Hei!
Erostani on jo pian 7 v, ja 10 v poikani, asuu luonani. Viimeiset 5 v. olen ollut arjen yh. Vanhemmuutemme sujuu hyvin ja poika voi oikein hyvin. Vastaan kaikista lapseni kuluista lukuunottamatta äitinsä kanssa tekemiään matkoja ja hänen oma-aloitteisesti ostamiaan vaatteita. Harrastuksiinkin hän on osallistunut vapaaehtoisesti. Poikani on äidillään keskimäärin joka toinen viikonloppu ja lomilla tilanteen mukaan.
Joku ystäväni on tiedustellut kustannusten jakoa. Aikoinaan, eron jälkeen maksoin vko-vko -systeemimme aikana elatusmaksua exälle 200 €/kk, mutta minun tultua, exän aloitteesta, lähivanhemmaksi, hän totesi, ettei maksa mitään. No taloudellisesti en ole sitä vailla ollutkaan ja olenkin todennut hänelle, että kyllä minä poikani kasvatan ja hänen elämänsä maksan. Periaatteeni onkin ollut, että parempi laiha sopu kuin lihava riita. No vuorotteluvapaalla ollessa sain myös itse todella miettiä rahojeni riittämistä, mutta silloinkaan en ottanut asiaa esille.
Mutta ystäväni ovat avoimesti ihmetelleet toimintaani. Olenko ollut yksinkertaisesti liian kiltti, kun en ole vaatinut toista osallistumaan lapsen arjen kustannuksiin. Ensisijaisesti tässä on kysymys periaatteesta. Millaisia kokemuksia muilla on tästä. Lapsen etuna otsikossa tarkoitan sitä, että tarkoituksella olen ”ostanut” sovun olemalla vaatimatta toiselta osallistumista elatukseen. Vai olisiko minulle siihen edes oikeutta? Ja nimimerkki on pojan hokema minulle. :-)
Minun mielipiteeni on, että olet toiminut ihan oikein. On hyvä, ettei lapsesi äiti voi valittaa sinusta pojalleen siksi, että vaatisit elatusapua. Toivottavasti hän ei puhu mitään muutakaan pahaa sinusta.
Onnittelut, että olet päässyt lähivanhemmaksi! Oliko sinun muuten pakko maksaa elatusapua puolisollesi 1vko-1vko-systeemin voimassaollessa? Mielestäni se ei ole oikeudenmukaista hoidan tasajaon olosuhteissa. Olet liian kiltti, mutta sinulla on oikeus olla sellainen!
