Siirry sisältöön
Nimetön

En tiedä mistä aloittaisin. Olen kotona kahden poikani kanssa, kumpikin on alle 4-vuotiaita. Tukiverkostoni on pieni, sillä muutin eri pitäjään kun vanhin poika oli vauva. Pääsääntöisesti olen aina kotona.

Minun arkeni on yhtä hullun myllyä, en saa otetta ”säännölliseen” elämään. Kaikki on hujan hajan, mitään pävärytmiä ole saanut aikaiseksi. Vaikka kuinka yritän.

Hermoni ovat totaallisesti riekaleina ja minulla todettiin rytmihäiriöt hiljattain. Itselläni on keliaki. Isäntä laita mihinkään tikkua ristiin. Tulee ja menee elää omaa elämäänsä.

Mikä esimerkiksi olisi ns. hyvä päivärytmi.?

Nimetön

Ihan ensimmäiseksi saat pisteet siitä, että tunnistit ongelman. Usein hajanainen arki on monen ongelman taustalla. Toki myös riekaleinen parisuhdekin voi aiheuttaa ongelmaa. Mutta minä sanoisin, että korjaa ensin arki kohilleen, sitten paneudut parisuhteeseen ja miehen osuuteen perhe-elämässä, miltä kuulostaa?

Minä ehdottaisin teille arkirytmiksi tällaista – meillä se on hyväksi havaittu ja päivähoidosta ”opittu” – toimii siis perheessä jossa on ollut 3v ja 6kk ikäiset lapset ja toimii edelleen.

Aamut alkaa meillä klo.7-8, koska minusta tuntuu ettei muuten päivästä tule mitään, jossei herää aikaisin. Aamulla lapset haluaa ensin leikkiä, pukea rauhassa ja sitten vasta aamupalalle. Kumpikaan ei jaksa syödä aamupalaa, jos pitää heti sängystä mennä aamupalalle. Sitten muut aamutoimet, hampaiden pesut ja vaatteet päälle.

Sitten mennään ulos haukkaamaan raitista ilmaa, jos sää sallii. Muuten ollaan kotona, käydään kirjastossa, mitä keksitäänkin. Aina ei tarvitse keksiä! Ohjaan lapsia keksimään itse itselleen leikkejä, jolloin minäkin voin keittää kupin kahvia. Lapset tykkää piirtää, askarrella, muovailla ja rakennella majojakin! Ohjelma määräytyy äidin jakasmisen mukaan: meillä kun ei aina yöt mene putkeen, niin en viitsi asettaa itselle liian korkeaa rimaa, että jaksan paremmin arjessa.

Klo.11-12 aikaan meillä on ruoka. Teen ruokaa aina niin paljon, että sitä riittää pariksi päiväksi, ettei tarvitse olla hellan ääressä kuin pari kertaa viikossa.

klo.12 aikaan, ruuan jälkeen on päiväunet. Jos isompaa ei nukuta, voi sen aikaa vähän pötköttää, lueskella kirjaa tai katsoa lastenohjelmia. Mutta ei mitään riehumista.

klo.15 aikaan meillä on välipala

Välipalan jälkeen voidaan ulkoilla (edes vähän), käydä kirjastossa, kaupassa, kavereilla, puistossa, mitä keksitäänkin. Siivoaminenkin on kivaa yhdessätekemistä!

klo.17 aikaan syödään päivällinen ja kun lautanen on tyhjä, lapset saa mennä katsomaan lastenohjelmia.

klo.19 alkaa iltatoimien valmistelu: aletaan siivoilla leluja kasaan, laitan lapsille iltapalat, käydään iltapesulla jne. Sitten iltapala ja iltatoimet

klo.20 luetaan satu, käydään iltapisulla, vaipanvaihdossa, lapset ottaa huikan vettä ja sitten nukkumaan!

Varaudu siihen, että alkuun rytminen arki saattaa tuntua vaikealta ja raskaalta. Sitovaltakin! Se on ihan luonnollista! Mutta loppujen lopuksi se palkitsee sinut! Lapset saa turvaa hyvästä arjesta ja tasaisista rutiineista! Ja jos miehesi on vaikka aamun torkku ja illan virkku, pyydä miestäsi vaikka hoitamaan lasten iltatoimet, jos itse teet mieluummin aamutoimet. Voitte jakaa, että mies vaikka laittaa ruuan ja sinä syötät lapset tai toisinpäin. Yhdessä hyvä tulee!

Ja se miten tiukkaan rutiineista pidät kiinni, riippuu ihan sinusta itsestä. Toisille perheille sopii kellontarkka aikataulu. Toisille perheille taas ei. Meillä on ruokailuissa ym. yleensä melkeen minuutilleen sama aikataulu, mutta ei kukaan pökerry, jos vaikka kyläreissun takia aikataulut venähtää. Sitten yritetään kuroa seuraavassa etapissa aikataulua kiinni ja siihen pyrin, että nukkumaan mentäisiin aina klo.20 ja herätys olisi 7-8 aikaan.

Miltä tällainen kuvio kuulostaisi, teidän perheeseen omalla tavallanne sovellettuna? Kun teet muutoksia pikkuhiljaa, siitä tulee hyvä. Ja tsemppiä rytmihäiriöiden kanssa, minullakin on niitä, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta hyvin niiden kanssa pärjää. Omaa aikaa minulla ei juurikaan ole, lähinnä kun lapset menee nukkumaan, mutta olen hyväksynyt sen tosiasian, että minulla on nyt ruuhkavuodet ja lapset ei ole aina näin pieniä. Viiden vuoden päästä ihan surettaa, kun ei ole ketään enää tässä ”passattavana” kun lapset osaa jo tehdä kaiken itse ja hakevat välipalatkin jääkaapista itse :) (MUtta oman ajan tarvekin on yksilöllinen, jos sinulla on siihen tarvetta, juttele miehesi kanssa, voisiko hän hoitaa lapsia joskus illan ja sinä saisit tehdä omia juttuja ja olisiko teillä mahdollista laittaa lapset mummolaan joku ilta, niin saisitte miehen kanssa kahden keskeistä aikaa?)

Iloista arkea sinulle ja lapsillesi!

Nimetön

Ei vierasta tekstiä ollenkaan. Alan itse olla selvemmillä vesillä neljän lapsen äitinä ja suosittelen LÄMPIMÄSTI:

-kerro reilusti neuvolassa tilanteestanne ja miettikää yhdessä mikä voisi olla se eka askel uuteen suuntaan. Asiat muuttuvat usein tuskastuttavan hitaasti, mutta voivat muuttua. Neuvolassa voidaan oikeasti olla tukena

-toinen mahdollinen paikka on perheneuvola, seurakunnassakin voi olla perhetyöntekijä

-ÄLÄ JÄÄ ENÄÄ YKSIN, vaan hae apua (häpeä ja syyllisyys helpottavat sitä kautta)

Nimetön

Moikka,

Tassa ohjeet paivarytmin tekemiseen:

1. Ota kynaa ja paperia.

2. Kirjoita paperiin ensin kellon ajat asoihin, jotka tapahtuvat noin suunnillen samoina aikoina joka paiva, esim kun miehesi lahtee toihin, tai kun haluat herata aamulla, tai kun ensimmainen lapsi heraa aamulla.

3.Sitten kirjaat ylos kummankin lapsen paivauni-ajat.

4. Sovitat seuraavaksi paivaunien ymparille ainakin sinun ja lasten ruoka-ajat (miehesta viis! ;)).

5. Voit tehda myos viikkokalenterinkin ja laittaa eri viikonpaiville aamu ja iltapaivapa-ohjelmat erikseen, esim, ma-pe aamuisin puistoon/ulos ja maanantai iltapaivisin kerho, tiistaisin kirjastoon, keskiviikkona kylaan, perjantaisin kauppaan.

6. Johonkin kohtaan, jos on mahdollista (mutta ala huoli liikaa jos ei ole!), niin tunti omaa aikaa olisi tietty kiva! Silloin on helpompi jarjestaa lastenhoitokin, jos on kyse joka viikko samasta ajankohdasta esim Torstai ilta klo 17-19. Ja kysyt miehelta/aidilta/naapurilta… jos han voisi vahtia lapsia joka viikko, noin periaattessa, taman saman hetken.

Minulla auttoi itsellani paljon kun liimasin paiva/viikko aika-taulun seinalle. Mutta muistan kylla etta kun lapsi oli allen 1v niin aika epasaannollisella rytmilla mentiin.

Ehka kannattaa myos miettia mita asioita toivoo ja/tai kykenee elamassa muuttamaan – rytmihairiot pitaa tutkia (vai olisiko stressilla asiaa niihin?), mutta keliakiaa ei paljoa ehka kannata miettia.

Toivottavasti tasta oli edes vahan apua!

Nimetön

Hei!

Täällä on myös toinen äiti kahden hulivilin kanssa! Esikoinen täyttää pian 2,5-vuotta ja nuorempi on pian vuoden. Täälläkin tosiaan vähän ongelmia arjen pyörittämisen kanssa, mutta mitä vähemmän asiaa murehdit, niin sen paremmin saa tehtyä. Eli enemmän toimintaa. Tietty tulee päiviä jolloin ei tosiaan jaksa tehdä mitään muuta kuin tuijottaa tietokoneen ruutua, mutta en ole ottanut liikaa paineita siitä. Tulee myös päiviä jolloin oikein yli inspiroituu tekemään kaikkea ja kas kummaa parin viikon sotkut katoaa :D

Olin melkein seota pelkästä kotona olemisesta. Nyt käyn epäsäännöllisesti töissä on tuonut suurta mielenrauhaa ja lisäksi taloudellinen tilanne on hieman kohentunut. Lapset siis yhä hoidamme kotona, mutta ei minusta pelkäksi kotiäidiksi olisi. Kun esikoiseni oli puoli vuotias muutimme uudelle paikkakunnalle, josta oli huonot julkiset yhteydet mihinkään enkä nähnyt kavereita tai sukulaisia kuin muutamia kertoja vuodessa. Tästä syystä vaivuin melkein masennukseen. Mieheni harvoin suostui viemään minua kavereilleni ja lopulta ryhdistäydyin ja hankin itselleni ajokortin. En tosin vieläkään kovin usein kavereita näe, mutta ainakin pystyn liikkumaan vapaammin. Pelkästään töihin meneminen antaa jonkinlaista sisältöä elämälleni. Osaan arvostaa lasten kanssa vietettyä aikaa nyt enemmän enkä ole enää räjähtämispisteessä kokoajan. Arki lähtee rullaamaan kun saa itse mielenrauhan.

Meillä tukiverkosto on olematon. Ainoa lastenhoito apu on minun äitini, jolla ei juurikaan ole aikaa saati kiinnostusta tulla tänne. Ainakin näin olen asian käsittänyt… Miehen puolelta sukulaiset ovat liian kaukana. Mieheni onneksi on paljon lasten kanssa ja hyvin vastuuntuntoinen. Käy harvakseltaan harrastuksissa ja ottaa meidät hyvin huomioon. Kaipa senkin takia olen jaksanut tähän päivään asti… Olen kiitollinen miehestäni ja hän minusta.

Pyydä miestäsi ottamaan enemmän vastuuta lasten hoidosta. Se, että hän ei halua olla läsnä lastensa elämässä kostautuu myöhemmin lasten toimesta. Teidän kaikkien hyvinvoinnin edistämiseksi kaikkien on myös tehtävä työtä. Pitää vaan oppia joustamaan ja sietämään enemmän kummankin. Valitettavasti et voi miestäsi muuttaa, mutta itseäsi voit! Aloita siis siitä.

Nimetön

Minua auttaa kovasti kun laadin itselleni
päiväjärjestyksiä paperille,
ja muutan niitä sitten jos tulee jotain erikoista kuten neuvolakäynnit ja muut…

Arkirutiini on pienille lapsille tärkeä,
kuten myös aikuisille ;)

On TÄRKEÄÄ noudattaa gluteenitota ruoavaliota, koska minulla ainakin tulee ”brainfog” eli aivosumu ellen noudata sitä,
ja silloin on elämä tosi hankalaa :/

Teräväajatuksinen äiti on lapsistakin kivempi, kun äiti ei hössötä ja sekoile–ja tiuski lapsille…

Nimetön

Ongelma taitaa olla juuri siinä,että joudut liian yksin kantamaan vastuun kaikesta, jos mies ei laita tikkua ristiin.
Meillä oli sama tilanne, kun lapsi oli pieni: isä kieltäytyi totaalisesti auttamasta. Kävin lääkärillä väsymyksen vuoksi. Lääkäri suositteli keskustelemaan miehen kanssa. Yritin keskustella sillä seurauksella, että mieheni yritti molempien keskustelujen seurauksena kaksi kertaa tappaa minut.

Pyynnöstäni lapseni isä muutti tappoyritystensä jälkeen pois kotoamme, ei juurikaan vieläkään halua tavata lastamme. Miehellä on uusi avopuoliso, jonka kanssa lapsi. Nyt osallistuu ja tekee asioita kotona. Minun kanssani hän ei halunnut. Ei siinä keskustelu auttanut, meinasi mennä henki! nyt on mies mieleisensä naisen kanssa ja osallistuu iloisesti arkeen!

Nimetön

Hei!

Ensinnäkin voimia sinulle ja perheellesi!
Minulla on lapset nyt jo 5- ja 7- vuotiaat.
Asumme maalla ja arkeen kuuluu muutakin kun siivous ja ruuanlaitto…
Mutta minua on ohjannut kotoa saatu malli, äitini on perhepäivähoitaja ollu koko ikäni…

Aamulla herätään (meillä lapset on aina heränneet ennen 7…)
klo 8 Aamupala, leikkihuoneen siivous ja
Klo 9 ulos…
Klo 10.30 Sisälle/ ruuanlaitto..
n. klo 11-11.30 päiväruoka ja leikkimistä, leikkimisen jälkeen lapsen kanss siivotaan lelut pois…
Klo 12- 13.30 satu ja Päiväunet/ hiljainen hetki
Klo 14 Välipala ja leikkimistä, jälleen lelujen siivoaminen yhdessä…
Klo 15 Ulos
Klo 16-16.30 Sisälle ja Iltaruoka
Leikitään
Klo 18.30-19 Iltapala
n. 19.30 Iltatoimet
Klo 20 Sänkyyn…
Itse olen tehnyt sitä että herätän lapset.. Aamulla sitä ei tosin ole koskaan tarvinut tehdä, mutta päiväunilta herätän.
Näin ollen lapselle jää unta yöksikin ja Sinä saat myös omaa aikaa…
Miehelleni tämä ”rytmitys” on tehnyt tiukkaa koska heillä ei ole ollut rytmiä, mutta voin sanoa että lapset on helppo viedä sitten isompana hoitoon kun siellä on sama rytmi…
On tietenkin joskus ahdistavaa seurata kelloa, mutta kun rytmi on säännöllinen niin se luo turvallisuuden tunteen lapsille ja sinulle tunteen että hallitset tilanteen…Olen opettanut lapset että kun leikitään ja leikkiminen katkeaa esim. ruokaan niin huone siivotaan koska usein ruuan jälkeen valmistaudutaan ulos tai nukkumaan…

En tiedä onko tästä sinulle apua, mutta ole myös aktiivinen ja pyydä apua..

Nimetön

meidän rytmi kahden alle 4 kanssa

8.00 herätys
09.00 aamupala
10.00 pienempi aamu unille
12.00 lounas
13.00 ulos/leikkiä etc…
15.00 välipala/pienempi päiväunille
17.00 päivällinen
19.30 iltapala
20.30 nukkumaan

meillä esikoisen kanssa tuli rytmi vasta ku esikoinen oli 1-2 ikäinen ja kuopus ku syntyi päivärytmi oli melkeen alusta asti

Vastaa aiheeseen: Arki hukassa

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Takaisin ylös