Siirry sisältöön
Maija

Hei, tuli mieleen voisiko kokeilla lapsen kanssa tunnetaitojen harjottelua. Ei siis aluksi siinä hetkessä, kun raivari on päällä, vaan ensin ihan säännöllisesti arjessa. Monasti lapset ei hahmota mikä itsellä on, kun raivostuttaa, ja mikä se tunne oikeastaan on mikä pahan olon aiheuttaa, onko se vaikka kateus, turvattomuus, suru, yksinäisyys, pelko, väsymys…

Itse olen Mindfulness-ohjaaja, mutta ohjaan vain aikuisia. Ihan samalla lailla voi monesti aikuiseltakin mennä ohi vaikka vihan varsinainen syy, jos ei tiedosta mitä itsessä tapahtuu, mitä ajatuksia mielessä liikkuu, mikä triggeröi.

Kun lapsi/tai aikuinen oppii tunnistamaan näitä ajatuksia ja tunteita, ne ei enää ole se pelottava hyökyaalto mikä vaan iskee päälle, vaan siitä voi puhua ja siihen saada etäisyyttä. Kun raivarin alkaa tunnistamaan jo sen alkuhetkillä, se voi tulla miedompana tai lyhempänä, kun siihen ei huku. Tai sen voi jopa välttää kokonaan siirtämällä ajoissa huomion johonkin ihan muualle.

Mutta tämä on usein viikkoja kestävän päivittäisen harjoittelun tulosta. Mikä kyllä kannattaa, koska ne taidot on sitten takataskussa lopun ikää.

On olemassa lapsille suunnattuja erilaisia tunnetilakortteja, tauluja yms. joilla voi treenata tunnistamaan oman tunteensa, vaikka vaan osoittamalla sormella kuvaa tai tekstiä.

Sellainenkin on kuin surun/vihansyöjä-nukke, jolla on iso suu vetoketjulla. Lapselle opetetaan, että voi katsoa korteista/ taulusta mikä on oma tunnetila ja kirjoittaa sen lapulle, sitten voi laittaa lapun nuken suuhun, sulkea vetskarin ja ”nukke syö sen tunnetilan”. Mikä vaan suljettava lootakin käy, vaikka lipaston laatikko. Näin tunteeseen saadaan etäisyyttä, ja se voi helpottaa oloa.

Toinen tunnetaitoharjoitus on sellainen, että ensin tunnistetaan tunnetila ja sitten sille voi antaa lempinimen, esim. Viha on Herra Pippuri. Seuraavan kerran raivarin aikana voidaan todeta, että nyt tuli Herra Pippuri kylään, ja se on ihan normaalia, aikuisillakin se käy kylässä silloin tällöin. Sille voi sanoa kiitos käynnistä ja näkemiin, sen ei tarvitse jäädä pitemmäksi aikaa.

Tosiaan en ole koulutukseltani lasten Mindfulness-ohjaaja, enkä terapeutti, vaan samaan ongelmaan muuten lasten kanssa törmännyt. Nämä harkat ei välttämättä toimi/sovi kaikille, ja ne voi halutessaan tarkastaa asiaan enemmän perehtyneellä.

Netistä voi googlata esim: Mindfulness Lapsille. Muistaakseni ainakin Ceesto järjestää kursseja.

Toivottavasti tästä oli apua jollekin, tsemppiä paljon kaikille! :)

Ohho

Täällä myös 8v tyttö raivoaa ja huutaa sekä uhkaa kotoa lähtemisellä. Huono käytös ulottuu kouluunkin ja erään riitapukarin kanssa tappelevat toistuvasti. Olen yrittänyt saada aikaa nepsy tutkimuksiin,enkä tiedä saanko niihin sysäystä mistään suunnasta, koska koulu ei tunnusta keskittymis tms häiriötä mutta tunteiden säätelyssä on kyllä iso häiriö.

Critter

Kiitos teille kaikille kokemuksia jakaneille tästä keskustelusta! <3

Ihanaa huomata, etten ole yksin 8-vuotiaan loputtoman uhmaamisen, kunnioituksen puutteen ja satuttavien puheiden kanssa, enkä varmaan myöskään poikkeuksellisen huono vanhempikaan… Ei tätä tietenkään toivois kenellekään, mutta vertaiskokemuksista saa aina voimaa jaksaa taas hetken eteenpäin.

Oon vaan niin saatanan loppu hetkittäin, voimia meille kaikille!!! <3

Digiaika

Hei, tarkistakaapas ensiksi lastenne pelit kaikista laitteistanne (puhelimet, pelikonsolit, tietokone) sekä ohjelmat mitä annatte katsoa.
Oletteko huomanneet, kuinka lastenohjelmat (7v sallitut) sisältävät usein fyysistä sekä henkistä väkivaltaa?

Kuuluuko lapsenne digiaikaan sellaisen pelien pelaaminen ja ”lastenohjelmien” katsominen, joka sisältää toisen vahingoittamista ja tavoite tuhoamisesta eli tappamisesta?

Suuttuuko lapsesi kotona tai muualla usein jonka seurauksena lapsesi lyö toisia ja mahdollisesti sinua?
Huuteleeko lapsesi kauheuksia, joita hänen ikäisenä suusta ei pitäisi sellaisia sanoa eikä taida edes vielä ymmärtääkkään mitä laukoo?

Lapsi kopioi käytöksensä nyt jostain, sekä ennenkaikkea purkaa pahaa oloaan nyt jostain mitä ei osaa muulla tavalla kertoa?

KESKUSTELKAA lapsenne kanssa, tarkistakaa digiaika sekä tehkää yhteiset pelisäännöt.

ja vaikka tää oli vain yks esimerkki käytöksien syistä niin Lapset katsovat siltikin aivan liikaa ruutua nykypäivänä..

Alueelle ‘Elämää alakouluikäisen kanssa’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.

Takaisin ylös