Lapsi on nyt puolivuotias, kaikilla mittapuilla kai helppo vauva. Itsellä ei tosin enää riitä kärsivällisyys ja rahkeet pitämään parisuhdetta kasassa, jakaa huomiota vauvalle, koiralle ja miehelle, kun tuntuu, ettei itse saa mitään. Kaipaisin edes pieniä huomionosoituksia, halauksia, pusuja, silmiin katsomista. Olen ottanut asian puheeksi ja saanut kommentteja ”ei nyt oo jaksanu””ai pidätkö kirjaa(halauksista)”. Miestä rasittaa työttömyys ja olen pyrkinyt hoitamaan viime kuukaudet vauvaa enemmän, etten enempää rasita. Hoidan myös yöt. Viimeksi eilen ehdotin riidellessä, ettei hänen tarvitse enää osallistua ollenkaan, ei kuulema käy, kun vedän sillä itseni piippuun ja väsyksiin. No, päätti kuitenkin ottaa omaa aikaa ja lähteä mökille. Parisuhde nyt tauolla. Sanoa toista ja tehdä päinvastoin. Tässä lapsen ja koiran kanssa ollessa tulee vain mieleen, että näinkin pärjäisi ja henkisesti on helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan tulkita toisen mielialaa. Olen yrittänyt päästä puhumaan tilanteesta, mutta sos.täti, kirkon tyypit ja mll- puhelin kaikki kesälomillä, kriiseile myöhemmin. Ei siis ole niin läheisiä ihmisiä,kenelle voisi puhua, joten pitää ”tyytyä” viranomaisiin.
Hei Lila,
Kuulostaa aika samoilta mietteiltä, mitä itselläni oli esikoisen vauvavuonna. Ja nyt taas toisen lapsen vauvavuonna (nyt 9kk). Tuntuisi, että olisi helpompaa pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa eri osoitteeseen kuin mies, eipähän tarttisin muutenkin raskaaan ajan aikana kestää vielä aikuisenkin urpoiluja ja sitä, ettei saa mitään hellyyttä tms. Mutta. Odota. Kestä. Tulee helpommat ajat. Tsemmppaa vielä pari-kolme vuotta! Se aika menee nopeammin kuin uskotkaan. Vauvavuosi on parisuhteelle tosi vaikeaa aikaa. Ei kannata silloin vielä luovuttaa, vaikka tuntuisi tosi vaikealta. Rakasta itseäsi ja tee itse itsellesi pieniä hellyttelyitä; kata kauniisti vaikka jotain oikein hyvää suklaata ja pieni lasillinen punaviiniä tms, mistä nyt pidätkin, ja nauti hetkestä. Arvosta tekemiäsi asioita ja sitä, kuinka hyvä ja riittävä äiti olet. Kun tulee tilaisuus jutella miehen kanssa niin, ettei kumpikaan ole väsynyt tms, jutelkaa hyvässä hengessä vaikka tämänhetkisistä haaveista.
Toivottavasti Tästä olisi edes pientä apua. Pikkulapsiajan erot on yleisiä, enkä yhtään ihmettele miksi. Yritä kumminkin katsoa asioita pitkän aikavälin tähtäimellä, nyt juuri on vaikeaa, mutta se tulee helpottamaan. Lupaan.
Vauvan myötä kaikki mullistuu, myös parisuhde. Miehesi työttömyys on varmasti hänelle ja sinulle henkisesti ja toimeen tulon kannalta raskasta. Mielestäni voisit antaa vastuuta myös lapsen isälle oman jaksamisesi kannalta. Varmasti hänkin olisi mielissään, kun saa aikaa lapsen kanssa. Itse koin myös jääväni hellyyden ja huomion ulkopuolelle kun vauva oli pienempi, mutta kun lapsi on kasvanut hellyyskin on lisääntynyt. Muutoksen aiheuttama kuohunta tarvitsee paljon aikaa tasaantumiseen. Puhu asioista, voit ilmaista oman kantasi mutta muista pitää puheen sävy sellaisena, ettei aina tule vaan moitittua puolisoa. (Itselleni tämä oli vaikeaa!!) Miehet ei useinkaan apuja pyytele varsinkaan keskusteluun, mutta olisiko hyvä jos hänkin voisi puhua jollekin taholle. Viranomaiselle tai ystävälle?
Annat nyt tässä elämäntilanteessasi paljon itsestäsi muille, varmasti saat kokea myös vastarakkautta katsoessasi vauvaanne silmiin. Ymmärrettävästi toivoisit saavasi huomiota ja hellyyttä myös puolisoltasi. Hänelläkin voi olla vaikeaa, työttömyys varmasti koettelee itsetuntoa. Ymmärtääkseni ongelmanne ei ole kestänyt pitkään. Yrittäkää vielä, jäejestäkää kahdenkeskistä aikaa. miltä kuulostaisi, jos kokeilisit antaa miehellesi lisää vastuuta vauvanhoidosta, anna hänen nauttia ja olla ylpeä isyydestään. Toivottavasti saatte ammattiapua ja selviätte tästä.
Hei,
Täällä esikoisen 1v 1kk äiti jolla myös parisuhde ollut tosi kovilla vauvavuoden. Mäkin tsemppaisin sua jaksamaan ja yrittämään. Väsymys kanavoituu raivona puolisoa kohtaan, näin ainakin meillä.