Miten toimin teini tytön kanssa, joka ei suostuu keskustelemaan mistään minun kanssani. Ainoat vastaukset ovat Hmmm, Ahmm, mee pois, älä tuu.
Rautalangalla väännetty keskustelu irtautui se ettei ole tarpeeksi kavereita ja treeneissä hänet on syrjäytyy. Sanoo ettei ole mitään keskusteltava minun kanssa.
Mitä Mä teen? Olen niin eksyksissä ja hukassa hänen kanssa?
Moi, sama ongelma täällä. Teinityttöni ei puhu mistän tunteista eikä kuulumisistaan, muuta kuin pakottamalla ja hirveen tappelun tuloksena.
Me vanhempina ei olla näytetty kyllä hirveen hyvää esimerkkiä, miten tunteita käsitellään ja tuodaan esiin. Eikä tunne keskustelu ole meillä arkipäivää ollut koskaan. Olin myös masentunut lapseni ensimäiset 7-8 vuotta, joten en ole ollut läsnä häntä varten. Mun tyttöni ei löytänyt itselleen ystävää koko alakoulun aikana ja se oli surullista. Se ei ollut kenenkään syytä, ei vain ollut samalla tavalla ajattelevia lapsia kuin hän.
Tässä joku päivä keskustelin ja kerroin hänelle, että tiedän, etten ole ollut läsnä ja antanut hänelle sitä huomiota mitä hän olisi tarvinnut ja että yritän parantaa tapani, mutta se tarkoittaa, että hänenkin pitää antaa mulle vielä mahdollisuus ja yrittää kertoo ajatuksistaan ja tunteistaan. Ja sillä ollaan menty nyt eteenpäin. joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä.
Yritä keskustella lapsesi kanssa ja kertoa miltä sinusta tuntuu, kun hän ei kerro ajatuksiaan sinule, ole niin avoin kuin pystyt ja kerro hänelle omista asioistasi esim, ruokaillessa tai autoillessa, niin kuin toivoisit hänenkin tekevän. Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu kun aloin kertoa omasta teiniajastani ja silloisista tunteistani. Vaikka tyttö ei juurikaan puhunut, mutta oli hän hämmästynyt, että samanlaisia tunteita on kaikilla teineillä, jopa jo ikuisuus sitten, kelpaanko, osaanko pukeutua, mitä tä jatkuva hämmennys on jne…
Tsemppiä ja kirjottele millain sujuu, olis kiva tietää ja saada ehkä itsekin vinkkejä…
Hei,
Ompa ikävä kuulla tilanteestanne. Kuulostaa niin tutulta. Ymmärrän vanhempien tuskan asian tiimoilta.
Tuntuu kuin tyhjille seinille juttelisi.
Oletko jutellut koulun opettajan kanssa asiasta?
Tai olisiko joku luotto aikuinen esimi. kummitäti jota voisi pyytää apuun keskustelun avaamiseksi.
Minä olen yrittänyt käyttää iltahetkiä hyväksi siten, että sängyssä juuri ennen nukahtamista tulee kaikista parhaat keskustelut käytyä. Kun ollaan rauhoitettu, olen mennyt lapsen sängyn viereen ja silittänyt ja rauhallisesti jutellut. On toisinaan auttanut. Iltojen rauhoittaminen tosin pitää onnistua ensin. Ja tietty se, että itse pysyy tyynenä. Kehuu, sanoo jotain positiivista missä lapsi on onnistunut.
Ei ole helppoa – tiedän. Lapsi tuossa iässä ja valmiiksi negatiivisillä fiiliksellä, on sellainen sellainen yhtälö ettei yhteys aina läheskään onnistu, silti lapsi kaipaa apua, aikuista, tukea ja turvaa.
Tsemppiä ja voimia sinulle!!
Yritä aina uudelleen, älä luovuta. Ja hae itsellesi jostain apua myös, jotta saat itsellesikin rakennuspalikoita siihen miten tukea toista.
t. Elma
