Väsynyt äiti

Hei. Meillä asustaa kohta 9 vuotta täyttävä poika. Muutimme keväällä ja nyt syksyllä oli edessä koulun vaihto. Uusi koulu on alkanut hyvin ja ystäviäkin on tullut monia. Kuitenkin kotona asiat ovat lähteneet ihan käsistä. Lapsi ratsaa kaappeja päivittäin, etsii rahaa (ostaakseen kaupasta herkkuja tai energiajuomaa) tai karkkia. Asioista on keskusteltu tuhansia kertoja ja joka kerta lapsi väittää ymmärtäneensä asian ja lupaa olla ratsaamatta kaappeja. Tekee sen kuitenkin uudelleen taas alle viikon sisällä. Nyt uusimpana uutuutena lapsi jäi kiinni siitä, että oli löytänyt sikarin laatikosta ja poltellut sitä kaverinsa kanssa, valehdellut opettajalle, että hänellä on kaksoisveli joka on lastenkodissa. Olen ihan hätää kärsimässä tämän asian kanssa enkä tiedä enää mitä tehdä?
Rangaistuksina on peruttu karkkipäivää, on annettu kotiarestia ja takavarikoitu puhelinta. Mikään ei tunnu tepsivän. Jos ajateltaisiin, että palkitsisin lasta aina kun hän onnistuu jossain niin kertaakaan ei päästä edes siihen asti, kun taas jokin kaappi on ratsattu? Pitääkö hankkia kassakaappi? Entäs se lapsen oppiminen, että toisen omaisuuteen ei saa koskea? Help!
Muuten kotona tuntuu, että kaikki on hyvin. Perhe on tasapainoinen ja ns. vakaa.

äiti-72

Hei!

Mun käsittääkseni yksin jäävä tuon ikäinen koululainen toimii ihan vaistojensa ohjaamana. Yksin jääminen= ikävä=lohdutuksen etsiminen=makean syöminen. Myös aikuinen hamuaa ikävään oloonsa ensimmäisenä jotain herkkua ja saakin sen tehdä, kun ei välttämättä ole kukaan estämässä.

Meillä oli esikoistytöllä 7-ja 8-v. vuotiaana kolme yksinäistä tuntia koulun jälkeen, ja jälkeenpäin (nyt 13v.) hän on kertonut olleensa peloissaan ja ikävissään, kuunnelleensa outoja rapsahduksia ja lohdutuksekseen juonut o´boy-kaakaopurkillisen ”ketjussa” tyhjäksi lasillisen toisensa jälkeen. Painoa kertyi nopeasti tuona aikana, Tyttö oli liian arka olemaan iltapäiväkerhossa ja sukulaisia tai muita hoitajia ei ollut. Ratkaisuksi tuli sitten se, että sain osapäivä- ja iltatöitä ja kotona oli aina jompikumpi vanhemmista. Sama homma myös meidän nuoremmalla lapsella.

Lapsella ei siis välttämättä ole vielä sellaista kontrollia omaan käytökseen, vaikka tietääkin sen olevan sääntöjen vastaista, tuottavan mielipahaa tai suuttumusta vanhemmissa ja ikävän seuraamuksen itselleen. Pieni mieli ei tavallaan yllä niin kauas, vaan elää enemmän hetkessä.

Lapselle koulun ja koko entisen ystäväpiirin vaihto voi olla iso juttu, riippuen tietysti luonteesta. Tuo sikarin polttelu kaverin kanssa ja huomionhaku opettajalta voisi kuitenkin kertoa jotain siitä, että koululaisella on paineita ja rankkaa, vaikka kaikki onkin lähtenyt hyvin liikkeelle uudessa paikassa. Toivottavasti ajan kanssa löytyy kaverit, joille ei tarvitse esittää ja joihin ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta.

Miten ikävän kierteen voisi katkaista? Ainakin voisi yrittää vimmatusti etsiä jotain hyvää ja kiittämisen arvoista koululaisesta. Voitteko yhdessä yrittää miettiä tekemistä joka puolituntiselle, jonka poika on yksin? Voiko jostain säännöstä joustaa tai lieventää sitä niin, että poika onnistuisi paremmin? Pääsisikö poika jonkun kaverin luo kylään, voitko uskoutua vaikka kaverin vanhemmille, että teillä on nyt tällainen vaihe?

hmmm

Jos tämä käytös on alkanut vasta uuden koulun ja uuden kaveripiirin myötä, niin kuulostaa siltä, että lapsen kaveripiiri on syyllinen. Löytänyt huonoa seuraa? Ilmeisesti muutkin kaverit käyttävät energiajuomia ja hyvin todennäköisesti hekin varastavat omilta vanhemmiltaan rahaa. Poikasi siis vain haluaa kuulua porukkaan ja tekee ihan sitä samaa, mitä nyt uuden koulun uusi kaveripiiri.

Vastaa aiheeseen: 8-vuotias rikkoo rajat jatkuvasti

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.