Suhdetta takana kohta 10v, josta aikaansaannoksena kohta 4v lapsi ja toinen mahassa. Yli 4 v. Olen joutunut sietämään elämistä tossun alla, minun sisaruksella ei ole meille käytännössä mitään asiaa, hänen sukunsa saa tulla ja mennä kuten huvittaa. Hän päättää miten vessan kansia pidetään tai mitä laitetaan ruuaksi. Pöydän jos unohdan pyyhkiä ruuan jälkeen, saan kuulla kunniani. Pihalle ei tehdä mitään muutoksia tai kasvimaalle istuteta, ellei hän ole antanut lupaa. Jne olisihan näitä… Pakko vaan sietää hammasta purren että jonkinlainen kotirauha lapsen takia säilyisi.
Miksi sitten siedän tätä päivittäin rastavaa suhdetta, jossa esim. Seksin määrä lasketaan yhden käden sormilla/vuosi? Siksi, että haluan olla lapseni/lasteni kanssa tekemisissä, erotilanteessa hän lähtisi lasten kanssa kotiseudulleen päivän ajomatkan päähän… siinä ei palkoa yhteishuoltajuus lämmitä.
Siispä olen keksinyt salakavalan juonen,: annan vanhemman lapsen aloittaa täällä koulun ja vasta sen jälkeen vihellän pelin poikki, jonka jälkeen hän ei voi enää ainakaan koululaista viedä omapäisesti mukanaan.
Tämä on todella viheliäinen ja kuluttava tilanne minulle ja tietysti myös 4 vuotiaalle, joka hänkin saa huutoa milloin mistäkin asiasta, jonka soisi tuon ikäiselle, esim. Jos maitolasi kaatuu vahingossa pöydälle tai lelut on vähän levällään…
Äidin käytös onkin alkanut näkyä lapsessa ylivilkkautena ja keskittymishäiriöinä, voi toki olla synnynnäistäkin, mutta tuskin elämä ”muukalaislegioonan alokaskomppaniassa” ainakaan asiaa helpota.
Itse alan olla jo sen verran väsynyt tähän tilanteeseen, että itsetuhoisiakin ajatuksia on alkanut toisinaan vaikeina hetkinä pyöriä mielessä.
Kumpa olisin ottanut puolisokseni edes samlta paikkakunnalta olevan naisen, niin olisi edes yksi iso murhe vähemmän.
Olisin kiitollinen jos jollain olisi hyviä neuvoja tilanteeseeni.
Ero ei ole missään tilanteessa mukava. Minä lähtisin ajattelemaan lapsen etua en sinun enkä tulevan ex:si etuja. mitä vanhempi lapsi on siteä enemmän lapsi osottaa mieltä vanhempien erosta.
kun lapsi on pieni se osaa vielä sopeutua tilanteeseen. Koulu iän erot voivat vaikuttaa lapsen koulun käynttiin, jolloin se ei ole lapselle hyväksi ja voi pidemmällä tähtäimellä tullä koulu kiusatuksi ynms
Otan osaa. Itsekin olen miettinyt kuinka paljon äidin niin sanotusta ”vauhkoileva” käytös vaikuttaa lapseni (kohta 4v.) keskittymisvaikeuksiin tai toisin sanottuna keskittymiskyvyn kehittymiseen.
Harmi, että pääsit toisen lapsen jo kasvamaan mahassa. Muutoin sinun olisi helpompi erota ja viedä lapset mukanasi. Pystyt kai hoitamaan yksin lapsesi päivästä toiseen tarvittaessa? Omakohtaisen kokemuksen perusteella sanoisin, että tilanne tuskin paranee tulevina vuosinakaan vaimosi omasta aloitteesta. Mutta oletko puhunut vaimosi kanssa suhteenne kestämättömästä muutoksesta viimeisten 4 vuoden aikana? Nimittäin kerrot, että suhdetta on kestänyt jo 10 vuotta, mutta olet ollut tossun alla vain yli 4 vuotta. Mikäli vaimosi ei kykene tekemään yhteisiä päätöksiä, pitäisi hänen kohdata valtava elämänasenteen muutos, jotta tilanne muuttuisi. Sellaista tapahtuu harvoin spontaanisesti.
Ajattele tarkoin, mikä on lapsesi edun mukaista. Käsittääkseni (luin tutkimusuutisia) eron vaikutus on suurin lapsen (etenkin pojilla) ollessa 6-12-vuotias.
Moikka,
Naisten keskusteluissa aina törmää samoihin asioihin, että mies keskittyy moneesti omiin asioihin, eikä keskity paljon muuhun perheelämään.
Naisillä on tarve olla vastuussa ja olla pomo, edes perheelämässä. Ja se on ihan oikein, kuin miehen pitää olla vastuussa taloudellisesta hyvinvoinnista.
Nykyään kuin naisten tasoarvo tullut kuvioon, naiset vaativat miehiltään, ehkä liian paljon.
Naisena sanoisin, on joskus vaikea hyväksyä joitakin asioita mitä minun mieheni välillä tekee tai raivoo minulle asioista joita en oikein ymmärä, miksi edes sain raivarit päähän. Mutta itselläni rupee keittää jos mieheni ei osallistu kotityöhön tai tee mitään auttakseen minua lasten kanssa.
Silloin tunnen oloani jätetyksi yksin, ja tuntuu siltä, että jos en sano jatkuvasti miehelleni mitä pitää tehdä asiat jääväät minun hartioillani. Samoiten seksielämään ei jää yhtään energiaa, mutta jos mieheni kummiskin jaksaa hokutella sitä asiaa, sitte kaikki tapahtuu, ja itse ajattelen jälkeenpäin, että se kyllä auttaa suhteen ylläpitämiseksi, enkä hermostu enää näin paljon.
Sinun pitäisi päättä asioista ja pitää niistä kiinni. JOs vaimosi ei hyväksy niitä, kertoa hänelle, että asia on niin eikä toisin. Seksia on tärkeä harrastaa sekä miesten että naisten, siinä se ylimääräinen energiaa kuluu.
Voi olla, että vaimosi on uupunut ja on jostakin epätyytyväinen, sen takia kaikki muutkin asiat eivät sujuu halutusti. Yritä muista mitä vaimollesi on tärkeää, ehkä hääpäivänne tai että autat kotityössä.
Ole mies, ja pidä omista asioista kiinni, sitten vaimosi rupea arvostamaan tunteitasi ja halujasi. Se on naisten luonne tehdä miehestä tossun alla, mutta tulevaisuudessa katoaa sitä ja haluaa, vahvan miehen takaisin.
Kuin haluat seksiä, älä luopu liian nopeasti vaikka hän voi sanoa, ettei halua sitä, koska se voi olla vaan sinua opettamista, asioista josta hän on epätyytyväinen. Muista antaa kukat tai muu pieni lahja vaimollesi vaikka siltä ei tuntuisi, se lämmitäisi teidän välit, koska se näyttäisi hänelle, että välität- ja se on tärkeää perheelämässä. Tiedän vuosien jälkeen nämä asiat katoavat pois, ja miesten mielestä ne eivät ole enää tärkeitä, vaikka ne on.
Laittakaa paperille mitä asioita tai toimipiteitä kummallekin ovat tärkeitä, ja vaihtakaa papereitä tai laittakaa jääkaappioveen, että molemmat näkee ne, eikä ne pääse unohtumaan. Tehkää perhesäännöt koko perhenä, jossa jokainen tietää missä mennään. Tehkää sunnitelmä perheajasta, ajasta vaimon kanssa keskenään ja myös ajasta lasten kanssa teidän erikseen(esim joka toinen lauantai on isän ja joka toinen äidin jolloin he itse päättäävät mitä haluavat tehdä yhdessä ja toinen saa omaa aikaa), omalla ajalla vaimosi ei saa tehdä kotitöitä vaan viettää sen vaikka shoppailemalla, Sitten kuin suunnitelmät on laadittu kaikkien tulee olemaan helppoa pysyä mukana, sillä tavalla kommunikoiti voi helpottua. Tehkää seksisuunnitelmä, vaikka kahdesti viikossa, esim maanantai ja torstai on teidän keskeinen aika- siitä riippuu teidän molempien hyvinvointi, muista naiset tarvitsevat ja kaipaavat seksia samalla tavalla kuin miehetkin, vaikka voi tuntua siltä, että se ei ole niin. Yritä viestitä vaimollesi, että pitää yrittää sulkea kaikki muut murheet pois ja ajatella niitä huomenna, mutta ei siinä hetkessä.
Moneesti naisten epätyytyväisyys siirtyy sänkyyn jolloin mitään ei loppu ja lopuksi synny, koska ne painostavat hänen mieltää.
Minä toivon, että teidän suhde parenisi, se on kummiskin molempien osapuolien työtä, yhdellä kärryllä ei pitkälle pääse, on molempien osapuolien on tehtävä asian eteen jotakin, että suhde toimisi. Ero on helpoin mitä voisi tehdä, yhdessä pysyminen on vaikeita työtä, älä luopu perheestäsi.
Hei!
Vaikealta kuulostaa tilanteesi. Itse olin samankaltaisessa jamassa melkein yhdeksän vuotta. Esikoisen syntymän jälkeen seksi, katsekontakti ja kosketus loppuivat vaimon taholta kuin seinään. Hänen kaikki huomionsa kohdistui lapsen varjelemiseen, huoltamiseen ja puolestaan pelkäämiseen. Hän kävi äärimmäisen kovilla kierroksilla ja reagoi voimakkaasti, puhui päälle.
Puhuimme asiasta jatkuvasti. Hän kuunteli, ihmetteli itsekin itseään, välillä ärtyi, kun hänelle oltiin ärtyneitä – ja oli seuraavana päivänä kuin mitään keskustelua ei olisi ollutkaan.
Vasta kun aloimme miettiä lapselle sisarusta, hän alkoi pikku hiljaa saada seksihalunsa takaisin. Vai olisiko ollut, että hormonitasapaino muuttui n. kolme vuotta synnytyksestä? No, seurasi parin kk elpymisvaihe, jonka seurauksena syntyi toinen lapsemme. Ajattelin, että olisimme oppineet jotain.
Mutta ei. Hän uppoutui töihinsä vuosi toisen lapsemme syntymän jälkeen. Harrastimme yhden kerran seksiä lapsen yksivuotissynttäreiden aikoihin. Kun siitä oli kulunut puolisentoista kuivaa vuotta, päätin sanoa irti haluni.
Siitä on nyt reilu kolme vuotta. Vaimoni halut alkoivat palautua kolme vuotta synnytyksestä kuten ensimmäisenkin lapsen kohdalla. Samalla hänen käytöksensä muuttui rauhallisemmaksi. Olemme käyneet pariterapiassa ainakin viisi vuotta, joista viimeiset puolitoista uusien terapeuttien kanssa ovat tuoneet tulosta. Heidän kanssaan olemme päässeet yli syytösten ja riitelyn, pystyneet selvittämään itse asiat. Molemmat ovat tunnustaneet suhteen epäsuhdat ja kompastuskivet. Vaimoni on vihdoin hyväksynyt, että hänen käytöksensä voi toisesta ihmisestä tuntua hankalalta. Minä olen saanut purkaa katkeruuteni ja raivoni, joihin olen ajatunut pakkoselibaatin ja käytöksellisen ylikävelyn takia. Toki vaikeita tunteita on silti edelleen.
Nyt mietimme, miten tästä eteenpäin. Seksiä ei ole edelleenkään, mutta vihaisuus on vähentynyt. Osaamme nähdä kiinnekohtia ja opettelemme rauhoittamaan tekijät, jotka meitä erottavat. Saa nähdä, mitä seuraa. Melkein kymmenen vuotta kriisissä ei voi mennä ohi syviä jälkiä jättämättä.
Mutta ihmisille, joista kummallekin perhe ja lapset ovat hyvin tärkeitä, vihattomuus on jo yksi suuri saavutus, jonka takia prosessi kannatti käydä läpi – tapahtuu jatkossa mitä tapahtuu.
Tsemppiä sinulle vaikeassa tilanteessasi!
Tunnistan valitettavasti itseäni tuosta. Syynä käytökseen raskaus- ja imetyshormonit sekä väsymys. Joku sanoi hyvin, uneton mieli on sairas mieli. Lapsen syntymän jälkeen on tuntunut että mies ei tajua lainkaan miten raskasta elämäni on. En saa nukuttua, lapsi roikkuu minussa ja koti on loputon työmaa. Hengähdystaukoa ei ole ja me äidit vaadimme niin paljon itseltämme. Loukkaannun kun lopen väsyneenä mieheni suunnittelee omia harrastuksiaan. Minun äitinä on pitänyt kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu, tinkiä omasta mukavuudesta, mutta mies voi jatkaa huoletonta elämäänsä. Pyyhkimätön pöytäkin voi olla suuri asia, se kun on taas yksi työ tähän loputtomaan työmaahan. Seksiä ei jaksa kun haluaisi edes saada nukuttua, lisäksi tulee sellainen olo että kaikki vaativat jotain, lapsi, koira ja mieskin vielä. Lisäksi ärsyttää että halausta tai pusuja ei saa mutta seksiä kyllä vongataan. Ehdottaisin että otat vaimon välillä kainaloon, halaat ja huomioit fyysisesti muutoin kuin seksi takaa-ajatuksena. Ole kiinnostunut mitä hänelle kuuluu. Jos lapset valvottaa ota viikonloppuna yövuoro ja käske vaimo vaikka kaverille nukkumaan tai maksa yö hotellissa. Päästä hänet harrastamaan tai kaverin kanssa kahville ja lähde lapsen kanssa jonnekin.
Terve! Täällä kirjoittelee kylläkin nainen, mutta toivottavasti et siitä pahastu. Tuntuu kurjalle tuo sinun tilanteesi. Välimatka pistää kyllä miettimään. Ei vaimollasi ole kuitenkaan oikeutta, ottaa oikeutta pelkästään omiin käsiinsä ja viedä lapsia mukanaan. Sinulla on yhtä suuret oikeudet lasten isänä, pidä niistä kiinni. Kertomasi mukaan noin jääräpäinen nainen ei tunnu paljoon tilanteissa katsovan kuin omaa etuaan. Eipä siinä paljoon koulun sijainti varmaan pelasta tulevaisuudessa kun nyt jo velvoittaa muun perheen toimimaan oman pään mukaan. Siirtäisi varmaan koulupaikankin omalle paikkakunnallensa jos niin päättäisi. Kehottaisin ottamaan yhteyttä vaikka neuvolan perhetyöntekijään tai suoraan perheneuvolaan ja pyytämään apua sieltä ja neuvottelemaan mahdollisista tulevaisuuden vaihtoehdoista. On toki myös ilmaista. Itse saannut niistä kovasti apua omaan suhteeseen, mutta ikävä kyllä alkaa vain voimakkaammin tuntua siltä että ero on edessä. Ikävää, että omalle lapselle aiheuttaa avioero perheen, mutta uskon ja tiedän pystyväni antamaan lapselleni enemmän kun itsellä on parempi olla ja saisi oikeasti olla rakastettu. Onnellinen uusiperhe jossa on rakkautta ilmassa on varmasti parempi lapsen näkökulmasta kuin se mikä tilanne on nyt. Sattuu ja tuntuu kurjalle minustakin, mutta yritän itseäni muistuttaa ettei mitään muutosta ja uutta voi tulla jos en uskalla päästää vanhasta irti. Tsemppiä sinulle ☺??
Äitinä, isoäitinä ja vaimoa neuvon, että lasten ja itsesi vuoksi eroat ja heti. Kyllä kaikki kääntyy hyväksi ajan kanssa. Pääasia on, että olisitte kaikki onnellisia.
Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.