Minä olen loppu. Lapseni on ihana, nukkuu yöt, syö hyvin, hymyilee. Paitsi minun kanssani. Tiedän että oma mielialani tarttuu häneen. Poika on 7kk. En jaksa viihdyttää häntä, ja suutun kun hän turhautuu yksinoloon. En myöskään jaksa viedä häntä vauvatapaamisiin. Se tuntuu teeskentelyltä. Huudan häntä olemaan hiljaa. Pienikin kitinä saa minut kihisemään raivosta. Isä osallistuu kaikkeen. Hakeuduin viime viikolla mielenterveyspalveluihin. Olen nuorempana sairastanut vaikeaa masennusta, raskausaikana ja synnytyksen jälkeen mieliala oli todella hyvä. Nyt alkaa kaikki hajoamaan. En kehtaa puhua kenellekään.
Jos lapsi on tyytymätön, kannan hänet sänkyyn ja jätän huutamaan. Samalla koen järkyttävää syyllisyyytä tästä kaikesta ja häpeän itseäni. Koen etten saisi tuntea näin koska lapsi on kuitenkin ”helppo”. Olen palaamassa työelämään vanhempainvapaan jälkeen mutta koen siitäkin syyllisyyttä, että enkö tämän parempaan pysty. Muut on kotona monta vuotta ja nauttivat siitä. En tiedä mitä tehdä.
Hei!
Tunnet, ettet kehtaa puhua vaikeuksista kenellekään, mutta todella hienoa se, että rohkaistuit kirjoittamaan tänne.
Kerroit jo hakeneesi ammattiapua mielenterveyspalveluista. Et kuitenkaan maininnut, saitko sieltä minkäänlaista konkreettista apua. Toivon, että käynnistä oli apua ja, että saisit sieltä tukea ja apua jatkossa itsellesi ja perheellesi.
Jokainen perhe toimii hoitovapaan suhteen siten, mikä tuntuu parhaimmalta. Äidit tai isät ovat kotona lapsen/lasten kanssa monista eri syistä.
Sinä ja lapsen isä voitte yhdessä miettiä ja sopia tavan, mikä parhaiten sopii teille ja nykyiseen tilanteeseenne.
Se, että palaat työhön vanhempainvapaan jälkeen ei todellakaan tee sinusta huonompaa äitiä. Syyllisyyttä työhönpalaamisesta ei tarvitse kantaa.
Olisiko sinulla mahdollisuus tehdä lyhennettyä työpäivää?
Sillä tavalla pääsisit pois kotiympyröistä, mutta saisit kuitenkin enemmän aikaa olla lapsesi kanssa kuin kokopäivätyötä tehdessä.
Siinä olet oikeassa, että oma mielialasi tarttuu lapseen. Lapsesi tarvitsee sinua ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet.
Kaikki keinot, joilla saat oman olosi paremmaksi kannattaa nyt ottaa käyttöön.
Se, ettet jaksa mennä vauvan kanssa vauvatapaamisiin ei varmasti ole suurin huoli.
Aina voit kutsua toisia äitejä vauvojen kanssa teille kyläilemään. Aluksi vaikka yksi äiti ja vauva kerrallaan.
Toimisiko sellainen?
Eteenpäin pääset pieni askel kerrallaan.
Aloita siitä, että rohkeasti puhut asiasta.
Neuvolapsykologi tai muu ammattiauttaja kuuntelee varmasti, jos et halua puhua asiasta ystävillesi tai läheisillesi.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää!
Hei näin kirjoituksesi ja olisin kysynyt että olisiko tarvetta lastenhoitajalle?
