Nimetön

Ensinnäkin, en ole vanhempi vaan lapsen vanhemman vanhempi. eli mummu. Olen ollut ymmälläni ja surullinen pienestä pojasta, joka haukkuu ja lyökin minua. Viimeksi hän hoki yhtä mittaa tunnin ajan, että vihaan sinua, tapan sinut, siinä hän samalla leikkii ja näitä toistaa. Tätä on jatkunut pari vuotta. Syytä en tiedä, mutta ankara vihanpito hänellä on minua kohtaan. Seuraavaksi hän saattaa kysyä, tykkäätkö, mummu minusta. Vakuutan hänelle, että tietenkin tykkään, olenhan sen aina sanonut. Hän tyytyy siihen. Tosin viimeksi hän kysyi, miksi tykkäät. Hän on avioerolapsi, on yksi vanhempi sisar. Joka myös kantaa minulle kaunaa. En ole mielestäni heille vääryyttä tehnyt. Passannut ja paaponut, kun tulevat käymään. Tuo silmitön vihanpito häkellyttää ja suorastaan pelottaa lapsen puolesta. Epäilen, että joku vanhempi lietsoo vihaan…
Mistä saisin neuvoa, kuinka suhtautua lapsen puheisiin!?

Nimetön

Hei,
Voisit kysyä pojalta itseltään, että miksi hän sinua vihaa ja miksi hän puhuu tuohon tyyliin. Sitten voit kertoa hänelle, että tykkäät hänestä muttet hänen vihaisista puheistaan etkä huonosta käytöksestään. Älä anna lyödä itseäsi vaan sano ettei ketään saa lyödä se on väkivaltaa ja siitä voi joutua vaikeuksiin. Samoin tuosta uhkailusta tappaa sinut, kerro hänelle mitä tapahtuu jos tappaa oikeasti jonkun ihmisen. Tästä voi kehkeytyä antoisakin keskustelu teidän välillenne, ja voi jopa hiukan selvitä sekin lietsooko joku akuinen hänet käyttäytymään tuolla tavalla. Vai onko jutut pelien tai elokuvien luomaa vääränlaista totuutta. Jotkut lasten pelit ovat aika raakoja samoin elokuvat, meillä poika puhui joskus kanssa tuollaisia mutta keskustelimme asiasta ja se loppui.
Jos poika ei heti ensimmäisellä kerralla ala juttelemaan niin jatkat vain sinnikkäästi kerta kerran jälkeen, ole itse rauhallinen ja ystävällinen koko keskustelun ajan, ja silloinkin jos paljastuu jotain mieltäsi kuohuttavaa. Muistaakseni sellaisella lastenpsykiatrilla kuin Jari Sinkkonen on ainakin ollut joku palsta jossa voi häneltä kysellä neuvoja, tietenkin myös soitto neuvolaan.
Mutta rauhallisuus on valttia.

Nimetön

Hei!

Oletko kenties arvostellut lapsen kuullen miniääsi? Vähätellyt miniääsi tai puuttunut jotenkin hänen kasvatustapoihin?
Meidän lapsi aikoinaan vihasi anoppiani valtavasti, vaikka hän oli mielestäni mukava, reilu, kiva, auttavainen…. kerran lapsi vain totesi, että miksi mummu ei tykkää susta? -Täh?
Jätin asian sikseen, kunnes selvisi lapsen leikeissä, että olen laiska, kun kotona makkoon lapsen kanssa ja martoakka, kun en tee tupaa täyteen lapsia. Mummu sanoo niin, kun lapsi on siellä kylässä. Tai oli. Lapsi ei halua mennä enää mummulaan. Miehenikin on tämä pitänyt vaan hyväksyä ja käydä itsekseen äitinsä luona.
Tietysti toinen vaihtoehto voisi olla, että muistutat jotakin hoitotätiä tai opettajaa tms. josta lapsi ei pidä.
Kysy lapselta rohkeasti vaikka näin: minä pidän sinusta, miksi sinä et pidä minusta? Tai leikin varjolla: olet kiva… en pidä, kun… (teet jotakin).

Alueelle ‘Elämää alakoululaisen kanssa’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.