Nuorten kiusaaminen on tällä hetkellä niin iso ongelma, ettei peruskoulussa ole toimivia keinoja sen poistamiseksi tai edes vähentämiseksi. Kiva koulu -hankkeet ym. ovat kosmetiikkaa, jolla näytetään ulospäin, että asialle ikään kuin tehdään jotakin. Todellisuus on ihan jotakin muuta.
15-vuotias tyttäreni on koulukiusaamisen uhri, ja seurauksia korjataan todennäköisesti vuosia. Isossa koulussa tytön kiusaaminen ignoroimalla, sysäämällä ulos kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, olemattomaksi vaikeneminen (ei puhuta tai katsota kohti) oli todella helppoa – kului monta kuukautta ennen kuin kukaan edes huomasi hänen olevan yksin. Koulun ulkopuolella tyttö alkoi saada Tapa ittes -viestejä – mutta niihinhän koulu ei voinut reagoida, koska ne ajoittuivat kouluajan ulkopuolelle. Myöskään poliisi ei voinut mitään – Suomessa saa kehottaa tappamaan itsensä, se on täysin laillista.
Kotona Tyttö oli vaisu ja apea, mutta ei suostunut kertomaan ongelmasta. Myöhemmin hän totesi, ettei voinut puhua, koska aikuisten puuttuminen vain pahentaa asiaa. On todennäköisesti oikeassa. Juuri tytöt osaavat olla julmia ja tietävät todella tarkasti, kuinka toimia jäämättä kiinni.
Koulun keinot puuttua tilanteeseen olivat avuttomat: keskusteluissa kiusaajat eivät myöntäneet mitään vaan ennemminkin syyttivät uhria. Kuukausien yksinolon aikana tyttäreni masentui, vaipui koko ajan syvemmälle, pahimmissa ahdistutilanteissa viilteli itseään, oireili syömättömyydellä ja lopulta yritti tappaa itsensä lääkeyliannoksella. Tästä kaikesta huolimatta koulu sanoo tehneensä kaikkensa tilanteen selvittämiseksi – syksyllä sama piina on edessä taas. Varsinaiselle ongelmalle eli kiusaamiselle ei ole tehty mitään. Itse asiassa oma koulu tuntuu haluavan uhrin pois – on helpompi siivota kiusattu muualle kuin pestä hankalaa likapyykkiä monen kiusaajan kanssa. Se vain on näille nuorille lupa jatkaa toimintaansa edelleen; olen varma, että sama jatkuu, kohde vain vaihtuu.
Samanlaisia kokemuksia on varmasti monella perheellä. Oman tyttäreni hoito on alussa: ensin kahden kuukauden osastohoito, nyt lääkitys ja psykoterapia. Ihmettelen vain, miksi tällainen hinta pitää maksaa. Nykykoulu on aivan liian tasapäinen ja demokraattinen – aikuinen ei saa tai uskalla olla aikuinen ja jyrähtää, kun joku tekee väärin. Miksi ihmeessä kiusaajaa ei saa nostaa seinälle, vaan uhrit siivotaan näkymöttömiin? Kuka pelkää ja ketä? Ja millaisia aikuisia näistä kiusaajista tulee? Kuulostan katkeralta, ja myös olen sitä, koska omaa lastani on kohdeltu epäreilusti – ensin sen tekivät kiusaajat, sitten koulu ja sen aikuiset.
Tuntuu varmasti pahalta ja uskon että näin on, sillä minunkin poikani on kuin kipsissä kun on nyt yläkoulun eka vuoden käynyt. Ei voi opettajalta kysyä jos ei osaa tehdä tehtävää, (noloa kuulemma) täytyy olla samat nettivempaimet ym kännykät kuin toisilla vahvistamassa itsetuntoa maksoi mitä maksoi. Hyväksyttävää on vain pelata pelejä netissä. Rankkaa on varmasti nuorillakin! Voikohan olla koko yläkouluajan oma itsensä? Ryhmät ovat todella suuria ja vaikka kuraattori olisi kuinka pätevä ja osaava hänellä saattaa olla jopa kolme koulua vastattavanaan. Tässä varmaan säästetään rahaa, mutta väärässä paikassa.
Eipä myöskään paljon puhuta niistä nuorista jotka jättävät kokonaan peruskoulunsa suorittamatta. Minunkin tiedossani on ainakin kaksi tapausta. Onko meillä varaa tällaiseen? Harventuvaa suomalaista työvoimaa tarvitaan kipeämmin ja se on ihan p….puhetta että meillä on hyvä peruskoululaitos!
Kiusaamisen ratkaisuna on tietenkin koulun vaihto joista olen kuullut muutamilta ihan hyviä kokemuksia mutta kyseessä ovat olleet poikia. Toivon että tyttäresi osaisi kääntää kiusaamisen vahvuudeksi kuten monet ovat aikuistuessaan tehneet, minäkin.