Siirry sisältöön
Nimetön

Mikä ihme teitä eronneita äitejä vaivaa? Kaikkeen lapsen oireiluun haetaan syy vain ja ainoastaan isästä! Lapsi saattaa olla isällä vain joka toinen viikonloppu ja silti muka kykenevä niin paljon pahaan… Miettikää välillä omaa elämäänne, miten elätte kun lapsi on poissa isältä? Kuuleeko lapsi puhuttavan isästä pahaa? Lähettääkö äiti lapsen isän luo omaa ikäväänsä valittaen?

Ihan kuin nykyaikana isää tarvitaan vain lapsentekemiseen. Sitten otetaan ero, viedään lapsi mukana ja rahastetaan isällä. Voisin väittää että suurin osa miehistä, jotka ovat lähivanhempia eivät itke elatusten perään. Isät tajuavat, että lapsi lukee kirjansa samalla sähköhinnalla kuin hän itsekin, eikä lapsi lisää kiinteistönkustannuksia. Äidit ollessan lähivanhempia osaavat kyllä laskea tarkkaan kaikki kulut indeksikorotuksineen.

Itse elän uusperheessä, jossa miehelläni on tytär edellisestä liitosta. Meillä lapsen äiti hengittää niskaan jatkuvasti ja syyttää meitä mitä ihmeellisimmistä asioista. Tätä se olämä on, onneksi oma ydinperheemme (2 lasta) voi hyvin!

Tsemppiä kaikille isille, jotka yritätte hoitaa suhdetta lapsiinne. Älkää luovuttako, vaikka äidit sitä välillä yrittävätkin. Äitipuolet yrittäkää päästää toisesta korvasta ulos ja pysytelkää asioiden ulkopuolella.

Nimetön

Sinulla on huonoja kokemuksia uusperheen ihmissuhteista. Kertomasi mukaan nimenomaan miehesi ja tämän exän välit ovat tulehtuneet, mikä sitten heijastuu ikävällä tavalla myös teidän perheenne arkeen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että maailmassa on olemassa huonoja isiä, huonoja ex-miehiä, huonoja isäpuolia, huonoja äitejä, huonoja ex-vaimoja, huonoja äitipuolia ja huonoja jne samassa suhteessa keskenään ja samassa suhteessa kuin hyviäkin. Kaikkein viimeksi kannattaa yleistää.

Olen itse sekä äitipuoli että ex-vaimo ja olen oppinut yhden muutaman tärkeän asian:
-en oikeasti tiedä mistä mieheni ja hänen exänsä huonot välit johtuvat; tiedän vain mieheni kertoman osan asioista
-ihmisen persoonan tai käyttäytymisen vaikeus ei ole sukupuolisidonnaista

Nimenomaan tuo sinun ohjeesi on tärkeä kaikille äideille ja isille – niin biologisille kuin puolikkaillekin: yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Lisään tähän vielä sen tärkeimmän: pidä itse suusi supussa ja ole realistinen siinä mitä vaadit muilta.

Nimetön

Erittäin hyvin sanottu!!!

Itsekkin äitipuolena olleena sekä ex-vaimona olen oppinut aivan saman eli kuten sanoit
-en oikeasti tiedä mistä ex-mieheni ja hänen exänsä huonot välit johtuivat; tiedän vain ex-mieheni kertoman osan asioista
-ihmisen persoonan tai käyttäytymisen vaikeus ei ole sukupuolisidonnaista

HYVÄ NEUVO äitipuolelle : pidä itse suusi supussa ja ole realistinen siinä mitä vaadit muilta

Nimetön

Tämä on erittäin hyvä neuvo myös lähihuoltajille = lähiäideille: pidä suusi supussa ja ole realistinen siinä, mitä vaadit muilta!

Äitiuolelta ei voi vaatia samoja asioita, mitkä kuuluvat lähi- ja biovanhemmille, mutta kyllä se äitipuolikin ihan olemassaoleva ihminen siellä omassa kodissaan on, ei hänen tarvitse näkymättömiin haihtua lasten tapaamisviikonloppujen ajaksi.

Hyvä suhde etävanhempaan (isään) ja tämän uuteen kumppaniin (naiseen, ”äitipuoleen”) ei ole pois lähihuoltajalta. Se, että lapsella ylipäätään on ympärillään useampi rakastava, välittävä aikuinen, on vain lapselle etu.

Kaikkien vanhempien pitäisi muistaa: kun lapsestaan päästää irti, saa lapsensa takaisin, lähelleen.

Nimetön

Mielenkiinnolla luin tämän, itse asia on juuri niin,että on kasa ongelmia isästä; mutta en ole katkera, tai esim. koskaan puhu lapselleni isästä negatiiviseen sävyyn, en haluaisi koskaan kaataa omia fiiliksiäni hänen alkoholisi/narkki isästään lapseni niskaan. Ne hetket kun hän saa nauttia isänsä läsnäolosta, ovat varmasti pojalleni tärkeämpiä muistoja tulevaisuudessa,kuin jos minä äitinä muistuttelisin toista.

Uusioperheet ovat todentotta monelle uusioperheen äidille rankka paikka,kuin myös ”vanhoille” kumppaneille/äideille, itse koin tämän lapsena,kun äitini pisti isäni käymään läpi jos minkäläistä juttua,josta olin pitkään aikuisuuteen katkerakin äidilleni. Tosin nyt ymmärränäitini huolet eritasolla kuin lapsena, mutta tyyli jolla hänkin hoiti asiaa,oli juuri tuo ”niskaahengittämis”, ja erittäin paljon ongelmialisäävä..Ei auttava..

Äitien pitäisi enemmän -tottakai asiasta riippuen- luottaa aikaan isän luona, ja suoda se aika erilaiseksi kuin heidän tapansa on, jos nyt tosiaan ei ole kysymys alkoholismista, tai lasta vaarantavasta asiasta.

Jos ruoka-ajat, nukkumaanmenoaika tms on eri; lapsi ei siitä rikki mene. :)

Muistakaa te ydinperhe kuitenkin pitää vkl-lapsi osana myös sitä ”ydinperhettänne”,vaikka hermo äitiin menisikin…LApsi tahtoo aina kokea kuuluvansa sinne missä on.. Näin itse lapsena tämän koin.. Tsemppiä kaikille osapuolille!:)

Nimetön

Tosi pahalta tuntuu, lapsi ja isä tapaavat kutakuinkin säännöllisesti joka toinen viikonloppu,hakee lauantaina ja lähtevät isän ns.työajan ulkopuolen töihin,lapselle hän ostaa makeisia,sipsejä ja limua että olisi tyytyväinen. Talvella istuen useita tunteja jopa kylmässä autossa. Päästyään isälle
joskus myöhään lauantai iltana,talo on tyhjä. Nykyinen vaimo ja kaksi lasta ovat pois. Poistuvat aina kyseiseksi viikonlopuksi kun tyttö menee isänsä luo. Nämä kaksi lasta jotka siellä ovat on kyseisen tytön sisaruksia,eli heillä on sama isä. Isä on aina ollut työnarkomaani ja luonteeltaan narsisti, ikävä kyllä tämä luonteenpiirre on hieman periytynyt tyttärelleenkin. Mielestäni tämä isän menettely on väärin,kertokaa ajatuksia asiasta

Nimetön

On helpompaa syyttää toista kuin nähdä oman käytöksen tai asenteen virheet. Tämä koskee niin sinua, miehesi nykyistä, kuin miehesi exääkin.

Vastaa aiheeseen: Isäkö kaiken pahan alku ja juuri?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Takaisin ylös