Nimetön

Onko kenenkään nuori ns.introvertti? Nuori joka tykkää olla yksinään koulupäivän jälkeen, joka tykkää lomilla olla omissa oloissaan ja vain silloin tällöin tavata yhtä/kahta kaveria.

Poikani joka on 14-vuotias on tällainen.Hän tykkää koulupäivien jälkeen rauhoittua omissa oloissaan ja lomilla hän oikein nauttii kun saa olla ihan rauhassa. Ei ole kiire minnekkään ja kukaan ei hoputa kokoajan lähtemään jonnekkin.

Koulupäivien kova hälinä,kiire,stressi syövät valtavasti poikani energiaa ja jos koko päivän sattuu vielä olemaan monenlaista ohjelmaa (koulu,harrastukset)niin poikani ihan ärsyyntyy……

Onko kenelläkään muulla tällaista nuorta? Vai onko poikani aivan erillainen ekstroverttien maailmassa?

Syrjäytyykö nuoreni tällä tavoin? Pitäisikö hänet ns.pakottaa olemaan sosiaallisempi, pitäisikö minun äitinä pakottaa hänet erilaisten harrastusten pariin ja etsimään ystäviä jos hän ei itse kerta tahdo?

Vai pitäisikö minun vaan antaa hänen olla oma ihana itsensä ja nauttia siitä että voi vapaa-aikansa vaan olla jos niin haluaa?

Mitä mieltä olette?

Nimetön

Ei ole ainoa laatuaan!
Minulla on melkein samaikäinen poika, joka ei vapaa-ajalla halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Koulussa on muutama hyvä kaveri, samoin siinä ainoassa harrastuksessa jossa käy, mutta kenenkään kanssa ei juurikaan tapaa vapailla. Syyksi hän on sanonut sen, että hän haluaa olla rauhassa. Whatsapin kautta pitää satunnaisesti yhteyttä kavereiden kanssa, mutta siinä se. Poikani on henkisesti ikäisiään kypsempi eikä koe jaksavansa lapsellista touhotusta. Poikani on koulun suhteen kunnian himoinen eikä häntä vielä kiinnosta kylillä pyöriminen, tupakointi tai kaljottelu. Hän jopa tuomitsee energia juomat. Minulla on läheiset välit poikani kanssa ja katselemme yhdessä dokumentteja ja keskustelemme niistä. Samoin elokuvista ja sarjoista. Yritän olla tyrkyttämättä liikaa omia mielipiteitäni ja kuunnella hänen ajatuksiaan. Et suoraan kirjoittanut teidän väleistä, mutta sain sellaisen kuvan, että tulette hyvin toimeen. Siinä tapauksessa tunnet poikasi hyvin ja osaat varmasti nähdä onko hän vain introvertti vai sulkeutunut. Luen itsenikin introvertiksi, joten ymmärrän poikaani hyvin. Tyttäreni on ihan toista ääripäätä, samoin lasten isä. Tyttären murrosikä oli rankka ja osittain se raskas aika sai minut ja poikani lähentymään. Saapa nyt sitten nähdä mitä murrosikä tuo tullessaan pojalle, mutta hän on niin tasaisen vakaa luonteeltaan, että uskon kaiken menevän hyvin. En ole pakottanut poikaa useampiin harrastuksiin, enkä pakota tapaamaan kavereita kouluajan ulkopuolella. Uskon että sekin aika koittaa jos niikseen tulee. Pääasia että lapsi on tyytyväinen omissa oloissaan olemiseen eikä se ole olosuhteista johtuva pakko.

Nimetön

Hei sinä nimimerkki Äitivain.

Oli kiva lukea viestisi, jossa kerroit pojastasi. Tuli tunne, että poikasi on tasapainossa itsensä kanssa. Hän tunnistaa, että kasautuva aktiivisuus on hänelle raskasta, joten hän osaa hakea sellaisten päivien päälle rauhoittumista. Se on mahtava taito, joka puuttuu liian monilta.

Ilmeisesti koulukin sujuu riittävän hyvin? Et ainakaan mainitse, että pärjäämisessä olisi siellä ongelmia. Kavereitakin on, samoin harrastuksia. Et kerro, mitä ne harrastukset ovat. Tuli vain mieleen, että jos kotona ollessa nuori viettää kaiken aikansa tietokoneen ääressä, siihen rinnalle kannattaisi löytää jotain liikunnallista.

Jos pojastasi huokuu, että hän on tyytyväinen ihmissuhteisiinsa, tapaansa olla ja elää kaveripiireissä, voit olla huoletta. Voithan joskus jutellakin asiasta ja kysyä, mitä hän itse ajattelee. Jos vähänkään aistit, että tilanne on pojalle ongelma, voit varovasti koettaa ujuttaa hänen elämäänsä kodin ulkopuolisia tapahtumia ja ihmisiä. Pakottamalla se ei kuitenkaan onnistu ja saa hänet vain tuntemaan, että et hyväksy häntä.

Oikeastaan tiivistät itse viestisi lopussa tilanteen hyvin, kun kysyt, pitäisikö sinun vain antaa hänen olla ”oma ihana itsensä”. Minun vastaukseni on ”kyllä”!

Poikasi nauttii vapaa-aikanaan siitä, että voi vain oleilla jos niin haluaa. Kyllä tänne maailmaan mahtuu rauhallisia, hiukan vetäytyviäkin henkilöitä. Nykyaika korostaa liikaa ulospäin suuntautumista. Saa olla erilainen!

Nimetön

Hei!
Tosiaan, saa olla erilainen ja onkin hyvä elämässä elää sen mukaan että antaa kaikkien kukkien kukkia :)
Introverteilla on monesti hyvin eläväinen ja rikas” sisäinen elämä”.
Introverttius ja sen laatuinen vetäytyvyys voi olla vaikeaa ”ekstroverttien maailmassa” mutta tukemalla toista ja osoittamalla että on hyvä olla omanlaisensa saa jo paljon rohkaisua aikaan.

Luonteenpiirrettä voisi kuvata tavalla että toiset tarvitsevat ja kestävät enemmän ihmisiä kuin toiset, samalla tavalla kuin vaikka kahvia. Joku tulee täyteen kupista ja toinen haluaa että sitä on saatavilla jatkuvasti. Ei ole oikeaa tapaa haluta ”kahvia” vaan kun itsellä (ja läheisillä) on hyvä olla niin siinä on varmaan ihan hyvä olla.

Kummatkin luonteenpiirteet sisältävät hyviä ja huonoja puolia! Yhtälailla ekstrovertti voi syrjäytyä ja jäädä yksin (esimerkkinä juurikin se, että introvertit yleensä pitävät lähellään enemmän niitä harvoja, hyvin läheisiä ystäviä) joten ei syytä huoleen! Jos pojalla on hyvä olla niin ei kannata turhia stressata.

Nimetön

Ihanaa lukea että poikani kaltaisia introvertteja löytyy muualtakin. Kiitos vastauksestasi :)

Nimetön

Kiitos vastauksestasi :) Pojallani on yksi liikuntaharrastus(kerran viikossa) ja sen lisäksi päivittäin hän liikkuu vajaat 10km pyörällä kouluun ja takaisin. Olen jutellut tästä kaveriasiasta poikani kanssa paljon ja hän on sanonut ettei vaan jaksa kavereita vapaa-ajalla. Kaikki ylimääräinen hälinä ja vouhotus stressaa häntä ja saa hänet pahalle tuulelle.

Nimetön

Kiitos vastauksestasi :) Olen ajatellut että yksi syy siihen miksi poikani haluaa olla yksin ihan omassa rauhassa vapaa ajat on varmasti myös se että hänen luokallaan on muutamia hyvin eläväisiä ja vilkkaita poikia……Nämä vilkkaat lapset tuovat koulupäivään hyvin paljon ylimääräistäkin säpinää mikä sitten taas stressaa näitä rauhallisempia poikia kuten omaani….. Kun kuusi tuntia päivässä kuuntelee kovaa mölyä ja meteliä ja kaiken maailman sähläämistä niin väsyyhän rauhallisempi ihminen siihen……Ei sille vaan voi mitään :(
Pääasia on kuitenkin se lapsi/nuori itse tiedostaa omat voimavaransa ja osaa tarpeentullen vetäytyä omaan rauhaan :) Tämä asia kun ei ole aina itsestäänselvyys……Tiedän paljon nuoria jotka ovat ihan loppu ja väsyneitä koulupäivän jälkeen mutta miellyttämisen tarpeesta johtuen hengailevat iltamyöhään kylillä kavereitten kanssa ja sitten ollaan kotona vihaisia ja väsyneitä ja kaikki raivo puretaan sisaruksiin/vanhempiin. Niin ja mikä kamalinta tässä tilanteessa kärsii jo koulutyökin……

Vastaa aiheeseen: Introvertti 14-vuotias

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.