Olen tienhaarassa, jossa 20 v olen kuunnellut anoppini haukkumisia milloin mistäkin. Lapset 12v, 10v ja 4 keskenmenoa, jotka anopin mielestä olivat syytäni, vaikka mieheni siittiöistä vain 5 % on enää keskivertouimareita.
Mies ei syö laittamiani ruokia, koska eivät ole tulisesti maustettuja ja ruoissani on aina jotain rehuja. Lapsemme pitävät ruoistani oikeasti. Mieheni ei syö kotonamme pakastemansikoita, omenaa, eikä kaupasta ostettua leipää. Leipä pitää tehdä itse kuulemma. Äitinsä luona mies syö pakastemansikat, omenapiirakat ja vihanneskeitot. Äitinsä luona mies kysyy äidiltään lupaa ottaa lasi vettä.
En mieheni mielestä osaa leipoa, koska käytän paljon luonnollista kohotustapaa.
Syömme lastemme kanssa maitohappokuurit toisinaan ja käytämme D-vitamiinia. Miehen mielestä joutavaa rahanhaaskausta.
Kun ostan itselleni/lapsilleni jotain uutta vaatetta, mies kysyy, etteikö muka ne 5-8 v vanhat enää kelpaa/miksi et käynyt kirpputorilta? Itselleen kyllä ostelee ajohanskoja, kromivanteita autoon, teknisiä laitteita.
En ole rakastanut miestäni enää viimeiseen 6 vuoteen ja haluan erota. Ongelma on vain kaupungin lastenvalvoja, joka on ns. munan kipeä ja pitää vain miehen puolta, jos tämä osaa olla lipevä ja kaunopuheinen minua vähätellen(jota mieheni on). Lasten tunteet isää kohtaan ovat ristiriitaiset, eivätkä he haluaisi muuttaa tästä kodista pois. Tuntuu, kuin uhraisin itseni ja lapseni mieheni takia, vaikka tiedän, ettei mies ole se, jonka kanssa vanhenen arvokkaasti.
Surullista.;(
Ensinnäkin en oikein ymmärrä mikä on ongelma:mies vai anoppi? Jos ongelma on se että mies ei syö ruokiasi niin anna olla syömättä. Ei hän ole lapsi, tehkööt ruokansa itse. Toisekseen jos anoppi soittaa suutaan niin anna soittaa:teillä on oma perhe joka toimii omalla tavallaan.Hanki harrastuksia ja Oma Elämä, älä elä kuunnellen toisen rutinoita. Tarvitset selkeästi lisää itseluottamusta. Kohota leivonnaisesi kuten haluat, ei kai tälläinen asia ole niin suuri että eroa pitää harkita?
Jos ongelma on se että et rakasta miestäsi niin eroa.Älä uhraa omaa elämääsi miehen rinnalla.Jätä mies asumaan lasten kanssa nykyiseen asuntoosi ja kokeile asumista itsenäisesti.
Hei!
Lapset eivät halua jäädä isänsä kanssa. Kumpikin inhoaa sitä, kun isä makaa sohvalla ja katsoo vain sitä älypuhelintaan. Jotain jos sanoo, niin kysyy vain -täh?
Tai sitten, että mikä se nyt on ongelma, mikä se nyt on hankala?
Suotta tuhlaat aikkasi haikailemalla.
Sano äijällesi että se on ero jos ei kerran sulla rakkautta riitä enää…
lapset sopeutuu pian kun muutat heidän kanssaan pois ja luotte yhdessä viihtyisän kodin jossa ei sohavalla makaile äijänvätys jota ei teidän jutut kiinnosta…
Hei!
Hahahahhahaaa… tuo oli kyllä osuvasti sanottu!
No nyt me olemme lasten kanssa omassa kodissamme. Muutimme joulunalusviikolla.
Ihanaa.
Lapset olivat vähän levottomia aluksi, mutta yllättävän nopeasti ovat löytäneet tältä alueelta uusiakin tuttavuuksia.
Muutimme siis 4 km:n päähän.
Talo on myynnissä.
Onneksi olkoon! :)
Sitä vain mietinettä mistä noita miehiä kehittyy, tosi yleinen kuvio nykyään!
