Kuka vastaa, kun nuori on hädässä?
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nuorten tukilinjan asiantuntijana olen päässyt aitiopaikalta näkemään, mistä nuoret puhuvat silloin, kun heidän ei tarvitse pelätä leimautumista, tulla tunnistetuksi tai miettiä, ovatko heidän huolensa riittävän vakavia. Kun yhteyttä voi ottaa nimettömästi, nuoret usein uskaltavat kertoa kaikkein vaikeimmistakin ajatuksista ja huolista.
Nuorten tukilinjalla vastaanotetaan joka ilta puheluita, joissa nuoret kertovat pitkää jatkuneesta ahdistuksesta, huolista tai epävarmuuksista. Kaikista vakavimmissa puheluissa nuoret kertovat itsetuhoisista ajatuksistaan. Kun nuori soittaa yöllä ja sanoo haluavansa kuolla, kyse on akuutista hengenvaarasta. Yksi keskustelu ei ratkaise kaikkea – mutta usein se riittää siihen, että nuori selviää kaikkein vaikeimman hetken yli ja hänet voidaan jatko-ohjata tarvittavien palveluiden piiriin.
Lasten ja nuorten hätä on kuitenkin harvoin näin suoraviivaista. Lapsi tai nuori lähestyykin palvelua esimerkiksi kysymällä ohjeita haavan sitomiseen tai pohtimalla voiko mennä nukkumaan, kun on ottanut lääkkeitä. Näiden tilanteiden taustalla on usein vakava kriisi ja välitön avun tarve. Jos palveluun pääsemiseksi lapsen tai nuoren pitäisi osata sanoittaa oma hätänsä selkeästi, moni jäisi kokonaan ilman apua.
Kuulemme MLL:n lasten ja nuorten auttavissa palveluissa toistuvasti nuorten kokemuksia siitä, että he eivät ole kokeneet saaneensa tarvitsemaansa apua silloin, kun olisivat sitä eniten tarvinneet. Nuori on ollut päivystyksessä, mutta ei saanut tarvitsemaansa apua. Hätänumeroon on soitettu, mutta kokemus on ollut torjuva. Oma hoitokontakti ei tavoita nuoren todellista tilannetta. Kaikki lapset ja nuoret eivät tällä hetkellä saa tarvitsemaansa apua oikeaan aikaan, erityisesti tilanteissa, joissa tukea tarvitaan nopeasti.
Juuri tähän väliin astuvat matalan kynnyksen palvelut. Ne eivät kysy lähetettä, ne eivät vaadi diagnoosia, ne eivät ole tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuja. Ne mahdollistavat sen, että apua voi hakea epävarmana, keskeneräisenä ja pelokkaana. Matalan kynnyksen palvelut eivät poista tarvetta muulle tuelle, mutta ilman niitä moni lapsi ja nuori jäisi kokonaan ilman apua.
Nuorten tukilinjalla näemme myös sen, että oikea-aikainen kohtaaminen auttaa. Ahdistunut nuori rauhoittuu puhelun aikana, hän uskaltaa kertoa tilanteestaan ja ottaa vastaan tukea, jota ei ehkä vielä hetkeä aiemmin olisi ollut valmis hakemaan.
Tässä ajassa yhä useamman matalan kynnyksen tukitahon tulevaisuus on epävarma, joka herättää kysymyksen: Kuka vastaa, kun nuori on hädässä? Jos puheluun ei enää vastata, seuraukset eivät jää näkymättömiksi. Pahimmillaan ne näkyvät elämässä, joka olisi voinut jatkua. Koska joskus kaikki tiivistyy yhteen hetkeen: siihen, että joku vastaa.
Erika Viding
asiantuntija, Nuorten tukilinja