Lapsen kaverin (lapsi X) vanhemmat uskovat oman lapsensa kertomiseta aina täysin eivätkä ymmärrä että tämä valehtelee/värittää tarinat omaksi edukseen. On todella raskasta kun nämä vanhemmat syyttävät lasta sellaisesta mitä ei ole tapahtunut. Itse suhtaudun aina kriittisesti lapsen kertomisiin kun itse en ole ollut näkemässä esim.jotain riitaa. Kyselen muilta paikalta olleilta mitä on tapahtunut. Yleensä on käynyt niin että tämä kaveri X on ollut se syyllinen/riidan aloittaja/jättänyt jonkun pois leikeistä tms. Miten saisin nämä vanhemmat näkemään totuuden? Heidän mielestään kun syy on aina muissa.
Lapsikaan ei oikein halua enää leikkiä tämän lapsi X kanssa ja se on aiheuttanut lisää draamaa. X on selvästi mustasukkainen jos oma lapseni leikkii jonkun toisen kanssa ja ongelmia on taas sitten luvassa…
Olen yrittänyt kertoa oman näkökulmani näille vanhemmille mutta tuloksetta.
Hei Julia!
Hyvä, että kirjoitit tänne. Asia, josta kirjoitit on suhteellisen tavallista lasten kesken.
Välillä joutuu tekemään ”salapoliisityötä” selvittääkseen sen, kuka on tehnyt ja mitä sekä se, mistä koko juttu on saanut alkunsa.
Kriittisyys on todella tervettä selvitellessä lasten keskinäisiä riitoja/sattumuksia. Toimit juuri oikein, kun suhtaudut kriittisesti.
Useinhan aikuisetkin kokevat saman tapahtuman eri tavalla.
Viestistäsi ei käy selville lasten ikä eikä se, ovatko tyttöjä vai poikia. Sinänsä sillä ei ole merkitystä, mutta esim. kouluikäiset lapset viettävät jo enemmän aikaa kavereitten kanssa muualla kuin kotona sisätiloissa.
Tämän kaveri X:n vanhemmille tekisi hyvää olla joskus paikalla itse näkemässä oman lapsensa käytöstä.
Se on todella ikävää, eikä kovinkaan kasvattavaa, kun tämä lapsi X pääsee aina kuin ”koira veräjästä”.
Sillä tavalla hän ei opi kantamaan vastuuta.
Toisaalta sinun ei tarvitsekaan tulla toimeen lapsesi kaverin vanhempien kanssa.
Varmasti viisasta olisi, jos lapsesi hakeutuisi toisten kavereitten seuraan, mikäli se on mahdollista. Ikävää tietysti, että X dramatisoi ja aiheuttaa vielä lisäongelmiakin kaikille osapuolille.
Jos lapset ovat jo kouluikäisiä, niin kaveri X:n luulisi ymmärtävän sinun lastasi, mikäli hän kertoo syyn siihen, ettei enää niin paljon haluaisi olla X:n kanssa.
Toivon, että saatte asiaan selvyyttä ja ehkä kaveri X:n vanhemmatkin jossain vaiheessa avaavat silmänsä ja katsovat asioita toistenkin kannalta.
Jos vielä kerran yrittäisit rakentavasti puhua lapsesi kaveri X:n vanhempien kanssa.
Lapseni (15v., ) kaverin vanhemmat myös syyllistävät lastani nuorten yhteisistä juomakokeiluista, eivätkä näe syytä omassa lapsessaan. Syyllistävät myös tilanteista, joissa lapseni ei ole ollut edes osallisena. Tätä tapahtuu myös vanhempien keskeisessä yhteisessä whatapp-ryhmässä, jossa muut vanhemmat saavat väärän kuvan lapsestani. Lapseni tuntee kokevansa vääryyttä, mikä totta. Luokitellaanko tämä kiusaamiseksi? Kaverin vanhemmat kieltävät nuorten yhdessä olon ja omalta osaltani tätä kehoitan nuorten noudattamaan, mutta yhteinen luokkatoveruus ja yhteiset vapaa-ajan viettopaikat hieman hankaloittavat tätä. Mielestäni nämä nuoret ovat kuitenkin aivan normaaleja nuoria, jotka muutoman kerran kokeilleet alkoholia, mutta muuten nuhteettomia.
Tuohan on ihan törkeää. Se on helppo löytää syntipukki oman kullannuppunsa tilalle. Kiusaamista tosiaankin. Ja voi vaan ihmetellä, miksi kouluissa kiusaaminen rehottaa…
