Olen voinut huonosti avioliitossamme jo useita vuosia. Odottaessani ensimmäistä lastani mieheni pelasi tietokoneella päivät pitkät ja käytännössä kasvatin itsekseni lapsemme. Sitten aloin odottaa kaksosia ja mieheni alkoi rakentaa taloa, eikä hän taaskaan osallistunut lasten kasvatukseen (talo vei kaiken ajan). Muutimme uuteen taloomme, mutta koin edelleen kiusaamista, nimittelyä ja uhkailua. Rakkauteni loppui, kun mieheni raivonpuuskassa löi yksivuotiasta tyttöäni, niin että verta valui nenästä. Tapahtuneen jälkeen minulla ei ollut voimia lähteä, enkä uskaltanut asiasta puhua kuin äidilleni. Viime jouluna päätin että haluan eron, mutta mieheni ei suostunut. Mieheni halusi vielä yrittää ja viime kuukausien aikana hän on hillinnyt huutamistaan ja (minun mielestä hieman pelottavaa) käytöstään. Hän kyllä leikkii paljon lasten kanssa ja osallistuu nyt lasten hoitoon ja kotitöihinkin, mutta mielessäni pyörii silti nuo kamalat vuodet ja niiden tapahtumat. Minun on vaikea luottaa mieheni puheisiin ja pelkään että väkivaltaisuus toistuu. Kolmen lapseni (5, 3 ja 3-vuotiaat)takia on vaikea erota, vaikka tuntuukin että en voi ikinä enää rakastaa miestäni kokemani jälkeen. Mitä tekisin?
Yksinkertaiseen kysymykseen”Mitä tekisin” yksinkertainen vastaus:eroa. Itse en koskaan, en koskaan antaisi tuollaista tekoa anteeksi. Tiesitkö, että olisit voinut (ja sinun olisi pitänyt!!) ilmoittaa lapsen lyömisestä poliisille. Lapsen pahoinpitely on rikos, yksiselitteisesti.Miksi et uskaltanut puhua lapsesi pahoinpitelystä muille? SINULLA ei ole mitään hävettävää. Hävetä saa ”aikuinen” mies joka pahoinpitelee puolustuskyvytöntä lasta.Hyi olkoon.
Luotatko mieheesi? Uskotko,että hän ei enää koskaan ikinä milloinkaan kajoa lapseen tai sinuun? Onko sinun hyvä ja turvallinen olla kotona? Pelkäätkö mitä tapahtuu, jos miehellä on hermot kireällä ja lapset kiukuttelevat? Mieti vastauksiasi. Jokainen ansaitsee henkisen ja ruumiillisen koskemattomuuden ja lapset ansaitsevat turvallisen,lämpimän ja välittävän kasvuympäristön.Lasten takia sinun ei pitäisi olla vaikea erota vaan nimenomaan helppo- ei kai tarvitse kahta kertaa miettiä kumpi on tärkeämpää,lasten hyvinvointi vai sinun elämäsi helppous???
