Isovanhemmat = ongelma josta ei saa puhua

Epäluottamusta isovanhempiin

Ikävää mutta samalla huojentavaa kuulla, että muillakin on epäluottamusta isovanhempien hoitoavun suhteen.
Meillä mummo kovin haluaisi hoitaa ensimmäistä lapsenlastaan mutta turvallisuussyistä on vaikea ajatella että uskaltaisin.
Mummo väittää aina vastaan ja kieltää että mitään pahaa olisi voinut tapahtua vaikka olisin itse nähnyt tilanteen.
Esimerkiksi valssasi vauva sylissään ja sanoin, että varo ettet kompastu keittiöjakkaraan. Ei kuulemma kompastu. Hetken kuluttua kova ryminä kun kompastuu ja meinaa kaatua vauva sylissään. Tämän jälkeen kiven kovaa väittää ettei kompastunut vaikka itse näin koko tilanteen.
Tavaraa on niin paljon asunto täynnä hänen luonaan ja ihan vauvan ulottuvilla kin paljon pieniä esineitä ja keskittyminen tosiaan ei riitä että vartioisi vauvaa ettei mene ottamaan jotain.
En luota että vaippaa vaihtaessa ei jättäisi lasta hetkeksi ilman että olisi vieressä..

Lapsuudesta muistan kun olin noin 3v ja antoi minulle kurkkukipuun kurkkupastillin sängyssä makuulla ollessa imeskeltäväksi. Vedin henkeen ja meinasin tukehtua. Sain jotenkin itse kauottua, äiti meni ihan paniikkiin/kädettömäksi tuossa tilanteessa. Itse olen myös kaatanut kahvipannun päälleni lapsuudenkodissani kun oli pöydän reunalla.

Lisäksi meillä kotona oli mummin puolelta tapa ettei saa kertoa isälle asioita. Nyt huomaan mummin viljelevän tätä lapsenlapselleen ”ei kerrota äidille”. Tälle tuli välittömästi stoppi. Uskomattoman törkeää edes vitsillä sanoa tuollaista kun tiedän tasan tarkkaan minkälaista oli kotona. Lisäksi lapsen vanhempina yritämme tietysti rakentaa parhaamme mukaan luottamuksellista suhdetta lapseen ja että pystyisi kertomaan meille kaikki huolet ja murheet ym. Käsittämätöntä että oma mummi yrittää vesittää tätä, ehkä tiedostamattaan, mutta silti.

Ikävöivät isovanhemmat

Meiltä vietiin isovanhemmuus, kun huomautin, että isovanhemmista erkaannuttaminen on lastensuojeluasia.
Kaikki alkoi pikkuhiljaa siitä, että äiti lopetti vanhemman lapsen pianotunneillakäynnit. Sitten lopetettiin harrastuksiin kuljettaminen. Kaiken tämän tein nuorena mummina ilomielin. Tähän mennessä ei syytä eikä sitä miksi apuni ei enää kelpaa, ole kerrottu. Saatikka että se apu hankitaan maksullisilta lastenhoitajilta. Olen elämänkumppanini kautta ollut lapsenlapsille suomi-mumma vanhemman lapsen ollessa 2 vuotias, ja harrastuksissa mukana 3 vuotta, jolloin lapsi oli 5-8 v. Tämän jälkeen tuli korona-aika, jolloin tapaamiset ovat jääneet minimiin. Olemme molemmat työelämässä ja nuoremmat lapset nyt ekalla ja päiväkodissa, joten tautia yritämme välttää, vaikka rokotettuja olemme. Olen tiedostamassaa syyksi sen, että äidin syömishäiriötaustan takia mummolan normiruoka ja jälkiruokaherkut ovat vieraannuttamisen syynä. Olen jo sen verran elänyt kuitenkin elämää, että en anna muiden tällaisissa asioissa alkaa minua määräilemään.
Lapsenlapset ovat halukkaita tulemaan mummolaan yökylään, mutta kaikki se lasten muiden menojen järjestäminen juuri silloin ja muulloinkin kertoo aika paljon ihmisestä itsestä ja hänen tarkoitusperistä.

Alkoholistin tytär

Miten pitäisi toimia kun sekä mies että appivanhemmat juovat joka ikinen kerta kun käymme taaperomme kanssa heillä yökylässä? Mies istuu kolmeen asti aamulla vanhempiensa kanssa ja kaikki kolme juovat itsensä umpikänniin, juovat kaljaa, drinkkejä sekä viiniä, he heräävät krapulassa sitten joskus 12 jälkeen. Vaativat lasta hoitoon ja mies uhkailee lähteä lapsemme kanssa sinne ilman minua, jotta mummi saisi hoitaa ja nimenomaan yön yli. En vaan voi luottaa siihen että he ovat selvin päin koska eivät tähän mennessä ole olleet kertaakaan, olen katsellut heidän toimintaa vuosia, jo ennen lapsen syntymää. Taapero ei voi myöskään olla ilman hoitajaa koko aamun kun aikuiset nukkuvat. Mies on ajokunnossa yleensä vasta 17.00 aikoihin. Mies uhkailee nyt erolla ellen en luovuta lasta heille, kuulemma estän heitä olemasta isovanhempia.

Eroon mummusta papasta

Kamala nimimerkki.. mutta tilanne kärjistynyt täälläkin . Enkä tiedä miten heistä ns pääsisi eroon TÄYSIN yksinhuoltajana. Ja kaikenlisäksi velkasaneerauksessa. Ongelmat pohjituu jo omaan lapsuuteen, vanhemmat kuvitellut auttavansa minua , kun on adhd. Todellisuus ollut aivan muuta , kun eivät ymmärtäneet minun erillaisuutta , koittivat ”muuttaa epäkohtiani” johonkin , mikä ei ollut mahdollista, niillä keinoin ainakaan. Lopputuloshan oli arvattavissa kun MINUA ei kuunneltu.. elämä meni aivan keturalleen. Eikä oltu kamalan paljoa tekemisissä, silloin kaikki ok,ennenkun sai lapsenlapsen.. No kaikki meni alkuun hyvin ja pienen vauvan kanssa yksinhuoltajana, tuntu apu kivalta. Mutta pikkuhiljaa kun poika kasvoi nämä ongelmat alkoi.. ekaksi oli unikoulua, mitä alkuun syytettiin ja väitettiin että vaurioitan lasta.. kunnes huomasi että se auttoi 🙄 ja ihmettelin miksi ns droppaa unikoulut jatkuvasti.. No mummuhan ei pitänyt kiinni unikoulu rytmistä, yritti väittää alkuun että pitää ,sitten ei muistanutkaan koko unikoulua, ja sitten keksi tämän ”hänellä on mummun luona mummun säännöt ,ja kotona omat” . Tämä on salakavalasti jatkunut nytten yli 2vuotta.. aloitin koulut, ja samantien työt. Sovittiin alunperin että hän voisi ottaa lapsen hoitoon jokatoinen viikonloppu, 2 yötä. Että saa levätä. Idea itsellään tässä oli että tosiaan voi levätä , kun mummu keksi aina omia aikatauluja hakea lasta , ja vielä esim puoli tuntia ennen pojan hakemista. Ei voinut koskaan rentoutua kun ei tiennyt milloin piti pomppia tai olla jossain jo. Ja tottakai kamalat syyttelyt minulle, välinpitämättömyydestä, yms syyllistykset. Ja tottakai lapsen kuullen. Ja nykyään mietityttää voinko enään viedä ollenkaan, koska hän saattaa sopia että poika tulisi hänen luo,että voin esim käydä lääkärissä, tai minun pyynnöstä.Sitten peruu kun ollaan jo matkalla, työmaat sovittu yms . Tai syyttää minua että laittanut lapsenvahdiksi vaikka alun perin sovittu ! Ja tämä itsensä Jumalan tasolle nostamisesta, ja minun pyynnöistä huolimatta viis veisaa meidän säännöistä, mitkä vaikuttavat meidän arkeen..entistä enemmän kun pojalla uhmaa (saa mummulla tekoitkulla kaiken) sekä päiväkodista huomattu mahdollisia adhd piirteitä, mitkä itse huomannut pitkään (tunnistan itseni, eli ymmärrän häntä) . Mummuhan ei tietenkään mitään vikaa pojassa huomaa. . Ei huomannut minustakaan.. kunnes ei pärjännyt.
En vain tiedä mitä tehdä , kun tiukan rahatilanteen takia , lapsen hoidon takia, heistä riippuvainen . Nytten tilanne lähti niin pahasti käsistä että soittivat lastensuojeluun, ( riita minun rikkinäisestä autosta ,jota eivät luovuttaneet hinaajalle). Josta varmaan ymmärrettävästi, suutuin , todenteolla, heidän muun kontrollin lisäksi. Heitin ns äitini ulos ja ilmeisesti sanoin liian suoraan asioita hänen miehensä alkoholismista , ja hänen reagoimatattomuuteen asiaan. Ja estin puhelut ,oman illan rauhan vuoksi. No äitini soitti johonkin lastenkriisipäivystykseen. Väitti ilmeisesti etten olisi ajo ja lastenhoito kunnossa. No tämähän sitten ratkesi kun vihdoin noin kl 22 tulivat tsekkaamaan tilanteen.. mutta mitä tehdä , tämä on jo haitaksi jos ei jopa uhka minua ja lastani kohtaan. Enkä haluaisi asian olevan näin. Jos hän kunniottaisi edes meidän sääntöjä , meidän tapoja, asia voisi olla siedettävä. Ostaisin saman hoitoavun mistä vaan , jos olisi varaa. En koe tämän olevan hyväksi lapselleni, eikä minulle. Vaurioittaa pientä mieltä pahimmillaan. Minut on jo kolhittu.

sydän

Lasta pitää kuunnella. Mikä on lapsen mielipide.. viihtyykö mummolassa jne… Yleisesti ottaen lapset viihtyy, mutta jos äiti manipuloi lapsensa, tilanne toinen.. Kenen parasta tässä nyt sitten ajatellaan.. ei ainakaan lasten…
Pahasti muistisairaan hoiviin ei tietenkään kukaan lastaan laita. Muistisaras ei voi tilanteelleen mitään..

Vastaa aiheeseen: Isovanhemmat = ongelma josta ei saa puhua

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.