mies pakkasi kamansa juuri ja lähti. pari kuukautta sitten sain selville hänen pettäneen minua baari-illan päätteeksi. kuulemma mielestään mennyt pitempään parisuhteessa jo huonosti… minulle ei ollut ajatuksistaan kuitenkaan avautunut. mielestäni suhteemme on ollut ”tasainen”, ei riitoja mutta ei paljoa ”intohimoakaan”. tavallista arkea, asiat hoidetaan ja jutellaan niitä näitä. seksiäkin oli. en ajatellut asioiden olevan niin huonosti kun hän antoi olettaa. päätimme jatkaa ja yritin alkaa antaa tekoaan anteeksi. nyt lähes 2kk tapahtuneesta aloin epäillä miehen osalta jotain. käytös muuttui. kyselin suoraan missä mennään ja hän väitti suhteemme suunnan olevan jo parempi. uskoin ja pidin ajatuksiani turhina. epäluulo kalvoi pari kuukautta sitten tapahtuneen johdosta. nielin sanani ja uskottelin, että turhaan tässä pelkään. teen vain itseni typeräksi epäluuloisilla kysymyksilläni… nyt illalla sain suustani kakistettua pari tärkeää kysymystä joihin mieheni ei suostunut vastaamaan. epäilin toista naista ja ilmeisesti osuinkin oikeaan. riidan seurauksena käskin pakkaamaan tavaransa ja häipyvän silmistäni. näin häne teki, tyynen rauhallisesti. oli kai odottanut että teen aloitteen. kiduttanut minua niin kauan kunnes tajuan käskeä lähtemään. meillä on kaksi lasta, alakouluikäiset tytöt. nyt tunnen vihaa, surua, katkeruutta. tärisen ja oksettaa. kuinka kertoa lapsille tälläinen yllätys. isä ei olekkaan aamulla kotona eikä palaa. miten kertoa tuon ikäisille asiat ymmärrettävästi? isomman reaktion jo tiedänkin, itkua ja surua, sellainen reaktio oli kun mies jäi pettämisestä aikaisemmin kiinni ja riitelimme, erostakin puhuimme. pienempi laittaa kädet korvilleen, ei halua kuulla eikä puhua. kuinka jaksan tukea lapsiani kun olen itsekin rikki? ammattini puolesta, pienellä paikkakunnalla tunnen ihmiset jotka tälläisissä tilanteissa normaalisti voisivat auttaa. terveydenhuoltopalvelut, kriisiryhmät ja muut. ei tee mieli ”tutuille” mennä asioista puhumaan. joten koitan kai selvitä omillani. sydän särkyy kun tiedän meidän pilanneen lastemme elämät. tai sen yhden *askiasen jota vielä eilen miehekseni kutsuin. kuinka tästä selviää?
Hei
Sinua on petetty ja saat olla vihainen, surullinen ja katkera ja kokea kaikkia tunteita, mitä ikinä tuleekin vastaan. Olet asian suhteen nyt haavoilla ja se on rankkaa. Uskottomuus tulee useimmiten jossain vaiheessa ilmi. On myös kiduttavaa elää epäluulossa. Kerro lapsille, mikä on nyt tilanne. Tietysti hyvä olisi, jos sen voisi tehdä vanhemmat yhdessä. Sinulla on myös oikeus tietää, mikä johti pettämiseen ja onko suhteessa asioita, joita voi korjata. Sinun ei tarvitse selvitä vaikeiden asioiden kanssa yksin! Tällaisista olisi hyvä jonkun ajan kuluttua päästä puhumaan yhdessä ja mielellään kolmannen osapuolen kanssa, esim perheasiain neuvottelukeskuksessa tai perheterapeutin luona. Tuttujen ammattilaisten luo on varmasti vaikea mennä.
Itsensä syyttäminen tuo lisää rasitusta. Nämä asiat ovat perheenne asioita, ei vain Sinun. Sinä selviät ja lapsetkin selviävät, mutta kipu ja tuska vie aikaa. Tukea ja apua voi myös löytää MLL:n sivustoilta ”Kipupisteitä” ja EroNeuvosta.
Voimia Sinulle ja perheellesi toivottaen
MLL:n vanhempain puhelimen päivystäjä Jatta
