Anneli

Poikani on juuri saanut 1. luokan päätettyä. Kavereita on 2 luokkakaveria ja 1 naapurin poika. Hän sai eskari-ikäisenä valita liikunnallisen harrastuksen, ja valitsi jalkapallon. Yllätyimme, koska hän ei ole liikunnallisesti kovin lahjakas, ei koskaan ollut innostunut pallon perässä juoksemisesta, urheilusta eikä isoista ryhmistä.Pojallamme on motorisia haasteita (kirjoittaminen, yleinen koordinaatio ym.), mutta kunhan nauttii liikkumisesta ja oppii uusia taitoja (sekä fyysisiä että yhdessä tekemisen taitoja), futis on meistä vanhemmista OK. Ja nimenomaan liikuntaharrastus olisi hyvä, että motoriikka kehittyisi.

Ongelmana on, että nyt futis on 2 kertaa viikossa ja meno on muuttunut paljon enemmän kilpailuhenkisemmäksi (eskarin naperotasolla futista oli kerran viikossa). Poikani haluaisi rennompaa peliä. Ajattelin, että pitäisikö hänen vaihtaa harrastusta, mutta hän jännittää uusia tilanteita kovasti. Häneltä olen saanut ristiriitaisia kommentteja: toisaalta hän ainakin kerran viikossa sanoo ettei haluaisi mennä treeneihin niin usein (koska ei ole taitavin ja joskus joukkuekaverit kommentoi/futiksessa ei ole kavereita), toisaalta taas futis on se tuttu laji ja joukkueeseen kuuluminen on hänelle tärkeää.

Haluaisin, että hän aloittaisi toisen liikuntaharrastuksen, mutta en tiedä, onko se oikein. Haluaisin hänelle jonkun enemmän hänen näköisen liikuntaharrastuksen, jossa voisi kehittyä rauhassa omaan tahtiin mutta säännöllisesti. Tunnen syyllisyyttä, jos annan hänen jatkaa vaativassa ja kenties ei-niin-kannustavassa harrastuksessa, mutta en halua sitä häneltä riistääkään.

Ajatuksia?

Alueelle ‘Elämää alakoululaisen kanssa’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.