Hei!
Yleisesti tyytyväinen ja ns helppo lapsemme ei ole nukkunut kolmeen kuukauteen yöllä 3 tuntia pidempää pätkää. Olemme kokeilleet vaikuttaisiko yöheräilyihin; tutti pois, yöimetys pois, perhepeti, oma sänky, vain yhdet päiväunet jne. Mikään ei ole parantanut öitä. Kaikenlisäksi lapsi on nyt viimeisen viikon ajan taistellut unta vastaan; päiväunille ja yöunille meno kestää noin tunnin, kun aiemmin hänet on vain voinut laskea omaan sänkyyn ja on nukahtanut sinne noin 10 minuutissa. Hampaita on nyt tullut näkyviin, mutta voiko ne vaikuttaa 3 kuukautta yöuniin? Uusia taitojakaan ei ole oppinut tänä aikana(istuu ja ryömii). VOiko imetyksen kokonaan lopettaminen vaikuttaa yöuniin? Löytyiskö yöunien parantamiseen/nukahtamistilanteisiin vinkkejä? Vai onko tämä vain ajan kysymys…
Minun on lisäksi vaikea nukahtaa ja saada unta, joten olen äärettömän väsynyt kokoajan. Nyt minua on alkanut todenteolla ahdistaa koko vauva-arki, en jaksa yhtään mitään tehdä kotona enkä jaksa lähtä mihinkään, minua itkettää kokoajan kun ahdistaa. Olen niin ahdistunut, etten voisi ikinä kuvitella saavani enää toista lasta, vaikka olen aina halunnut useamman. Minusta tuntuu kuin olisin ansassa tässä elämäntilanteessa. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Voiko tämä ahdistus johtua pelkästä väsymyksestä?
Tiedän tunteesi! ! Meillä poika nukkunut aina huonosti ja kesällä kokeilin unikoulua joka hetkeksi auttoi kunnes taas alkoi heräilyt.välillä kun poika nukkui niin itkin vaan ja mietin miksi tämän pitää olla näin vaikeaa.neuvoja en osaa antaa, mutta älä jää kotiin, siellä ahdistus voittaa. Tsemppiä
Hei
Kirjoituksesi kuulostaa tutulta. Meilläkin on ensimmäinen lapsi, joka on seitsemän kuukauden ikäinen. Kun yhdestä vaiheesta päästään yli, tulee joku toinen tilalle :) Ensin oli itkuisuutta, mutta nukkui ja nukahti hyvin. Nyt kun itkuisuus on jäänyt, tulee hampaita, ja sen johdosta yöt ovat levottomia. Poika voi heräillä parinkin tunnin välein, nukahtaen kuitenkin kun vähän heijaa sylissä. Nukahtamista vastaan on taistellut jo useamman kuukauden, mutta nyt näyttää tulevan siihenkin helpotusta. Yhtäkkiä vain huomasimme että emme ole joutuneet kantamaan poikaa pitkin taloa jotta tämä nukahtaisi, vaan hän nukahtaa iltamaidolle syliin. Kirjoitinkin oman kysymykseni tälle sivulle aiemmin.
Ajatukseni siis on, että vaikka nyt ihmisten ”kyllä se siitä” kommentit tuntuisivat tyhjiltä, ne ihan oikeasti pitävät paikkansa. Kaikki kommervenkit menevät ohi ajan kanssa. Aika voi tässä vaiheessa vain tuntua pitkältä. Joskus muiden neuvot ja vinkit vähän tympivät kun eivät ne jokaisen vauvan kohdalla toimi. Itse luovuimme yleisistä suosituksista nukuttamisen suhteen. Tein kaikkea mikä tuntui toimivan meillä paremmin. Yhdessä vaiheessa paras oli rintareppu, jossa kannoin poikaa illalla ja puhuin ystävän kanssa puhelimessa :) Tasainen liike ja puheensorina teki tehtävänsä…
Välillä on tosiaan päiviä kun ei jaksa lähteä kauppaan tai ylipäätään mihinkään. Salli se itsellesi. Toissapäivänä kaappi oli tyhjä, ja piti laittaa ruoka ennen miehen kotiintuloa (ei pakko, mutta halusin…) Tein pannukakkua….
Ei ole pakko olla niin tehokas kuin haluaisi. Vähän voi luistaa.
Tässä muutamia ajatuksia toiselta äidiltä. vaikkei niissä suoranaisia neuvoja ollutkaan, niin toivottavasti huomaat että et ole yksin :) Kaikkea hyvää sinulle!
Hei!
Väsymys on usein syy, miksi asiat tuntuvat ahdistavan ja olo on kaikin puolin riittämätön. Minulla on itsellä 1 v vauva/lapsi ja toinen tulossa. Tämä ensimmäinen itki ensimmäiset 2,5kk joka yö ja kannoin häntä klo 20-04 ympäri taloa, koska pystyasento oli paras hänelle. Itkin usein yksikseni väsymystäni ja ajattelin ”voiko kenellekään muulla olla tällaista, olenko minä näin huono äiti?”. Kun tämä alkoi helpottamaan, alkoi hetken kuluttua takkuamiset nukkamaan menon kanssa. Kokeilin kaikenlaisia konsteja, mutta ehkä parhaaksi havaittu oli loppu viimein tasainen päivärytmi: Ruokailut ja unet samoihin kellonaikoihin ja ulkoilua+ muita virikkeitä. Soiti paljon musiikkia vauvalle ja jos tuli huutoa/itkua(ei-tiedä-syytä-itkua) niin yritin pysyä rauhallisena ja jutella vauvalle tästä huolimatta tyynnyttävästi ja keinutella. Yritin syöttää illalla hyvin ja lämmintä juotavaa päälle+ lämpöiset töppöset jalkoihin. noin kahden viikon kuluttua alkoi rytmitys tuottaa tulosta, vaikka tuli tunne, ettei tämäkään nyt ole palkitsevaa :) Tämän jälkeen on toki tullut lisää hampaita, on ollut flunssaa yms. jotka ovat sekoittaneet pienen elämää. Mutta kaikki on tilapäistä, ei lopullista. Näistä on selvitty ja parempaan suuntaan mennyt.
Ja sinä selviät kyllä ja nämä tuntemukset meidän naisten pitää varmaan kai käydä läpi. Toiset saavat vauvoja jotka nukkuvat ja ovat helppoja ja toiset vähän huonommin nukkuvia. Jos mahdollista, pyydä miestä tai vauvan mummaa muutamaksi tunniksi hoitoapuun ja poistu kotoa siksi aikaa. Saat levättyä ja tuuletettua ajatuksia, jaksat näin paremmin, kun väsymys hellittää. Ja et ole yksin! Jaksamisia ja yritä kaikesta huolimatta nauttia vauva-ajasta, vaikka vastustaa välillä.