Nimetön

Hei,
olen lukenut moneltakin palstalta, ettei isää tarvitse päästää tapaamaan lastaan, jos tapaamisoikeudesta ei ole sovittu.

Onko siis niin, että jos äiti lähtee lapsen kanssa eikä suostu tapaamisiin niin ne järjestyy esimerkiksi kahden vuoden oikeuskäsittelyjen jälkeen, jollon suhde on jo katkennut?

Toimiiko tämä myös toisin päin eli se, joka lähtee lapsi kainalossa voittaa?

Nimetön

Tämä vastaus tulee kyllä aika myöhässä, olette varmaan jo saaneet jonkinlaisen ratkaisun asiaan? Mutta jos ei, jos asia on vielä auki, niin vastailempa tässä oman tietämykseni pohjalta.
Ihan ensin pitäisi saada aika lastenvalvojalle, jossa sovittaisiin tapaamiset ja elatusmaksut. Jos toinen osapuoli ei tule paikalle, jonkinlaista päätöstä toki voi tehdä, esim. määritellä elatusmaksut, vaikkei elatusvelvollinen olisi paikalla.
Fiksua toki olisi, että tapaamisjärjestelyistä sovittaisi yhdessä siten, että se sopii molemmille vanhemmille JA OLISI LAPSEN EDUN MUKAISTA.
Vanhempien pitäisi muistaa, että VANHEMMAT EROAVAT TOISISTAAN, EIVÄT LAPSESTAAN ja siten lapsella pitäisi olla oikeus tavata etävanhempaansa, kyse on siis LAPSEN OIKEUDESTA VANHEMPIINSA eikä vanhempien oikeudesta tavata lasta ja näin myös pitäisi osata olla niin fiksu, ettei estä tätä mahdollisutta lapseltaan, olla toisenkin vanhemman kanssa.

Jos tapaamisasiat menee oikeuteen, niin sitten se päätös tulee sieltä, mutta siinä ei sitten välttämättä oteta huomioon yhtään mitään vanhempien kannalta joustavuutta yms., eli se on tosi ikävä tie. Lapsen etu ei voi olla riitelevät vanhemmat – eronkaan jälkeen!
Mutta jos – turha murehtia, että oikeuskäsittelyn aikana lapsen ja vanhemman suhde katkeaa. Suhdetta voi alkaa rakentamaan uudelleen sitten tauon jälkeen. Biologia on yllättävän vahva ja lapselle oma biologinen vanhempi tärkeä, paljon tärkeämpi kuin isä- tai äitipuoli, vaikka ne miten kivoja ja tärkeitä lapselle olisikin sitten.

Olen elänyt pari vuotta elämässä, jossa puoliso (meillä oli myös yhteiset lapset ja kyseinen lapsi asui meillä) kävi oikeusprosessia siitä, missä hänen ex-liiton lapsi asuu, eli asumisjärjestelyn ja myös tapaamisten suhteen.

Jos lapsen etua ajatellaan, riitelyt ja oikeusprosessit eivät sitä ole.
Lapsen paras on että hänellä on eronkin jälkeen molemmat vanhemmat, joihin hän voi muodostaa hyvän suhteen ja että häntä koskevat asiat voitaisiin sopia sovussa, tai vaikka riidellen sitten, mutta ilman oikeusprosessia.

Toivottavasti saatte yhteisen näkemyksen edes kohtuudella, siellä lastenvalvojalla, ilman oikeusprosesseja.
Oikeus teki sitten aikanaan päätöksensä.
Tällä kokemuksella voin sanoa, että elämäntilanne ja prosessi tuolloin olivat erittäin raskaita.
Minun mielestäni siinä oikeusprosessissa ei ollut voittajaa. Minun mielestäni kaikki osapuolet hävisi. Äiti, isä ja ennenkaikkea lapsi itse myös.

Alueelle ‘Perheen kriisit ja muutokset’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.