17-vuotias poika ilmoitti ettei kuulu enää perheeseen ja etten ole enää hänen äitinsä

Nimetön

Olen useamman lapsen yksinhuoltaja-äiti. Takana on vaikea avioero, jossa lasten isä on tehnyt monenlaista ilkeyttä ja henkistä sekä fyysistä väkivaltaa erityisesti keskimmäiselle lapselle. Tämä poika halusi katkaista tämän johdosta yhteydenpidon isäänsä. Hän on ollut siksi paljon minun kanssani eli äidin luona.

Hänellä oli avioeron alussa voimakasta oirelua – kuten muillakin lapsilla- ja siihen haettiin apua.

Nyt yllättäen 17-vuotiaana hän kuin salama kirkkaalta taivaalta hyvien vuosien jälkeen, kun kaikki näytti jo rauhoittuvan, tuli radikaali tilanne eteen. Hän on aiemminkin toki kertonut, että häntä ärsyttää, kun äitinä ylihuolehdin hänestä ja kyselen hänen menojensa perään. Olen kertonut, että olen asiasta pahoillani ja yritän muuttua, mutta olen aiemmin joutunut suojelemaan poikaa ihan fyysisesti isän mielivallalta.
Nyt poika ilmoitti, että hän lähtee kotoa (meni tyttösystävän luo) eikä kuulu enää perheeseen, enkä minä ole enää hänen äitinsä. Kaikki paha on minussa, äidissä, ja hän voi hyvin, jos äiti ei ole hänen elämässään enää mukana. Puutun kuulemma liikaa hänen asioihinsa. Kuitenkin hän on itse tarvinnut muita enemmän tukea ja apua ihan käytännön asioissa. Hän laittoi puhelimeensa myös soitto- ja viestiestot, enkä saanut häntä kiinni muutamaan päivään. Välillä kävi hetken kotona ja sitten häipyi taas. Tällä kertaa kuitenkin laittoi viestin, mihin menee ja aikoo tulla viikonloppuna takaisin.

Tilanne ahdistaa kovasti, kun poika kertoi, että hän koki hylkäämisenä, kun hänet laitettiin vaikeiden tilanteiden jälkeen isän luona saamaan ammattiapua. Hän purki myös mieltään, että minä olisin tehnyt hänelle väkivaltaa ja manipuloinut hänen mieltään, vaikka näin ei ole tapahtunut. Hänen isänsä on kyllä tehnyt todistetusti tätä. Voiko hänen mielessään mennä asiat niin sekaisin, kun hän on sitä mieltä, että molemmat vanhemmat ovat hänelle pahoja eikä hän voi luottaa keneenkään.

Haluaisin ajatella, että hänellä on tullut myöhästynyt murrosikä ja terve halu irtautua läheisestä äiti-suhteesta, joka on ollut olosuhteiden pakosta hänelle ainoa turvapaikka. Nyt äiti onkin yhtäkkiä vihan ja katkeruuden kohde. Hänen mielestään minä en oikeasti rakasta häntä ja vain teeskentelen välittäväni. Todellisuudessa olisin vain iloinen, kun hänellä menee huonosti.

Hän ei halua apua tilanteeseen, vaan loukkaantui todella paljon, kun kerroin, että apua pitäisi hakea.

Todella raskas tilanne, kun meillä on lasten kanssa isän tuomista vaikeuksista huolimatta ollut hyvä ja lämmin perheyhteys. Ollaan tehty aina asioita yhdessä ja lomailtu ja puuhattu perheellä. Vielä samana päivänä, kun poika lähti, hän pyysi minua – kuten ennenkin – hieromaan hartioitaan, kun katsoimme yhdessä tuttua tv-sarjaa. Sitten yhtäkkiä hän oli sitä mieltä, ettei kestä enää olla äidin kanssa.

Onko tämä normaalia nuoruuteen kuuluvaa käytöstä, vai onko tässä jotain huolestuttavampaa?

Teinipojan äiti

Hei. Minulla on 15-v. poika joka hakee myös irtiottoa äidin ylihuolehtivaisuudesta. Hyvin saman tyypoisiä oireita on. Väliin hierotaan ja rapsutellaan. Väliin vihataan äitiä.

Teinin äiti minäkin

Aivan samantapaista meilläkin. Väliin hierotaan ja ollaan sovussa. Väliin vihataan äit ja isää ja nimitellään ja haukutaan ja uhataan lähteä kotoa. Meillä on normi perhe. Viimeinen lapsi kotona. Olen väliin tosi masentunut, koska kellään muilla lapsilla ei ollut näin vaikeaa. Koulu menee huonosti. Alakoulussa kiusattiin. Poika pelaa vain. Jos ei saa pelata, saa raivarin.

Vastaa aiheeseen: 17-vuotias poika ilmoitti ettei kuulu enää perheeseen ja etten ole enää hänen äitinsä
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.