Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Tiedän että olen vakavasti sairas ja itselläni on pieni lapsi. Pelkään ihan kamalasti tulevaisuutta. Suren kamalasti että joudun jättämään poikani, perheeni ja ystäväni. Olen asumus erossa ja lapsi on vuoroin minulla ja isällään. Poikani elämä ei alkanut kovin hyvin. Oli pientä pahoinpitelyä , josta poika rupesi pelkäämään isäänsä. Sitten tuli ero ja muutto. Suren elämää jota elän. Suren sitä että miten poikani elämä on näin mennyt ja sitä että hän ei saa hyvää ja onnellista elämää. Suren sitä että en saa pitää lastani pitempään. Viedä hänet hoitoon, kouluun ja saada nähdä hänen kasvamistaan ja kehitystään sekä tulevaisuudessa tyttöystävää. Suren sitä että lapselleni ei ole toisenlaista isää, siskoa tai veljeä eikä lemmikkiä. Suren niin paljon kaikkea. Suren sitä millaiseksi lapsen elämä tulee olemaan. Suren sitä mitä muuta hän joutuu kokemaan koulussa , työelämässä. Vihaan tätä elämää. Vihaan itseäni. Vihaan sairautta. Vihaan sitä että en pystynyt antamaan lapselleni turvallista elämää. Pelkään sitä että pojan isä suutuspäissään taas saa pojan pelkäämään. Pelkään sitä että poikaa taas sattuu isänsä käsittely. Pelkään sitä että siskoni menettää minut ja äitinsä. Olemme jutelleet lastensuojelun ja perheen kesken siitä mitä poika on saanut kokea kun isänsä pahoin piteli. Olemme puhuneet siitä kun poika rupesi pelkäämään isäänsä. Anoppini ja mieheni olivat eri mieltä asiasta. Heistä poika ei pelännyt. Minuakin yksi kerta pelotti. Lasten suojelu ihminen on sitä mieltä et pojalla on kaikki hyvin ja mun ei pitäisi pelätä tai olla huolissani. En pysty auttamaan lastani enkä poistamaan surua , pelkoa, huoltani enkä sairauttani. Olen mustasukkainen siskolle ni jolla on kaksi lasta, ihana ja mukava mies, kiva asunto, ollut koiria, hyvä koulutus ja työelämä. Olen mustasukkainen perheelleni ja ystävilleni joilla menee hyvin. Olen huono ja kamala ihminen ja äiti . Äiti joka ei saa olla pitkään äiti . Rakastaa lastaan ja saada rakkautta. En voi mitenkään auttaa lastani. Olen neuvoton kärsivä äiti.
Hei Äiti
Sinä voit auttaa lastasi!
Voit luoda uskoa siihen, että hän selviytyy ja elämällä on hänelle annettavaa. Etsi kirjoja, joissa kerrotaan ihmisten tai eläinten selviytymisestä katastrofien jälkeen. Kirjastosta osataan neuvoa sopivia, kun kerrot lapsen iän. Lue niitä lapsellesi. Keskustele hänen kanssaan asiasta, luo toivoa tulevaan.
Jos lapsi on liian pieni edelliseen, voit kirjoittaa hänelle vastaisuuden varalle kirjeen. Kerro rakkaudestasi ja siitä, että uskot lapsen pärjäävän. Mainitse ihmisiä, joiden puoleen hän voi aina kääntyä ongelmien ilmaantuessa ja muutenkin. Kerro, mitä hyvää olet itse elämässäsi saanut kokea.
Sisarellasi menee hyvin. Etkö pyytäisi häntä huolehtimaan jossain määrin myös pojastasi siinä tapauksessa, jos et selviä sairaudestasi? Tällaista pyyntöä on vaikea vastustaa. Lapsen on hyvä pitää yhteyttä molempiin sukuihinsa. Näin varmistat lapselle useita turvallisia aikuisia tulevaisuudessa.
Joudut varautumaan siihen, että ex-miehesi tulee huolehtimaan entistä enemmän lapsestanne. Jaksaisitko vielä keskustella hänenkin kanssaan? Tilanteesi on sellainen, että tulet varmasti kuulluksi ja mielipiteelläsi on merkitystä. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta luottaisin siihen, että isä tekee jatkossa parhaansa lapsen hyväksi.
Viimeisenä vielä, pyydä itsellesi hoitojen lisäksi myös henkistä tukea, vertaistukea tai ammattiapua. Olet sen ansainnut! Niin kauan kun on elämää, on toivoa.
Mummeli