Nimetön

Oliskohan mitään uusia vinkkejä tähän 8 vuotiaan uhmaan kun ainainen karjuminen ja rangaistusten antaminen. Varmaan monelle tuttu juttu, mitään ei uskota, kaikkea uhmataan. Mahtuu toki tietenkin hyviäkin hetkiä :D. Mutta kyllä välillä tuntuu että keinot on vähissä ja väsymys iskee. Lähinnä haluan omaa käytöstäni muuttaa – pidempää pinnaa ja johdonmukaisuutta omaan toimintaan. Mutta miten???

Nimetön

Meillä on sama tilanne! Omat pelimerkit alkaa olemaan katsottuna. Tiedän että omaa käytöstä ohjaamalla näitä varmaan saisi jotenkin hoidettua eteenpäin mutta joskus sitä on itsekin niin tulistuksissaan tuohon uhmaavaan, niskojaan nakkelevaan lapseen jonka päämääränä tuntuu olevan lähinnä sisaruksiensa ärsyttäminen tai sivulauseista draaman kehittämiseen. Tämä on kyllä aika raskasta sillä hetkellä kun ollaan syvissä vesissä.

Nimetön

Moikka, ihanaa huomata että samoissa vesissä uidaan. Huoh. Meillä on 8v. poika, joka todella uhmaa. Tai en edes enää tiedä onko uhmaa: käyttäytyy huonosti ja on levoton. Opettaja saa koulussa monet kerrat sanoa asioista, eikä usko. Kotona kertoo koulupäivän sujuneen hyvin. eli valehtelee meille usein. Oikeastaan joka kerta kun on tehnyt jotain tyhmää. Itsellä menee palautteen anto lähinnä raivoamiseksi ja huutamiseksi. pelit pois, tv pois, kotiarestia karkkipäivän peruutusta ym. kokeiltu ja homma jatkuu, toisin sanoen poika ei usko mitään, ei kunnioita aikuisen sanaa. Miten saisikin oman ja pojan käytöksen muuttumaan. Keinot loppu..

Nimetön

8 v poika meilläkin. Joskus ihmettelen tosiaan, milloin tottelevaisuus muuttuisi oma-aloitteiseksi opituksi todellisuudeksi. (Huokaus) Yritän aina olla johdonmukainen. Aina selitän syyn, miksi jotain ei saa tehdä tai miksi jokin asia pitää tehdä. Siitä pidän kiinni. Ja mahdolliset sotkut tms joutuu itse selvittämään, siivoamaan tms. Jos olen suutuksissa, siirrän asiasta juttelemisen vaikkapa illalla aamuun, kun olen rauhoittunut.

Joskus mietin, onko uhma palautetta siitä, että vanhemmat eivät ole antaneet riittävästi aikaa lapselleen. Jos sitä ei myönteisellä saa, niin kielteiselläpä saa. Siksi pyrin antamaan omaa aikaani myös yhdessä jonkin tekemiseen päivittäin. Pyöräilemiseen tai lukemiseen vaikkapa, mutta myös jonkin kotityön tekemiseen yhdessä. Säännöllisesti, joka päivä jotakin. En tiedä oliko tästä apua. En tiedä tuottaako tämä toivottua tulosta meillä. Mutta uskon suunnan olevan oikea. Uskon lastemme tarvitsevan paljon myönteistä yhdessäoloa omien vanhempien kanssa ja johdonmukaisuutta.

Nimetön

Viestisi oli samanlainen kuin olisin itse kirjoittanut :). Kiinnitin kuitenkin huomioni siihen, että ”Jos olen suutuksissa, siirrän asiasta juttelemisen vaikkapa illalla aamuun, kun olen rauhoittunut.” Tuoheti on hyvä, mutta olen huomannut, että meillä se toimii siten, että sanon heti olevani ärtynyt, suuttunut ym. mitä sitten olenkaan hänen käytöksestään ja sanon, että nyt en jaksa tuota ja otan aikalisän. Menen vaikka viemään roskia tai jotain poistuakseni tilanteesta. Hänen ikänsä on sellainen, että se on ok. En jätä häntä yksin, en tuomitse häntä ja annan palautteen heti. Eli tilanne rauhoittuu ja voimme jutella asiasta heti, jolloin se ei jää ”kalvamaan”.
Voimia meille kaikille lasten vanhemmille!!!

nimi

Onkohan näiden lasten vanhemmat vielä kuulolla, itsellä nyt samanlainen tilanne että kaikessa uhmataan, vängätään vastaan. Tahallaan ärsyttää ja suututtaa kaikki. Itsellä alkaa pinna olla niin tiukalla ettei juuri ystävällisen palautteen antaminen onnistu ja kaikki menee räyhäämiseksi ja huutamiseksi. Sitten lapsi vetoaa siihen että äiti aina huutaa niin siksi käyttäytyy huonosti. Kuinka tästä pääsee eteenpäin? Kasvaako lapsi ihan vinoon? Ja onko teillä muilla mennyt itsekseen ohi, vai onko tullut diagnooseja?

Vastaa aiheeseen: 8 vuotiaan uhma
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.