Nimetön

miten tulisi toimia. koululaiseni on joskus äkkipikainen ja toisinaan tulee selviteltäviä tilanteita koulussa. Opettajan kanssa asioista keskustellaan ja koulun näkemys on että kehitystä onkin tapahtunut. Silti hänet luokkakaveri nimeää kotonaan kiusaajaksi toistuvasti. näiltä vanhemmilta tuli vihainen kirje, joissa meidän lapsi ja meidän perhe haukkuttiin täysin kelvottomiksi, uhakailtiin virkavallalla ja oikeustoimilla.

Mikä neuvoksi? otin kirjeen saatuani yhteyttä kouluun ja kerroin mitä kirjeessä oli. koulun kanta asiaan oli jälleen eri kuin kirjeessä esitetty.Yritetään saada palaveria molempien vanhempien ja koulun kesken. miten muilla, onko ilmennyt vastaavaa ja miten tilanne on hoidettu? minkälainen on tilanne jälkikäteen?

vielä tarkeentaakseni tilannetta, lapset ovat keskenään kavereita kouluaikana.

Nimetön

Hyvä että haluat selvittää asian. Itselläni on kokemusta sekä kiusatun että kiusaajan vanhempana olemisesta, tosin pienessä mittakaavassa, ja tapaukset on onneksi puhumalla pystytty selvittämään. Nämä jutut tekevät kyllä kipeää aina, olit sitten kummalla puolella vaan.

Mitä lapsesi on kertonut sinulle asiasta? Entä miten lapsesi luokkakaveri on kuvaillut kiusaamista? Olisiko mahdollista, että hänestä lapsesi äkkipikaisuus on pelottavaa, ja hän kokee sen kiusaamisena, tai ei ikäänkuin löydä sille muuta sanaa?

Kiusaamisen kokemusta ei saa koskaan vähätellä. Mutta myös lapsellasi ja teidän perheellänne on oltava syytösten edessä oikeus puolustautua ja esittää oma näkökantanne asiaan.

Kiusaamisselvittelyissä on tärkeää tuoda esille faktat: mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut, milloin on tapahtunut ja kuinka usein, onko läsnä ollut muita jne.

Joskus, ikävä kyllä, kiusaaminen voi tapahtua opettajien ja muun henkilökunnan huomaamatta ja ikäänkuin ”kulman takana”. Myös kaveri voi kiusata, vaikka eihän hän kyllä sitten mikään todellinen ystävä ole.

Toisinaan voi kyseessä olla lastaan puolustavien vanhempien ylireagointi (virkavallalla ym. uhkailu viittaisi mielestäni siihen).

Toivottavasti palaverissa selviää, mistä on kysymys. Opettajan ammattitaidosta ja vanhempien asenteesta riippuu paljon. Hyvä neuvo kaikissa ristiriitatilanteissa mielestäni on: Ei tunteenpurkauksia ja syyttelyitä (jos vaan suinkin mahdollista), vaan faktoja ja asiallisuutta. Pysykää rauhallisina vaikka toinen osapuoli kiehuisi ja uhkailisi miten. Toivotaan myös että lapsenne pysyvät edelleen kavereina ja osaavat tarvittaessa pyytää ja antaa toisilleen anteeksi.

Voimia teille, ja kun tästä selviätte, olette kokemusta rikkaampia ja sitä myöten vahvempia!

Alueelle ‘Elämää alakoululaisen kanssa’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.