äidissä kiinni oleva lapsi ja väsähtänyt äiti
Hei, meidän pienokainen on kohta 3-vuotias. Minulla on pinna tiukalla liian monesti. Yksi syy on se, että meillä ei ole ollut paljon apuvoimia käytettävissä ja nyt miehelläni on monen viikon työreissuputki tähän kaupan päällisiksi. Toki hän tulee viikonlopuiksi kotiin, mutta onkin sitten matkalla ma-pe vielä varmaan alkaneen kuukauden ajan. Toinen syy lyhyeen pinnaan on se, kun lapsen nukkumaankäynnin kanssa on ollut ihan liian paljon ongelmia. Asiantuntijoiden neuvot, miten lapsi laitetaan nukkumaan eivät kerta kaikkiaan ole käyneet tälle lapselle, mutta senkin olen tajunnut vasta usean kuukauden turhan yrittämisen jälkeen. Nyt, jos nukkumaankäynnin kanssa on vähänkään temppuamista, niin mulla kiehahtaa yli. En kestä itseäni, kun jos huudan lapselleni. Kolmas syy on se, että kun olen kahden lapsen kanssa, en meinaa saada omaa aikaa yhtään. Lapsi on niin kiinni minussa, että välillä jopa ruoanlaitto on hankalaa, kun hän vaatii huomiota. En vain voi lähteä joka kerta kesken keitosten leikkimään tai ottaa häntä syliin kuuman hellan edessä. Välillä illalla olen niin väsynyt, että kun käyn vessassa ja jos temppuilua/uhmailua on ollut päivän mittaan tai joku asia on painanut minua, ja lapsi tulee mukaan vessaan ja hääräilee siinä minun ympärilläni, niin että on hankala saada vessa-asiansa toimitettua, niin pääsee vain itku. Enkö edes pissalla saa käydä rauhassa! Yleensäkin lapsi seuraa minua joka paikkaan (siis jos esim. menen huoneesta toiseen), hän haluaa joka hetki olla lähellä. Ainoat hetket, milloin saan rauhaa, on, jos annan hänen katsoa lastenohjelmia tv:stä tai padista. Mutta en halua istuttaa lastani telkkarin ääressä liian pitkiä aikoja, joten minun kai on vain kestettävä tilanteet, että olen joka päivä niin kiinni, että en saa tehtyä mitään pientäkään omaa juttua. Minulle on sanottu, että noin 3-vuotias alkaisi leikkimään itsenäisiä leikkejä. Onko se niin?
Hei,
olisiko esim. naapuristossa lapsiperhettä, jonka kanssa voisitte hoitaa lapsia vastavuoroisesti ? Näin saisit silloin tällöin omaa aikaa. Ja silloin kun toisten lapset ovat teillä, lapsesi leikkisi lasten kanssa eikä olisi niin kiinni sinussa.
Toinen vaihtoehto voisi olla palkata hoitaja vaikka pariksi tunniksi viikossa, esim MLL:lta. Voisit itse silloin piipahtaa vaikka harrastukseen, lenkille, kirjastoon…
Hei, väsähtänyt äiti!
Olipa hyvä, että kirjoitit. Kerrot hyvin havainnollisesti arjestasi pienen lapsen kanssa. Jokainen voi tuntea, millainen majakka ja perävaunu -yhdistelmä olette. Lapsi tuntee olevansa turvassa ollessaan lähelläsi, joten on ymmärrettävää, että hän kaipaa jatkuvasti seuraasi. Se, että hän jatkuvasti kulkee perässäsi, kertoo siitäkin, että annat hänen tulla luoksesi. Se on hieno asia. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että kaipaisit edes joskus pienen hengähdystauon.
Asiantuntijoiden neuvot ovat usein vain suuntaa-antavia ja on harmi, ettei niistä ole sinun perheessäsi nyt apua. Auttaisiko sellainen ajatus, että tämä vaihe on kuitenkin vain yksi vaihe monen muun ohessa ja että se menee pian ohi? Jos jaksat nyt nukuttamiset, lapsesi turvallisuudentunne vain vahvistuu, ja pian hän nukahtaa helpommin. Oletko miettinyt, voisitko muuttaa iltarutiineja jollain lailla, vaikkapa aikaistaa niitä, jotta nukuttamisesta ei tulisi jokailtainen taistelukenttä?
Minusta kuulostaa hyvältä, ettet käytä helpointa keinoa lapsen rauhoittamiseen, eli et istuta häntä ruudun ääreen. Omatoiminen tekeminen kehittyy pikkuhiljaa, ja uskonkin, että vähitellen lapsesi kyky ja halu puuhastella asioita yksin lisääntyy. Lapset ovat kuitenkin yksilöitä, joten ennustaminen on aika mahdotonta. Oletko löytänyt lapsellesi sellaista puuhaa tai leikkiä, joka onnistuu parhaiten yksin tehden?
MLL:ssä on hyvä perhekummi-palvelu. Tunnetko sen? Saisit sen myötä avuksesi aikuisen ihmisen, jonka kanssa keskustella kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Voisit saada myös pari tuntia omaa aikaa.
Toivon sinulle sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta. Ja kun miehesi on kotona, kerro hänelle viikostasi. Jaa hänen kanssaan arkesi, niin raskaat mietteet eivät kasaudu mieleesi.
Syksyisin terveisin
Elisa
Ymmärrän sinua. Se on raskasta ja väsyttävää. Minulla kohta 2 vuotias pienokainen. Koen väsymystä ja pinna on tiukallla. Mutta nyt olen yksinkertaisesti tehnyt niin kun mies kotona viikonloppuna niin sanonut lapselle että äiti lähtee nyt lenkille ja isi leikkii sun kaaa. Yleensä olen mennyt metsäään istuskelemaan ja kuu telemaan hiljaisuuutta. Palattuani saan vastaan pienokaisen hymyn ja halin. Näin jaksan taas eteenpäin. Kun saa hetkenkin olla niin kaikki nollautuu edes hetkeksi. Voimia sinulle!
Riippuu tietenkin ihan lapsesta. Lapsi on aina yksilö, eikä meinaa sitä jos naapurin laps leikkii itsenäisesti omillaan et sun lapsi sitä tekisi. tosin poistutko kotoasi usein lapsen kanssa jonnekkin, joskus joku yhteinen harrastus vaikkapa kerran viikossa voi olla hyvä juttu, vaikkapa uiminen :)