Lapsellani on ollut syksyn ajan koulussa vaikeuksia. Hän mm. häiritsee tunnilla, puuhaa muuta, suuttuu helposti, kiusaa toisia, uhmaa aikuisia jne. Opettaja on väsynyt ja koulu on päättänyt, että ratkaisu asiaan on erityisopetukseen siirtäminen ja koulun vaihto. Tämä tuli meille vanhemmille aivan puun takaa järkytyksenä. Olemme toki tienneet koulussa olevista ongelmista, mutta ihmetyttää se, että niille ei koulussa ole voitu mukamas tehdä mitään vaan erityisopetus koetaan ainoaksi ratkaisuksi. Lapsella ei ole oppimisvaikeuksia tai mitään diagnoosia. Voiko koulu pelkästään muutaman kk:n käyttäytymisen perusteella anoa lapselle erityisopetuspäätöstä (jonka varmasti saisi koska rehtori suosittelee)? Mitä me vanhemmat voimme tehdä? Eikö ensin pitäisi kokeilla muita keinoja ja tutkia, onko lapsella jotain psyykkistä tai somaattista, joka aiheuttaa tätä käytöstä? Olo on voimaton!
Koulussa on varmasti yritetty auttaa lastanne. Aivan heppoisista syistä ei oppilaita siirretä erityisopetukseen. Opettajilla on vastuullaan myös muiden oppilaiden turvallisuus ja työrauha.
Miksi erityisopetukseen siirtäminen tuntuu teistä niin huonolta ratkaisulta? Pienessä ryhmässä opiskelu auttaa monasti käytöshäiriöisiä. Paluu normiopetukseen on mahdollista, jos ja kun tilanne rauhoittuu.
Mielestäni erityisopetukseen päästään, ei jouduta.
Otapa yhteyttä erilaisten oppijoiden yhdistykseen.Opettaja väsynyt..vai niin..helpollahan pääsee, kun kaikki hiukankin opettajaa rasittavat lapset siirretään erityisopetukseen.Älä suostu ihan helpolla, koska koulun vaihto voi myöskin pahentaa tilannetta ja on vain ongelman siirtämistä toiseen paikkaan. Kiusataanko lastasi koulussa? Onko käynyt koulupsykologilla tai kuraattorilla? Outoa käytöstä koulun puolelta..
Onko luokkakoko iso? Tämä usein on syy joidenkin lasten levottomuuteen. Vai kiusataanko lastanne koulussa tai muuten?
Oma lapsemme alkoi saman ikäisenä oirehtia luokassa, kun 2 luokkaa yhdistettiin ja luokkakooksi tuli 30 oppilasta. Hirveä määrä.
Sovimme ensin, että katsotaan erityisopetusta 3 kk, koska vähempi aika ei ikävä kyllä riitä. Kävikin niin, että lapsi pystyy paremmin keskittymään pienemmässä ryhmässä ja tulokset näkyvät kotona rauhallisuutena, enää ei hermoile ja itkeskele läksyjen kanssa. Kokeet menee tosi hienosti. Lapsi jopa jaksaa harrastaa jotakin pari kertaa viikossa, kun ennen voimat siihen eivät riittäneet.
Kannattaisin sinuna/teinä ehdottomasti kokeilla tuo 3 kk erityisopetusta.
Tottahan toki mahdolliset fyysiset ja psyykkiset sairaudet tulee selvittää ensin. Muutenhan tilanne ei korjaannu koulun tai luokan vaihdoksen myötä. Kokemuksesta tiedän että mm.hoitamaton astma aiheuttaa lapsessa levottomuutta ja ärtyisyytttä. Samoin esim. diabetes.
Onko koulussa sattunut jotain erityistä,kiusataanko häntä? Entä kotioloissa muutoksia?
Millaisia koululaisia te vanhemmat olette olleet aikoinanne,luonteenpiirteetkin periytyvät?
Vaikka erityisiä oppimisen ongelmia ei ole, on hänellä silti tuen tarve selviytyäkseen ryhmässä.
Usein auttaa jo siirto luokan perältä etupulpettiin.
Jos vaikkapa adhd todettaisiin, on siihen olemassa lääkitys joka parantaa keskittymistä.
Joka tapauksessa hänet tulisi tutkia ensin, koska koulun tai luokan vaihto ei ole mikään ihmeparannus.
Kaikkea hyvää teille, toivottavasti saatte oikeanlaista apua piakkoin.
Hei,
Meillä on samanlainen lapsi, 8v.
Olemme nyt menossa hänen kanssaan koulupsykologille. Heiltä voi kuulemma saada hyviä neuvoja, miten kannattaa edetä.
Heillä on myös pienryhmiä, missä opetellaan uusia toimintamalleja toisten kanssa. Eräs tuttavani sai psykologilta lapselleen apua ja siitä rohkaistuneina mekin olemme nyt menossa sinne.
Kannattaisi varmaan teidänkin kokeilla, ennen kuin suostutte erityisluokkaan. Minä en tuohon ainakaan suostuisi.
Kiitos kommenteista, niitähän olikin tullut monta :-)
Lapsen tilanne ratkesi, kun opettaja jäi pois ja luokka sai uuden hyvän opettajan, joka jaksoi ohjata ja tukea lastamme. Lasta tutkittiin, eikä mitään erityistä syytä käytökselle löytynyt. Toki luokka on muutenkin hyvin rauhaton, lasta itseäänkin on välillä kiusattu ja hän on hyvin allerginen lapsi. Eli kyseessä oli varmasti monen sattuman summa, mutta opettajan vaihdos oli todella ratkaisevaa. Löysin hyvän kommentin asiantuntijan suusta; ” Erityisopetukseen siirtäminen on opettajalle miltei ainoa kunniallinen keino päästä eroon rasittavaksi kokemastaan oppilaasta.” Näin meidän kohdalla meinasi tapahtua, mutta onneksi tilanne ratkesi muutoin ja me vanhemmat olimme tiukkoina :-)
Hienoa, että asia järjestyi.
Mietin kuitenkin, että on ihme, että nykymaailmassa joku vielä haluaa opettajaksi. Opettajat joutuvat päivittäin ihan uskomattomien haasteiden eteen, ja heihin kohdistuu toisinaan myös aivan kohtuuttomia vaatimuksia. Lisäksi opettajia on helppo syyttää lähes tulkoon kaikesta (en tarkoita että tässä viestiketjussa kerrotussa tapauksessa näin olisi käynyt, mutta usein näin on).
Toivottavasti peruskouluilta ei oteta enää rahaa pois (kuten kunnat nyt uhkaavat tehdä). Päinvastoin, koululaitos tarvitsisi kipeästi lisäresursseja. Esimerkiksi ylisuuret luokat vaikeuttavat kaikkien koulutyötä, etenkin näiden erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevien lasten kohdalla. Opettajien työn arvostelemisen sijaan meidän pitäisi vanhempina mielestäni vaatia nykyresurssien säilyttämistä (ja kasvattamista), sillä paikalla ja niillä vaikutusmahdollisuuksilla mitä kullakin on. Jospa sillä olisi jotain vaikutusta päättäjiin… Ja jospa jatkossakin löytyisi motivoituneita hakijoita opettajankoulutukseen…