Siirry sisältöön
Neuvoton

Haluaisin kommenttejanne kamppailuihini 15-vuotiaan nuoren kanssa, joka ei tottele mitään.

Hän on kolmilapsisen perheemme vanhin ja on aina ollut hyvin haastava. Hänellä on adhd ja olemme käyneet hänen kanssa kaikenlaisia erilaisia vaiheita läpi. Rankinta oli yläasteen alussa, jolloin hän liikkui täysin vääränlaisissa piireissä. Nyt tilanne on rauhoittunut tyttöystävän myötä ja elomme on sen puolesta jopa rauhallista. Ei enää valvottuja iltoja ja ihmettelyä, missä poika on ja onko jossakin huonoilla teillä.

Haaste tällä hetkellä on, että poika ei tottelisi yhtään mitään. Hänen tyttöystävänsä on meillä koko ajan ja olemme yrittäneet löytää tasapainoa, mutta se menee aina riidaksi. Hän käyttäytyy ajoittain todella huonosti, kiroilee, suoranaisesti vittuilee ja on todella epäkunnioittava. Poika itse on sanonut, että välillä on todella paha olo, mutta ei osaa sanoa miksi. Ainoastaan tyttöystävä tuo hyvää oloa. Mahdollisuus keskusteluun on todella huono, koska hän on koko ajan tyttöystävänsä kanssa joko omassa huoneessaan tai tyttöystävällä. Koulu meni viime vuonna täysin penkin alle ja nyt edessä on tuva. En tiedä, onko se uhka vai mahdollisuus. Ohjeena on aina, että pidä keskusteluyhteys ja sopikaa yhdessä seuraamukset. On kuitenkin tosi vaikeaa keskustella hänen kanssaan samoin kuin vaikeaa keksiä seuraamuksia hänen käytökselleen. Rahallinen seuraamus olisi luonteva, mutta hän oli osan kesästä kesätöissä ja tienasi omaa rahaa siinä määrin, että pärjää sillä. Lisäksi kävi ilmi, että hän tekee lisätienestejä myymällä sähkötupakkaaa. Olemme keskustelleet tästä tuhannesti ja ilmaisseet ettemme hyväksy sitä ja sen on loputtava, mutta siihen on vaikeaa puuttua, kun ei ole konkreettista näyttöä, että homma vielä jatkuu. Olen silti varma, että homma jatkuu. Itse hän ei koe tätä rikolliseksi toiminnaksi, koska kyseessä on ”vain” vape eikä mikään sen vaarallisempi aine. Välillä on todella neuvoton olo, mitä pitäisi tehdä, kun keskusteluyhteys menee aina riidaksi ja tuntuu, ettei ole minkäänlaista otetta häneen. Hän on kuin liukas saippua, josta ei saa kiinni. Itse olen todella ahdistunut ja yritän vain elää päivän kerrallaan eteenpäin. Minun ahdistukseni kuitenkin vie resursseja muulta perheeltä ja meidän nuorin lapsi jo oireilee tilannetta, kun olenjatkuvasti pahalla tuulella ja kireä. Yritän myös miettiä positiivisesti, että periaatteessa tällä hetkellä ei ole sellaista huolta kuin pari vuotta sitten, koska hän elää melko rauhallista parisuhde-elämää. En kuitenkaan voi hyväksyä hänen sähkötupakkabisnestään enkä sitä, että hän ei noudata mitään sääntöjä ja on todella epäkunnoittava. Tämä pinnan alla kytevä turhautuneisuus myös vie siihen, että keskustelu menee aina riidaksi.

Alueelle ‘Elämää murrosikäisen kanssa’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.

Takaisin ylös