hei kaikille, kello tikittää ja ahdistaa… eroprosessi kesken eli 6 viikkoa enään nuijan kopautukseen. ero sinänsä ei ahdista vaan tuonee suuren helpotuksen ja rauhan mutta kaikki se vellova tietämättömyyteni sen ympärillä. aluksi olimme sopineet että lasten äiti ottaa lapset 4 kpl (11-16v)siipiensä suojaan ja jää kotitaloon, minä muuttaisin. koko suunnitelma romuttui kun jäi hän kiinni kuinkas muuten kuin pettämisestä jota oli jatkunut kuukausia ennen eroprosessin alkua. no huoltajuus oli sovittu ennen edellä mainittua saatavilla olevaa ”infoa”. huolestuneena isänä, vakituisessa työssä tuhansien kilometrienkin päässä ( 6 viikoa kerralla), olen ihmetellyt monia asioita: sossusta ei saa apua, ei tarvetta kun kukaan ei ”kuole” periaatteella… siis lapset jopa pakotettuja? muuttamaan äitinsä kanssa kaksioon (lue 5 henkilöä, mahtaiskohan olla edes 50 neliötä tilaa?)
ravinnoksi voileipää 2-3 krt/vko päivällisen sijasta (ainakin ma-pe)? tätä oli jatkunut töissä ollessani säännöllisesti kun lasten äidillä oli ”ystävä” melkein joka ilta, siis lasten äiti ei ollut kotona. itse vertaan tätä narkomaniaan taikka alkoholismiin tms holismiin (pakkomielle kuitenkin. missä menee heitteillejätön raja ja mihin sen voisi vetää?
kertokaa mitä oikeuksia isällä on lapsiinsa? mistä apua? miten kommunikoida passiivisen osapuolen (lasten äidin) kanssa kun mitään ei haluta kertoa minulle? lakisääteinen lapsen kuulemisikä lapsenedun mukaan erotilanteessa? 10v vai 12v? sossutäti sivuutti aikaisemmin sen toteamalla että vanhemmathan sen kuitenkin päättää, onko tämä käytäntö tosiaan nykyään ja lain mukaan edes oikein? onnistuuko huoltajuuden muuttaminen enään ja jos niin miten? sori kun ei vaan mahdu minun pieneen oikeustajuuni vieläkään
hei, kiitos avusta
en anna ihan helpolla periksi minäkään kun sen verran rakkaita lapseni ovat minullekin. lapsistani ei ole tarkoitus tehdä riitanappuloita missään vaiheessa ihan tiedoksi vaan. heistä tullaan pitämään hyvää huolta jatkossakin ellei jopa huomattavasti parempaa kuin aikaisemmin: turvallinen koti
Jaksamista.Nuo erot ei oo koskaan helppoja.Menee aikaa ennen,kun kaikki tasaantuu.Minun mielestä äidin pitäisi hoitaa lapset omalla vuorollaan.Eikä hänen ystävänsä.Ymmärrän huolesi hyvin lapsistanne.
