Nimetön

Hei!

Niin ihana asia kuin lapsen täysi-ikäisyys onkin, niin kyllä sitä hämmästyi montaa asiaa, kun vanhempi lapseni täytti viime talvena 18 vuotta.

Sitä havahtui siihen, että nyt hän vastaa täysin omista asioistaan. Enää ei ole pääsyä Wilma-tunnuksilla (en pyytänyt oikeuksia niiden käyttöön lapseltani, koska luotan hänen hoitavan kouluasiansa kunnolla).
Itsenäisesti hoitaa pankkiasiansa, vaikka niissä sinänsä ei mitään erilaista olekaan siihen asti, kun saa palkkaa esim. kesätyöstä.

Eniten on hämmästyttänyt ja hämmentänytkin se henkinen kasvu, mikä nuoressa miehessä ilmeni. Toki sitä vastuuta on tullut 15-vuotiaasta lähtien. Silloin käytiin keskusteluja nuoren kanssa siitä, mitä 15 vuoden ikä tuo tullessaan lain näkökulmasta.

Kantapään kautta on opittu monia asioita ja nuoremman pojan kanssa osaamme toimia viisaammin hänen täyttäessään parin vuoden päästä 18 v.
Ainakin siinä, kun pankista tulee ystävällinen kutsu saapua keskustelemaan nuoren raha-asioista. Tämä kutsu käyttämästämme pankista tulee nimenomaan suoraan nuorelle.
Pari viikkoa 18-vuotispäivän jälkeen nuoremme meni pankkiin tähän keskusteluun pankkivirkailijan kanssa. Hän sai verkkopankkitunnukset ja samalla mahdollisuuden päästä myös käyttämään säästötiliään.
Onneksi kyseinen tili näkyy myös minulla ja huomasin hänen käyttäneen säästötiliään.

Se on ikävä kyllä tämä arki niin kiireistä ja nuorilla on omat menonsa. Heitä ei paljon kotona näe. Kaverit on tärkeitä sen kyllä ymmärtää toisaalta, mutta havahduin siihenkin tämän nuoren itseäistymisen kohdalla, että pitäisi vaan yrittää järjestää yhteistä aikaa ja nimenomaan keskusteluille.

Mitään rajuja yhteenottoja ei ole ollut, mutta kyllä edelleen on oltava askeleen edellä ja itse olen sitä mieltä, että se nuoren huone on syytä ”ratsata” silloin tällöin.
En tiedä, onko yleensä näin, mutta omien lasten kohdalla olen huomannut tämän ikäjakson 15-18-vuoteen olevan juuri sellaista, että silloin on syytä pitää ohjat käsissä.
Siihen, että nuori asuu edelleen kotona, voi vedota hyvällä omallatunnolla.

Tällaisia ajatuksia näin sunnuntaiaamuna kahden pojan äidiltä.

Nimetön

Kyllä varmaan kaikki vanhemmat tuntevat haikeutta, kun lapsi alkaa elää ns omaa elämäänsä ja pitää itseään enemmän riippumattomana ja aikuisena kuin oikeastaan onkaan.
Tärkeätä on pitää keskusteluyhteyttä yllä silloin, kun se luontevasti sujuu. Poikasi tarvitsee sinua vielä pitkän aikaa ja arvostaa myös tukeasi, kunhan se ei ole paapomista ja jättää hänelle riittävästi vapautta.
Niin kauan, kun lapset asuvat kotona on hyvä pitää kiinni kotona huolehdittavista velvollisuuksista.
Voit ottaa ohjenuoraksi oheisen pätevän listan ja keskustella siitä molempien poikiesi kanssa.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/liikennevalot/
On myös hienoa, kun lapset kasvavat ja huomata, että omat jalat kantavat. Alkaa hieno vaihe aikuisten lasten vanhempana ja se vaihe kestää onneksi todella pitkään.

Nimetön

Juuri näin. Emme voi elää aikuistuvien lastemme puolesta, valitettavasti hekin voivat joutua ”lyömään päätään seinään”. Aikuiset lapsemme muistavat oppini ”älä mokaa isoissa asioissa ja kodin ovet ovat aina auki”. Hyvin ovat elämässään pärjänneet.

Nimetön

wh0cd868626 resource prednisolone buy fluconazole online revia duricef tadalis sx valtrex

Vastaa aiheeseen: 18-vuotispäivä muuttaa asioita
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.