Nimetön

Poika nyt 14 vuotta on vuosia harrastanut ja tykännyt jalkapallosta. Samassa seurassa ja joukkueessa hän on pelannut pitkään ja poika on hyvä pelaaja. Joukkueessa on hyvä meininki ja pojat tulevat hyvin juttuun. Nyt kuitenkin poika on alkanut puhumaan että hän haluaa lopettaa jalkkiksen ja talvellakaan ei halua harrastaa mitään. Olen puhunut että tämän kauden pelaat nyt ainakin loppuun. Pelkään jos poika haluaa kaikki harrastuksensa lopettaa mitä hän sitten tekee. Entistä enemmän pleikalla todennäköisesti. Pelkään myös pahoille teille joutumista. Onko väärin pakottaa poika harrastukseen vai antaako hänen lopettaa kaikki? Vai voiko kysymyksessä olla vain murkkuikäisen uhoa?

Nimetön

Meillä myös poika 13 v joka jalkapalloilija. Jos harrastus on ihan pakkopullaa ja harkkoihin lähtö riitelyä, ehkä sitten täytyy pitää jonkinlainen tuumaustauko. Harrastuksen tulisi kuitenkin tuottaa iloa. Joskus urheiluharrastukset tämänikäisillä ovat aivan liian raskaita (esim harkat meidän naapurikaupungin jalkkisseurassa 6x/viikko) ja jos poika on aivan väsynyt, harkitsisin myös taukoa, lapsenkaan ei tarvitse kaikkea jaksaa. Jos jalkkis on kevyttä mutta silti haluaa lopettaa, yrittäisin käydä kaupankäyntiä mitä haluaisi ottaa tilalle. Jalkapalloilijana hänellä on pallosilmää, innostuisiko esim tenniksestä 1x/viikko? Jos mikään ei auta ja itsepintaisesti haluaa lopettaa, on kai pakko tyytyä siihen. Tekisin itse kuitenkin selväksi, että jäljelle jäänyttä vapaa-aikaa ei voi käyttää vain kännykän räpläämiseen. Tärkeää muistaa, että vaikka lopettaisi jalkkiksen, on hän kuitenkin rakas poika teille eikä arvo muutu harrastuksen päättyessä. Harvasta kuitenkaan ammattipelaaja tulee ja eikä lehtijuttujen mukaan ammattiurheilijan elämä vaikuta kovin houkuttelevalta, vammoile altilsta ja kilpailu on armotonta. Kovaa ja sydäntä repivää tuo harrastuksen lopettaminen silti on, kokemuksesta tiedän.

Nimetön

Harrastaako poika itsensa vuoksi vai vanhempien vuoksi? Varmaankin harrastus on antanut pojallenne paljon jo tässä vaiheessa. En itsekkään lue kirjaa toista kertaa, jos koen, että se ei anna minulle enää mitään. Kyllä murkuillakin voi olla itsetuntemusta, vanhempien tulee tukea tätä matkaa itseen, kuunnella ja olla läsnä. Saattaa olla fiksumpaakin tietää, jos jostain asiasta on aika luopua ja vaikka pitää taukoa. Tärkeintä on kuitenkin yhteinen aika murkkusi kanssa.

Nimetön

Hei. Samaa asiaa olen miettinyt 13-vuotiaan kanssa. Jalkapalloharrastus alkaa olla jo totista hommaa tuon ikäisillä. Jos ei huvita treenata eikä pelata, kannattaako olla mukana. Muut pelikaverit huomaavat, ettei ole niin tosissaan kuin muut ja eivätkä luota esimerkiksi peleissä vähemmän tosissaan pelaavaan. Olen itse yrittänyt kertoa murkkuikäiselle, kuinka hienoa on olla mukana hienosti yhteen pelaavassa joukkueessa ja kuinka tulevaisuudessa on todennäköisesti aina joku tuttu menee mihin kouluun vain jatkamaan opiskelua. Todennäköisesti nuoreni ei itse edes tajua, kuinka hieno asia on hyvin toimiva joukkue ja harrastus, koska ei ole kokemusta huonosti toimivasta. Vanhemmat eivät pysty pakottamaan tietyn rajan jälkeen harrastamaan, jos nuorella ei ole yhtään omaa motivaatiota. Tosin pleikan ja tietokoneen käytön aikaa taas pystyy. Oma nuoreni tietää, että jos ei harrasta mitään liikuntaa,myös peliaikaa rajoitetaan. En myös suostu maksamaan kallista harrastusta, jos ei sitoudu kolmea kertaa viikossa käymään treeneissä. Ehkä on aika keskustella,miten teillä eletään ja ollaan. Tsemppiä sinulle vanhempana!

Nimetön

Hyvä Ellimelli!

Kiitos viestistä, jossa tuot esille huolta poikasi ajan käytöstä, jos hyvät toverit ja hänelle ilmeisesti tyydytystä tuottava pelaaminen jää. Keskustelemalla hänen kanssaan saattaa tulla esille syitä, jotka eivät häntä inspiroi, ja ovat siten huomioonotettavia tekijöitä jonkun toisen suunnan löytämiseksi ja valitsemiseksi.

Murrosiässä lapsen kiinnostukset, innostumiset ja kaveripiirit ovat hyvin liikkuvassa vaiheessa.

Ymmärrän, että sinua huolettaa vapautuvan ajankäytön valuminen huonoon suuntaan, mutta voit yrittää vähentää huoltasi keskustelemalla poikasi kanssa, miten hän näkee tilanteen. Pakottamalla ei saavuteta toivottua tulosta, mutta voi keskustella siitä, että kuinka lyhytjännitteinen tai mietitty ratkaisu perusteluineen lopettaminen on. Keskustelemalla voi sitten kannustaa jatkamaan, jos on tarpeen, tai hyväksyä muutos, mutta tuoda tarjolle muuta häntä kiinnostavaa.

Keskustelun aiheina voisi olla, miten hän näkee tulevaisuutensa, millaisia unelmia hänellä on nyt ja aikuisuuteen kasvaessa, miten hän näkee oman tilanteensa peliporukassa ja joukkueen vetäjien taholta, millaisia esikuvia hän mahdollisesti haluaisi seurata. Keskustelulla voi pyrkiä luomaan tavoitteita ja auttaa ja tukee häntä näkemään omaa tulevaisuuttaan.

Liikkeelle voisi lähteä kysymällä, mistä kouluaineista hän pitää paljon ja sitä kautta hakea vapaa-ajalle tutustumiskohteita muihin toimintalajeihin (kiipeilyyn, parkouriin, hip hop:iin, streetdans:iin tai elokuvaan, kuvataiteisiin, teatteriin, musiikkiin, räppiin, jne).

Ehkä hän ei voi toteuttaa jalkapallopelillä koko luovuutensa aluetta, sen toteuttamiseen tarvitaan tietysti joitakin toimintaan liittyviä välineitä, kuten oman elokuvan, animaation tekemiseen tarvitaan kamera tai videokamara.

Varhaisnuoren kanssa on tärkeää keskustella ruutuajankäytöstä ja rajata se tietyin sulkukeinoin yhteisesti sovituksi ajaksi vuorokaudessa. Nuori tarvitsee myös innoittajaa ja neuvoakin netin hyödyntämiseen muuhunkin kuin peleihin.

Nimetön

Hei!
On hyvä että olet alkanut selvittää ongelmaa kun poikasi on vielä mukana joukkueessa ja hyvässä harrastuksessaan eikä ole vielä tehnyt ratkaisua, jota ehkä katuisi myöhemmin. Suosittelen keskustelemaan hänen kanssaan, onko erityistä syytä jalkapallon ja muidenkin harrastusten lopettamiselle. Onko hän kenties tyytymätön johonkin jalkapallossa: omiin suorituksiinsa, joukkueen menestymiseen, valmentajaan, harrastuksen vaatimiin uhrauksiin tai muihin olosuhteisiin. Vaatiiko hän itseltään liikaa ja on stressaantunut lajista, jonka pitäisi olla harrastus?

Keskustele myös valmentajan sekä mahdollisuuksien mukaan muiden pelaajien ja heidän vanhempiensa kanssa; onko pojallasi ongelmia joukkueessa, miten muut vanhemmat ovat käsitelleet lopettamisuhkauksia, jotka ovat yleisiä murrosikäisillä?

Pakottaa harrastukseen ei voi, mutta kannattaa suostutella jatkamaan, ainakin jos ilmenee ongelmia, jotka on yhteistyössä esim. valmentajan kanssa ratkaistavissa. Voimia ja menestystä sinulle reippaan urheilijapoikasi kanssa!

T: 14 vuotias poika

Haluan lopettaa jalkapallon, mutta äiti ja isi ei anna. Ei ole yhtään motivaatiota ja ei jalkapallo enää kiinnosta. Äiti sanoo että lopetus on pelkkää pelleilyä ja se on joku murros iän oire. Onko laillista? Saako näin tehdä? Mitä teen? – en tiedä…

Idk

Pelaan futista lajiin ei oo enään motivaatiota treeneihin meno ketuttaa mutta äiti ei anna lopetaa koska se luulee et sitte vaan pelaisin tietokoneela joka päivä

 

 

****

Moikka ”ldk”,

Kiva, kun kirjoitit tänne! Täällä Vanhempainnetin keskustelupalstalla aikuiset keskustelevat vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvistä asioista. Olemme siirtäneet viestisi Nuortennetin keskustelupalstalle, missä on myös aikuinen päivystäjä mukana keskustelussa. https://www.nuortennetti.fi/foorumi/paivystaja-mukana-keskustelussa/

Nuortennetin keskustelupalstalla voit käydä lukemassa ja juttelemassa muiden nuorten kokemuksista samanlaisissa tilanteissa. Voit myös halutessasi soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen, p. 116 111 tai tulla chatiin juttelemaan mistä tahansa mielen päällä olevasta asiasta.

Aurinkoista kevättä! <3

Vanhempainnetin ylläpito

Vastaa aiheeseen: 14 vuotiaan harrastus

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.