Hei, tällainen tilanne: muutimme puolison kanssa yhteen 2 v.sitten, hänellä kaksi murrosikäistä lasta, jotka luonamme säännöllisesti. Muutosta puhuttaessa lapset sanoivat minulle, että tekevät elämästäni ankeaa ja sittemmin useita samankaltaisia lauseita. Puoliso ei puutu näihin, vaan sanoo, että ”ei ne tarkoita sitä”. Puoliso ei asetu missään puolelleni, vaan edessä on kolmen kimppa ja vastassa aina minä. Lapset eivät tee lainkaan kotitöitä (ei ole edellytetty koskaan), saavat kaiken ja hallitsevat koko kotia. Pyysin eroa, koska en jaksa olla aina syyllinen enkä jaksa sitäkään, että puoliso tekee lasten puolesta ihan kaiken (pesee mm. WC-pytyn heidän jäljiltään). Ahdistavaa ja murheellista. Miten ja millä saada puoliso löytämään vanhemmuuden tielle?
