Nimetön

Meillä on 13-v tyttö, jolla 1-2xvkossa ei tule uni ja ei halua mennä nukkumaan omaan huoneeseen,sanoo että kuollut ukkinsa käy huoneessa tai näkee tästä unta. Olivat läheisiä ukkinsa kanssa ja ukki kuollut jo muutama vuosi sitten. Olemme puhuneet asiasta ja olen yrittänyt, että ajattelee muuta nukkumaan mennessä tai vaihtaa ajauksen jos sellaisia ajatuksia tulee, lukee kirjaa,pitää valoa tms. mutta yleensä päätyy nukkumaan sitten meidän viereen.Tyttö on yleensä tavallinen murkku jolla hyviä ja huonompia päiviä ja mielestäni pystymme puhumaan kaikesta ja olen siihen kannustanutkin. Olisiko kellään vinkkejä?

Nimetön

Ota viereen, antaa turvallisuutta

Nimetön

Eihän katso liikaa kauhuelokuvia tms jotka jää mieleen pyörimään? Voisiko kuoleman käsittely olla vielä kesken ja pelkää menettävänsä vanhemmat myös ja asia ahdistaa? Kuulostaa ihanalta että murkku tahtoo viereen, en usko että kauaa tahtoo joten antakaa tulla :)

Nimetön

Rauhallisen, mukavan ja hauskan kirjan lukeminen rauhoittaa ja on huomattavasti parempi unilääke kuin esim. tv:n katsominen, jossa kuvat ns. jäävät verkkokalvolle. Voisittehan lukea yhdessä ääneen vaikka vuoronperään sängyn laidalla. Lukemisen rauhoittava vaikutus perustuu siihen, että ihminen rakentaa mielessään omat mielikuvat kuulemansa perusteella. Jännittävä kirjakin toimii rauhoittavammin kuin vastaava tv-ohjelma.

Nimetön

Hei,

13-vuotias, vaikka teini jo onkin, on vielä kovin kehittymätön ja pieni ihmisen alku. Sen lisäksi jokainen lapsi kehittyy omaa vauhtiaan nuoreksi ja sitä kautta nuoreksi aikuiseksi ja aikuiseksi.

Ei ole lainkaan tavatonta, että 13 -vuotiasta – tai vanhempaakin – pelottaa joku asia. Usein pelot tulevat mieleen illalla nukkumaan mennessä, kun on aika rauhoittua. Monia lapsia ja nuoria pelottaa myös yksin kotona oleminen tyhjässä kodissa, vaikka on päiväsaika, valoisaa eikä mitään ”oikeaa syytä” pelätä. Kaikenlaisia ajatuksia voi tulla mieleen.

Olisiko yksi hyvä idea kysyä tytöltä, onko Ukissa tai Ukin kuolemassa jotain sellaista, mistä hän haluaa puhua. Onko takana jotain pelkoja, vääriä käsityksiä tai vain surua? Tai pelottaako kuolema ylipäätänsä? Suru hälvenee yleensä puhumalla, muistelemalla ja ehkäpä jopa Ukin haudalla yhdessä käymällä. viestisi perusteella minulle tulee ajatus, että Ukin kuolemaa olisi kenties hyvä käsitellä tytön kanssa vielä sillä tasolla ja tavalla kun hän haluaa ja kykenee.

Viereen ottaminen ei ole lainkaan huono idea. Sieltähän se turva löytyy. Toisaalta on todennäköistä että kolme täysikokoista aikuista samassa sängyssä on aika paljon, jolloin jonkun yöuni kenties kärsii. Sekään ei ole hyvä asia, mutta sen kanssa voidaan varmasti väliaikaisesti elää.

Nuoruuteen kuuluu kaikenlaisia kehitysvaiheita ja tilanteita, ja tämä nyt on yksi niistä. Keskustelemalla, olemalla läsnä ja tarjoamalla lämpöä ja ymmärrystä tästäkin tyttö menee varmasti eteenpäin ja saa lisää työkaluja oman elämänsä hallintaan ja ikävienkin asioiden käsittelyyn. Eiköhän hän pian siirry pysyvästi omaankin sänkyynsä, kuten joku toinenkin viestiketjussa jo kommentoi!

Kaikkea hyvää teidän perheelle!

Nimetön

Hyvät ja luottamukselliset välit teillä on, koska 13-vuotias haluaa tulla turvaa hakemaan viereenne. Sehän on ihan ok, välillä.
Itse muistan lapsuudestani kun isäni kuoli, että pelotti ja ikävöin häntä vielä vuosienkin päästä.
Olisiko apua, jos ehdottaisit että jos nuori sanoo näkevänsä ukkinsa, niin ajattelisi että ”ihanaa, ukki tulee unessa minua tervehtimään, kun ei enää muuten voida tavata”. Ja muistelisi hyviä asioita, niitä joita ukin kanssa teki ja touhusi.
Joskus tuntuu, että unissa tulee alitajunnan asioita esiin ja niistä on hyvä jutella ja nimenomaan positiivisessa mielessä.
Itse toivon, että vielä näkisin isäni unessa, mutta ne unet, valitettavasti ovat jääneet taakse. Tai sitten niitä ei vain muista.

Nimetön

Näin ei ehkä pitäisi sanoa, mutta onhan ihmisiä, jotka ovat tavallista herkempiä ja aistivat esim. kuolleita. Itse antaisin tytön tulla viereeni, ja jos hän kokee ukkinsa vierailut pelottavina, niin voisit sanoa hänelle, että käskee ukin pysyä poissa.

Nimetön

Kuolema on aina lapselle vaikea asia. Ukkini kuoli kun olin 13 ja se oli hirveän traumaattista minulle. En päässyt siitä yli ennen kuin olin jo lähes 40 vuotias ja mummoni kuoli. Vasta silloin pystyin hyväksymään ja hyvästelemään ukkini. Kanssani ei keskusteltu ukin kuolemasta, koska perheessäni kuolema on ollut tabu pikkusiskoni kuoleman jälkeen. Se on ollut valtavan suuri mörkö ja kaikki ovat pelänneet sitä eikä siitä ole voinut keskustella. Jokainen suri yksin iltaisin sängyssään eikä se helpottanut oloa lainkaan. Suosittelen että kuuntelet lastasi mitä hän ajattelee kuolemasta ja puhutte niisä parhaista muistoista myös mitä ukin kanssa oli lapsella. Kuoleman jälkeen ihminen säilyy elossa sydämmessä ja kaikki rakkaat muistot auttavat surun käsittelemisessä. Minusta lapselle voi sanoa, että kun oikein paljon rakastaa jotain läheistä joka on kuollut, tulee hän muistoissa uneen ja siten on mahdollista elää yhdessä kuoleman jälkeenkin. Voiko nuo ukin ”vierailut” tyttäresi luona kääntää vahvuudeksi ja sanoa, että ukkin varmasti haluaa vain varmistaa, että sinulla on kaikki hyvin? Voihan ukin kuvata vaikkapa suojelusenkeliksi, joka haluaa olla tyttäresi elämässä vielä kuoleman jälkeenkin. Anna hellyyttä ja läheisyyttä lapsellesi niin paljon kuin jaksat, sillä kohta hän on jo niin iso ettei sitä enää kaipaa ja sitten sinulla on ikävä niitä hellyyden hetkiä kun hän kömpii viereesi nukkumaan.

Nimetön

Hei,

Meillä samantapaisia kokemuksia henkimaailmasta. Usko lastasi mitä hän sanoo, jos Ukki näkyy hänelle niin asia on varmaankin näin. Kysy häneltä mikä tässä asiassa pelottaa ja rohkaise häntä keskustelemaan Ukin kanssa. Tämä henki ei ole tullut pelottelemaan vaan kertomaan jotain. Varmaankin sitä että elämä ei lopu tähän tai muuten vaan tärkeää asiaa.

Oma tyttäreni alkoi kuulemaan kellon helinää 3 vuotiaana ja hyräilyä mitä kuulee vieläkin ja varsinkin silloin kun on huoneessaan yksin ja lisäksi samanikäinen kuin sinun tyttäresi. Alussa häntä myös ahdisti ja kysyin oliko ääni hänestä uhkaava tai pelottava niin hetken keskusteltuamme tyttäreni totesi ettei ollut pelottava mutta hän pelästyi näitä ääniä kun ei tienyt mistä ne tuli. Tyttäresi on tod.näk erityisherkkä ja aistii asioita paljon. Älä vaan kitke näitä pois koska se on erityinen lahja.

Meillä otettiin lapsi viereen nukkumaan mikäli hän halusi. Henkimaailmasta keskusteleminen johti moneen muuhunkin keskusteluun ja se meni meiltä luontevasti ilman ahdistusta ja pelkoa.

Keskustelu ja lapsen kertoman uskominen ovat minusta avainsanoja tämän ongelman selvittämiseen :)

Ajattelee

Hei

Minun Mielestää, On se ihan Kiva jonkun aika se nukkuis jonkun kanssa, että sais tuntea itse rauhaan , koska jos hän nukku yksin ja tulee tälläist ajatuksii seon aika Huonoa hänelle

kamalapillittäjä

apuaah!! Nää on niin ihani nää ”Juttele ukkisi kanssa” ite menetin oman pappani keuhkosyöpään 2016 myöhemmin mummoni 2018 johonkin syöpään. On heitä edelleen ikävä eikä ikävä lopu, mutta se helpottaa ajan kanssa! Tsemppiä kaikille niin arjessa kuin muissa asioissa!

Vastaa aiheeseen: 13-v ei halua nukkua yksin
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.