Meillä on neljä lasta ja tämä nyt 13v tyttö on vanhin, ja siis eka murkku. Ja murrosikä tuntuukin iskeneen jo aika aikaisin.
Hän on isokokoinen ja vahva, ja hyvin itsepäinen. Tappelee fyysisestikin 2v nuoremman siskonsa kanssa, johon menen väliin kun toista aletaan satuttaa.
Tyttö temppuilee tietenkin minulle, mutta kun en saa mitään otetta. Esim tänä iltana hän alkoi juuri nukkumaanmenon kynnyksellä villitä pikkusisaruksiaan ( 5v ja 7v) ihan tahallaan, eikä lopettanut kehotuksista/kielloista huolimatta. Kyseessä oli siis ihan päätön riehuttaminen..
Pyysin kauniisti,käskin jämäkästi. Riitaan ajauduttiin, lopulta otin letistä kiinni ja vein siitä pitäen pois pienten huoneesta.. ja nyt on kamala olo. Olen jo pyytänyt anteeksi yms, mutta olo on ihan neuvoton.. kun ei puhetta kuuntele niin mitä ihmettä voin tehdä`?
Ehdotin taannoin että menisimme terkkarille tai kuraattorille yhdessä, tyttö ilnmoitti että hän kertoo siellä että minä hakkaan häntä. Olenhan tosiaan letistä kuljettanut, niin että kai siinä perääkin olisi.
Minua pelottaa tilanne että olemme kohta käsirysyssä. En voi hänen antaa tapella siskon kanssa tai riehuttaa pieniä, ja keskustelu ei vaan tunnu auttavan. Istunko syliin? Vai onko se kajoamista lapseen…
Tietokoneaikojen rajoittaminen tms ei toimi hänen kohdallaan, tai muutkaan perinteiset uhkaukset/kiellot. Ainut mikä vähän hetkauttaisi olisi ratsastuksen kieltäminen, mutta sitä en haluaisi tehdä koska se on lähes ainoa liikunta johon hänet saa..
joo, on lapsella isäkin, mutta pitkä juttu, hänestä ei nyt ole tässä asiassa apua.
Hän tekee vuorotyötä, eikä siis ole aina iltaisin paikalla.
Hei!
Huomasin tämän tärkeän kysymyksesi, johon ei ole kukaan kuitenkaan täällä vielä tarttunut. Teidän perheessänne tilanne on jo varmasti edennyt, koska lapset kasvavat! Asiat, joista kerroit, ovat kuitenkin tuttuja jokaisessa lapsiperheessä, ja siksi jäin pohtimaan viestiäsi.
Vaikuttaa tosiaan siltä, että esikoinen on tullut murrosikään. Kun luin kirjettäsi, ajattelin, että esikoinen on silti yhä lapsi ja reagoi lapsen tavoin. Tuli mieleen, että hän hakee huomiotasi ja tekee sen juuri iltaisin, kun olet aika kiinni pienemmissä sisaruksissa ja heidän asioissaan.
Olet jutellut tytön kanssa näistä tilanteista. Voisitkohan ehdottaa hänelle jotain kahdenkeskistä tekemistä? Olisiko teillä mahdollisuutta sellaiseen? Esimerkiksi jonain iltana, kun isä voi olla kotona ja hoitaa pienemmät sisarukset. Voisitte esikoisen kanssa käydä kävelyllä tai voisit ehkä mennä hänen seurakseen tallille tai ylipäätään keksiä jotain, mikä mahdollistaisi rauhallisen juttelun ilman, että pienemmät sisarukset ovat samalla haluamassa osaansa.
Onko lähellänne kenties isovanhemmista joku, jota voisi pyytää antamaan esikoiselle erityishuomiota? Tai olemaan pikkusisarusten seurana sen verran, että voisit tehdä isosiskon kanssa jotain kivaa.
Jos juttelu esikoisen kanssa onnistuisi levollisissa merkeissä, saisit ehkä kerrotuksi, että hän on tärkeä ja rakas ja nyt vain on niin, että pikkusisarukset ovat vielä vaativassa iässä. Ja mitä nyt keksitkin kertoa, että hän kokisi saavansa omaa huomiota sinulta. Samalla saisit ehkä kysytyksi, miltä hänestä tuntuu juuri iltaisin, kun hän alkaa ”riehuttaa” sisaruksiaan.
Mitä esikoinen ajattelee siitä, että hän on vanhin lapsista? Tunteeko hän jäävänsä syrjään? Huolettaako häntä jokin erityinen asia? Miten hänellä menee koulussa? Onko hänellä kavereita? Voisiko joku kaveri olla teillä joskus illalla niin, että esikoinen touhuaisi kaverin kanssa ja sinä laittaisit rauhassa pikkusisaruksia unten maille? Tai jos isä on kotosalla, voisiko hän touhuta esikoisen kanssa, vaikka pelata jotain sen aikaa, että pienemmät menevät nukkumaan?
Vaikutat lämpimältä ja huomaavaiselta äidiltä. Ymmärrän, että suret tarttumistasi esikoisen tukkaan. Koeta välttää näin pitkälle meneviä tilanteita. Ensi kerralla yritä rauhoittaa mielesi hengittelemällä hetki syvään ja laskemalla mielessäsi kymmeneen. Tai mene vähäksi aikaa toiseen huoneeseen. Tai hae tilallesi lasten isä, jos hän on kotona. Tai houluttele esikoista sanomalla, että kohta kun vapaudut, olet hetken vain häntä varten.
Tulee myös mieleen, että toivottavasti pystyt järjestämään itsellesikin omia hetkiä arjen pyörityksessä. Niistä saisit lisää energiaa.
Elämä lapsiperheessä on sarja erilaisia vaiheita. Hankalien asioiden rinnalla on onneksi aina myös hienoja. Hienot hetket auttavat kestämään esimerkiksi murrosiän mukana tulevia tiukkoja tilanteita.
Moi!
En kauheasti osaa neuvoa mutta kyseisiä juttuja tapahtuu monien muidenkin kotona, et ole mitenkään ”viallinen” tms. tilanteesi kanssa.
En kieltäisi ratsastusta, tiedän itse miten rakas harrastus se voi olla, ja sanoisinkin, että kehut ja positiivinen palkitseminen jne, voittaa aina kiellot ja haukut. Voisitko siis yrittää sopia että jos tyttö on kunnolla saa jotain pientä kivaa, vaikka menisitte yhdessä tallille ratsastamaan ja hoitelemaan hevosia vähän useammin jos kaikki sujuu hyvin?
Jos menee huonommin niin vähennätte tallikäyntejä jne.
Edellinen vastaaja antoi todella hyviä neuvoja, niitä kannattaa miettiä mutta ajattelin mainita vielä tämän :)
Hei!
Alan ihmisenä ( terveydenhuolto ) ja terveydenhuollon lehtori:
Rajat ovat rakkautta ja vanhempi ei voi antaa lapsen/ nuoren määrittää sääntöjä kotona.
( opetan kouluterveydenhuoltoa th- opiskelijoille )
Keskustelua nuoren kanssa säännöistä ja toimintatavoista kotona. Nuoren on osallistuttava kotitöiden tekemiseen omalta osalta. Nuori on osallistettava ja sitoutettava.
Peliaika ja kotiintuloajat tiukasti vaan tytölle.
Hän kiittää vielä joskus
Ole johdonmukainen ja aikuinen vanhempi- kaverisuhteeseen ei saa alkaa.
”Olen teidän vanhempi ja ylitseni ette kävele”.
Avioeron jälkeen nuoreni kokeilivat todella paljon, mutta olin tiukka ja johdonmukainen kasvattaja.
Mikäli et ole vanhempi/ aikuinen- nuori osaa käyttää sinua ja tilanteita hyväkseen.
Työelämässä ja kolmen lapsen lapsen mummu :)