Olemme mieheni kanssa todella nuoria vielä (minä 18 ja mies 22) ja yheistä taivalta on vasta pari vuotta. Saman katon alla olemme asuneet hieman yli vuoden ja kesäkuussa meille syntyi pieni tyttö. Ongelmat alkoivat yhteenmuuton jälkeen.
Harva se kerta kun sain kuulla, että minun ja vanhempieni tulisi maksaa enemmän minun ja mieheni asumismenoja tai olisi minun vanhempieni vuoro auttaa rahallisesti muissa asioissa.
Meidän talous on ollut aina suhteellisen hyvä, eikä apuja ole tarvittu vaikka niitä on paljon saatu ja niistä olemme tietenkin aina olleet kiitollisia.
Ongelmat ovat kasvaneet todella suuriksi vauvan syntymän myötä. Anoppini haukkuu minua huonoksi äidiksi, väittää mieheni auton kuuluvan hänelleen, vaatii meitä näyttämään meidän tilit hänelle…
Anoppini on myös miestäni käskenyt eroamaan minusta ja kieltänyt meidän hääsuunnitelmat.
Mieheni taas ei pysty sanomaan äidillensä vastaan ja minusta tuntuu, että tässä on se ongelman ydin.
Miehelläni on veli, jolla on eri äiti ja anoppini on tämän veljen häätänyt heidän kotoaan pois ja kieltänyt miestäni pitämästä yhteyttä häneen. Luulen, että veljeni pelkää äidinsä menettämistä, jos ei tee niinkuin äitinsä käskee/sanoo äidillensä vastaan. Mieheni myös aina puolustaa äitiään joka asiassa vaikka tietäisikin minun olevan oikeassa.
Tilanne on todella surullinen, koska näiden riitojen takia anoppini menettää mahdollisuuden olla tekemisissä lapsenlapsensa kanssa sekä minun ja mieheni parisuhde kärsii todella paljon.
Lisäksi mieheni mielialat vaihtelevat todella paljon ja hän on usein vanhempien luota tultuaan todella ahdistunut ja kiukkuinen. Ikinä en ole kiukulle ja ahdistukselle syytä saanut.
Minulla on todella paha mieli eniten mieheni puolesta, koska hän tästä eniten kärsii. Hän ei saa muodostaa omia mielipiteitään sekä hänen itsetuntonsa on aivan maassa, kun hänen äitinsä vain aliarvioi miestäni ja lyttää hänen ideansa ja ajatuksensa.
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa tilannetta tai vinkkejä mikä tähän voisi auttaa. Olemme perheneuvolassa käyneet juttelemassa, mutta niistä käynneistä ei apua ollut. Olen aivan neuvoton ja hukassa tämän asian kanssa. Rakastamme kuitenkin toisiamme mieheni kanssa, eikä kummankaan mielestä ero ole ratkaisu.
Hei!
Ensimmäiseksi voimia sinulle tuohon tilanteeseen. Minulla on omakohtaisia kokemuksia nuoruudestani vastaavanlaisessa tilanteessa, silloinen mieheni kylläkin puolusti minua. Voisitko ajatella kirjoittavasi kirjeen anopillesi jossa kertoisit miltä sinusta tuntuu hänen käytöksensä sinua ja miestäsi kohtaan. Miehesikin on vielä niin nuori että ei nähtävästi ole ihan vielä päässyt äidistään ”aikuisen oikeesti” irtaantumaan. Toivon että senkin uhalla että hetkeksi välit viilenisivät, hän saisi voimaa kertoa äidilleen että teidän perhe elämänne kärsii äidin/anopin käytöksestä. Muista että sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, sanoi anoppi sitten mitä hyvänsä. Hyvää tulevaa Joulua ja aurinkoista tulevaisuutta.
T. Maarit itä-suomesta (äiti, anoppi, mummo<3)
hei.ompa tilanne ja varsinkin ikävä kun nuoria ihmisiä olette.itsellä myös jäätävät välit anoppiin kun pitkällisen kiusaamisen jälkeen syytti minua kaksivuotiaan lapsemme puhumattomuudesta ja sairauksista.tähän asti olen yrittänyt antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta uloskaikki ilkeilyt ja kaksinaamaisuudet mutta nyt riitti ja otetaan etäisyyttä appinanhempiin.minun mies myös aluksi täys tossukka kun ongelmat alkoi mutta nyt uskoi kun anopin käytös vain paheni ja paheni ja vaikutti erittäin negatiivisesti koko perheeseen.ja meillä ikää neljäkymmentä joten ei se aina riitä että itse yrittää olla asiallinen ja tulla toimeen kun toisen intressit ovat aivan jotain muuta.joka tapauksessa minulla on myös aikuinen poika ja jotakuin sinun ikäisesi miniä ja hyvin tullaan juttuun kun kunnioitetaan toisiamme ja ei puututa liikoja jos ollenkaan toistemme asioihin.jos jotain olen oppinut anopin kamalasta käytöksestä niin en ikinä kohtele miniää enkä ketään niin kuin hän.tukea pitää nuorta perhettä varsinkin kun pieni lapsi mutta teidän tapauksessa ottaisin kohteliaasti etäisyyttä ja en ottaisi varsinkaan mitään rahallista vastaan kun tunnutaan käyttävän lyömäaseena.tilannetta voi aina tarkastella tasaisin välein ja myös omaa olotilaa että jos jonkun ihmisen seurassa tulee jatkuvasti paha olla niin se ei ole sen arvoista.sinun pitää puhua rauhallisesti miehellesi asiasta ja saada hänet ymmrtämään että te päätätte omista asioistanne.jos tämä ei tehoa niin sinä itse päätät kuinka paljon siedät olla anopin kanssa tekemisissä.kenenkään kynnysmatto ei pidä olla ja tuppaa yleensä käytös pahenee jos antaa periksi.tsemppiä sulle ja koko perheelle ja pidäpuolesi.
Voi, kuullostaa ikävältä tilanteelta. Ensinnäkin haluan sanoa että kunnioitettavaa että haluat yrittää saada ikävään tilanteeseen ratkaisu, etkä erota, vaikka tilanne tuntuukin varmasti äärimmäisen haastavalta. Ikävä kyllä minulla ei itsellä ole samankaltaista kokemusta, mutta koin että hyvä kirjoittaa ajatuksiani sinulle silti. Itse toiminut sosiaalialalla jonkun aikaa, että tullut hieman vastaavia tilanteita vastaan.. Ensinnäkin; rajat sinun on asetettava anoppiasi vastaan kun kerran miehesi ei sitä osaa. Olet ymmärtääkseni näin tehnytkin, kun kirjoitat että anoppisi menettää mahdollisuuden olla tekemisissä lapsenlapsensa kanssa. Ikävä kyllä voi olla että kestää pitkään kunnes miehesi kykenee ”irtaantumaan” äidistään, jos näin tapahtuu joskus. Kuullostaa nurinkuriselta suhde heidän välillä. Miestäsi voi auttaa muuten aikuistuminen, ja se että esim. sinä esität mallia miten puoliansa pitää. Toisaalta ajattelen että toivoa on, siis siihen että miehesi ”kasvaa” mieheksi /”irtaantuu” äidistään, koska olette nuoria, ja siitä ei ole vielä pitkä aika kun miehesi oli lapsi/alaikäinen siis. Toivoa myös tuo se ajatus että anoppisi jostain syystä voisi muuttua, jos esim. saa enemmän sisältöä elämäänsä, niin ei ole niin tarkertunnut mieheesi jne.
LÄMMIN TSEMPPIHALAUS SINULLE!!! Ei kannatakaan heti anopin takia luopua lasten isästä (; <3
Vielä niihin rajoihin, eli siis jotenkin pitää selvät säännöt ja sävelet mitä teidän huom, teidän perheessä on ok ja sallittua. Ja kukaan ei kukaan saa haukkua sinua huonoksi äidiksi!
Hei!
Hienoa, että jaksoit kirjoittaa hankalasta elämäntilanteestasi tälle palstalle. Olet jaksanut kaikista hankaluuksista huolimatta hakea apua perheellesi.
Perheenä ette varsinaisesti tarvitse apua, mutta anopin sekaantuminen elämäänne pitäisi saada loppumaan jollakin keinolla.
Yhteinen elämänne on varmasti tärkeämpi kuin anopin mielipiteet.
Miehesi tulisi tehdä päätös siitä, kumpi on hänelle tärkeämpi; teidän perheenne vai hänen äitinsä.
Vaikka anoppi auttaisikin teitä rahallisesti tai muulla tavalla ja varsinkin, jos hän tekee sen oma-aloitteisesti, niin se ei oikeuta häntä sekaantumaan perheenne elämään.
Olette oikeassa siinä, ettei ero ole ratkaisu ongelmaan.
Onko sinulla mahdollista saada tukea omilta vanhemmiltasi?
Olisiko heillä arvovaltaa ja saada anoppisi ymmärtämään, että kohtelee sinua ja poikaansa väärin.
Tai olisi hyvä, jos sinulla ja miehelläsi olisi voimia ja rohkeutta puhua yhdessä anopin kanssa. Sanoa hänelle täysin suoraan, mitä hänen toiminnastaan ja sanomisistaan ajattelette.
Vaarana on tietysti, että anoppi suuttuu ja laittaa välit poikki niin kuin miehesi veljeen. On ehkä äkkipikainen ihminen, mutta varmasti aikaa myöten ymmärtää ja leppyy.
Vaikka suuttuisikin teille, niin saisitte perheenä oman rauhan ainakin joksikin aikaa.
Teillä on pieni vauva huolehdittavana ja tarvitsisitte varmastikin kaikki voimavaranne hänen hoitamiseensa.
Toivon sinulle ja perheellesi voimia jatkaa yhdessä sekä sitä, että saatte elää rauhassa vauvaperheen elämää.
Kirjeen kirjoittaminen kokeiltu (tosin tekstarin muodossa) ja monet kerrat olen kertonut naamatustenkin, miltä minusta tuntuu. Nyt on aikaa jo kulunut tuosta, kun tänne kirjoitin aloitusviestin, mutta asiat eivät ole muuttuneet miksikään. Juuri tänään mieheni sai äidiltään viestin, kuinka minä olen tekopyhä ja käytän miestäni hyväksi. Samaan litaniaan laittoi myös, että jos mieheni ei ymmärrä mihin suuntaan elämänsä on menossa, eikä osaa korjata sitä, niin äitinsä kuulemma sitten korjaa. Mieheni siis luki kaikki viestit minulle. Yhden ”puolustusviestin” mieheni äidilleen kirjoitti ja vastauksena hän sai, että ”sinua pyöritetään, etkö huomaa?” ja ”kai vaimosi lukee nämä viestit ja vastaa näihin?”
Jos asutte lähellä, voisitteko muuttaa hiukan kauemmas, ettei yhetydenpito olisi niin tiivistä?
Oletko kertonut miehellesi tuon kaiken, minkä kerroit tässä, sen mitä SINÄ tunnet ja miten koet tilanteen?
ÄLKÄÄ ANTAKO ANOPIN EROTTAA TEITÄ!
Olen kuullut tällaisistä anopin erottamista suhteista eikä tällainen mies ole pystynyt muodostamaan kunnon suhdetta,vaikka monasti yrittänyt, yksikään ehdokas ei ollut miehelle kelvollinen.
TSEMPPIÄ TEILLE!
Miehen vanhemmat asuvat n. 15km päässä meistä ja minun vanhemmat 2km päässä. Muuttaa emme haluaisi kauhen kauas minun vanhemmistani, sillä mieheni viettää isäni kanssa paljon aikaa ja tykkää puuhastella vanhempieni hallilla…
Nyt olisi aika perustaa, kun korona aika on mennyt niin sellainen kerho, jossa kaikki miniää moittineet voisivat kokoontua yhteen. Se helpottaisi teitä, jotka ovat joutuneet syytetyn penkille. Tai kerätkää nimiä adressit.com ja sillälailla voisitte kokoontua yhteen. Anopeilla voi olla vaihdevuodet tai sitten heidän päässään voi olla ” vikoja ”.
Vastaavanlaisessa tilanteessa olen, ratkaisua ei minulla ole, mutta sympatiaa sitäkin enemmän. Kuulostaa siltä, että anopillasi on narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän on siis sairas ihminen, eikä hän siitä parane. Miehenkin muuttaminen on vaikeaa. Lue paljon narsismista esim. Narsistien uhrien tuen foorumilla Narsistien vanhempien aikuiset lapset, heidän kotisivuillaan on artikkeleita, englanniksi löytyy hyviä tekstejä ja videoita. Itseäni on auttanut, että pidän vain minimaalista kontaktia, en kerro asioista, en provosoidu, normaalien ihmisten kanssa keskustelu auttaisi -mutta ei heidän, satutat vain itseäsi. Valitettavasti ero voisi olla helpoin vaihtoehto, ellei mies pysty olemaan puolellasi.