Saara

Hei,

Täällä on varmasti monia muita, joilla on ollut samanlaisia haasteita, joten ajattelin kysyä teiltä vinkkejä ja mietteitä.

Poikani on 7-vuotias ja on ensimmäisellä luokalla. Hän aloitti samassa koulussa jo viime vuonna esikoulun puolella, joten luokat ja lapset ovat suurin piirtein samoja. Poikani on luonteeltaan aika kypsä, mutta myös varovainen, aika ujo ja hänellä on jollakin tavalla hieman heikko itsetunto ja tämä käy mielestäni ilmi juuri kaverisuhteiden luomisessa.

Tarhassa hänellä oli yleensä aina joku leikkikaveri ja hän oli harvoin yksin, mutta kavereita ei ollut monta ja hän ei ollut koskaan ns. suosituimmasta päästä. Esimerkiksi hänen pikkusisartaan tervehtii jo aamulla heti isompi lapsikatras, mutta poikaani oli harvoin kukaan vastassa. Tarhasta myös sanottiin, että jotkut lapset haluaisivat leikkiä poikani kanssa, mutta hänellä on hieman huono itsetunto ja hän ei jollakin tavalla tunnista / näe tätä. Muuten hän on kyllä sosiaalisesti taitava ja herkkä.

Koulussa viime vuonna, ja nyt lukukauden alussa asiat ovat aika lailla samalla tavalla. Hän yleensä löytää aina jostakin jonkun leikkikaverin, mutta hän ei ole ns. minkään ryhmän jäsen, ja hänen luokseen ei yleensä kukaan tule aamulla. Hänellä oli parisen kuukautta läheisempi ystävä, mutta nyt tämä on löytänyt uuden kaverin ja poikani jää välillä ulkopuolelle.

Joskun hän on myös jonkin välitunnin yksin, tai on yksin kun haen hänet koulusta, mutta ei ikinä ns. koko päivää. Olen tästä puhunu opettajalle viime ja tänä vuonna, mutta he eivät ole paljon tehneet asian eteen.

Asumme kerrostalossa ja meidän talossa asuu ainoastaan yksi hänen ikäinen lapsi, vuotta vanhempi, jonka kanssa poikani on ystävystynyt. He leikkivät myös jonkin verran koulussa, mikä on ollut erittäin positiivista. Poikani on myös helpompi tutustua muihin, jos on vain yksi lapsi, tai ryhmä on pieni.

Oman käsitykseni on se, että poikani ei tee juuri aloitteita tutustuakseen uusiin lapsiin / mennäkseen johonkin ryhmään. Hän kokee jollakin tavalla, että hän ei ole tervetullut, vaikka häntä ei ole kiusattu. Alussa näin muutaman lapsen, jotka yrittivät ottaa häneen enemmän kontaktia, mutta hän ei jollakin tavalla tunnistanut tätä, tai uskaltanut aloittaa leikkiä heidän kanssaan.

Nyt minusta tuntuu, että suurin osa lapsista ei oikein ”näe” tai ajattele häntä, hän on jollakin tavalla huomaamaton ja näkymätön, ja hänen joskus hyvinkin iloinen persoonallisuus ei oikein tule koulussa esiin. Hän on jollakin tavalla säästöliekillä koulussa, ja se on mielestäni tosi sääli. Hänellä ei kenties ole niin turvallinen olo, että hän uskaltaisi olla oma itsensä.

Yleensä hänestä on mukava mennä kouluun, mutta huomaan että yksinolo myös vaivaa häntä ja on surullinen siitä. Hänellä on myös harrastuksia, mutta sieltä ei ole vielä uusia ystäviä tullut. Serkkujensa ja ystävien lapsien kanssa hän leikkii hienosti.

Onko muilla samanlaisia haasteita? Olen todella huolestunut, jos poikani muuttuu ns. luokan näkymättömäksi lapseksi.

Vastaa aiheeseen: 7-vuotias aina hieman ulkopuolinen
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.