Meidän 3-vuotias on puolen vuoden ajan lyönyt ja potkinut leikkitovereitaan. Leikit sujuvat välillä hyvin, mutta lapsemme välillä ilman mitään näkyvää syytä potkaisee tai lyö toista. Useimmiten riita lelusta aiheuttaa tällaisen käyttäytymisen. Olen joka kerta puuttunut tilanteeseen ja kertonut hänelle, ettei ketään saa lyödä ja kaverille käy kipeästi ja useimmiten sanon, että kaverilta pitää pyytää anteeksi. Olen siis napakasti aina puuttunut ja kieltänyt ja neuvonut lastani, mutta ei tunnu auttavan. Siksi kaipaan hyviä neuvoja? Miten saan toisten lasten lyömiset ja potkimiset loppumaan?
Hei. Meillä kanssa sama tilanne. On kyllä helpottanut nyt kun lapsi on jo 3,5-v… Olemme järjestelmällisesti selittäneet, että lyöminen on väärin, siitä tulee paha mieli ja voi satuttaa toista. Huomaa heti, jos katsoo tv:tä, niin alkaa taas lyömään enemmän -ihan pientenkin lasten ohjelmissa on paljon väkivaltaa, etenkin mainokset ovat pahoja. Lapsi kun ei ymmärrä, että piirrettyjen säännöt eivät päde tosielämässä. Meillä löi aikuisia ja lapsia ja tapa paheni älyttömästi kun oli hoidossa isovanhemmilla, jotka olivat uhkailleet tukkapöllyllä ja piiskaamisella (kauheaa!). Kerroimme, että aikuinenkaan ei saa kurittaa lasta, eikä lapsi saa kurittaa toista lasta ja nyt on oikein alkanut vahtimaan, ettei sellaista tapahdu. Mutta itsekin haluaisin tietää, mistä tämä lyöminen juontaa jurensa. Ehkä tunteet vain heitävät pienellä yli?
Hei! Meillä on sama ongelma 2 v 4 kk pojan kanssa. Viitteitä oli jo vuoden ikäisenä esim. sylissä välillä saattoi raapia tai lyödä aikuista. Nyt kun yritämme käydä perhekerhoissa tuntuu että parempi olisi lukkiutus neljän seinän sisälle kotiin niin kauheata on olla ihmisten ilmoilla kun poika ei tee mitään muuta kun hyökkäilee toisten lasten kimppuun ja lyö ja raapii. Ulkona kun on rukkaset käsissä ei pysty raapimaan niin sitten tönäisee. Poika on ollut kotihoidossa koko ajan ja nyt kesällä meille syntyi vauva. Vauvaa ei voi hetkeksikään jättää silmistään tai tulee pahaa jälkeä ja se on myös tosi rankkaa. En oikeasti tiedä mitä tapahtuu kun tyttö lähtee liikkumaan kun on pakko antaa olla lattialla. Istunko heidän välissään ja unohdan koko muun elämän. Olemme kieltäneet alusta asti ja jopa välillä yrittäneet jäähypenkkiä. En tiedä onko ollut mitään hyötyä, välillä tuntuu että ymmärtää ja välillä vaan nauraa kun kielletään. Uhmis siis pyörittää koko arkea. Ei ole paljon lapsiperheitä ketkä enää haluavat tulla kylään kun aina on joku raapama naamassa kun kotiin lähtevät.
Olisi kiva todella tietää mistä tällainen juontaa ja mitä olemme tehneet väärin. Vai onko meillä nyt hiukan ”haastavampi” lapsi niin kuin viisaat neuvolassa sanovat. Neuvoja kaipaan?
Tutulta kuulostaa. Meillä 3-vuotias kurittaa 1,5-vuotiasta pikkusiskoaan tuon tuosta ja selkäpiitä karmivalla tavalla.
Meillä on tosin se helpottava tekijä, ettei 3-vuotiaani käy vieraisiin lapsiin sitten samalla tavalla. Se mahdollistaa kyläilyt ja perhekerhot arjessamme.
Itse mietin, onko 3-vuotias jo sen ikäinen, että voisi ottaa jonkinlaisen systeemin käyttöön? Rasti huonosta käytöksestä ylös jääkaapin oveen kiinnitetylle paperille. Tarra hyvästä käytöksestä. Ja näitä kerrattaisiin joka ilta: mitä ei saa tehdä (yleisesti puhuen, ei ”sinä et saa lyödä” tms.) ja mitä saa tehdä ja mikä on hyvää käytöstä (ja tämä nimenomaan lapsen itsetuntoa kohottavasti häntä kehuen).
Olen vähän aloitellut tuota jo, tosin pelkillä tarroilla ja en ole vielä illalla palannut keskustelemalla. Nämä tuossa systeemissä vielä mietityttävät:
– miten 3-vuotias ymmärtää tuollaisen systeemin, tajuaako sen ”pelisääntöjä”?
– tuleeko elämästä vähän suorittamisen makuista?
– ahdistaako lasta ne rastit?
– mitä rangaistukseksi/palkinnoksi pidemmän päälle noista?
jne.
Tosiaan, voi olla kyseessä haastavampi lapsi. Lisäksi ikä on sellainen, että on aika tavallista että voi tulla tuommoinen kausi. 3-vuotias ymmärtää puhetta ja pitää vain olla johdonmukainen. Aina puuttua jämäkästi väärään toimintaan ja kehua aina kun siihen on aihetta. Jos lapsi esim. kohtelee toista lasta hyvin vaikka vain hetken (antaa lelun, leikkii toisen kanssa, halaa…), muista kehua vähän liioitellenkin. Lyödessä otat lapsesta kiinni ja estät toiminnan jämäkästi. Samalla tiukasti kiellät. Haastavampi lapsi voi vaatia pitkänkin ”koulun”, mutta en ehkä varsinaista rangaistusta vielä ajattelisi.
Kirjastosta voisi etsiä kuvakirjoja jotka käsittelevät ystävyyttä, kaveruutta ja toisen kohtelua hyvin. Kirjoista löytyy myös pohjaa keskusteluille riidoista, vihastumisesta jne.
TV-ohjelmia kannattaa tosiaan katsoa valikoiden.
Olisiko kenelläkäään vinkkejä tämmöisistä kirjoista joissa olisi apua sosiaalisten taitojen oppimisessa?
Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot
Liisa Keltikangas-Järvinen
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen paneutuu teoksessaan sosiaalisuuteen, sosiaalisiin taitoihin ja aggressiivisuuteen. Sosiaalisuuden merkitystä korostetaan ja arvostetaan nykyisin niin koulussa kuin työelämässä, mutta mitä se lopultakin on? Mitä ovat sosiaaliset taidot, ja miten ne eroavat sosiaalisuudesta? Miten käyttäytyy sosiaalinen lapsi, miten sosiaalinen aikuinen? Onko sosiaalisin se, joka äänekkäimmin kiinnittää huomion itseensä ja dominoi vuorovaikutustilanteita?Liisa Keltikangas-Järvinen syventää kirjassaan ymmärrystämme sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista ja selventää niiden eroja. Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka liittyy haluun olla ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot ovat opittuja ja tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa. Keltikangas-Järvinen tarkastelee myös niitä temperamenttipiirteitä, joita sosiaalisiin taitoihin tarvitaan. Sosiaalisuus ei ole niiden joukossa ensimmäisenä.Sosiaalisten taitojen kääntöpuolena on aggressiivisuus. Miten aggressio syntyy, millaisia ovat sen taustalla olevat häiriöt ja miten se toimii pärjäämisen keinona ja poikkeavana ongelmanratkaisumallina? Entä kuinka kitkeä pois lapsen aggressiivisuutta ja ohjata hänen sosiaalisia taitojaan? Päiväkodin merkitys sosiaalisten taitojen kehityksessä on teoksessa keskeinen tarkastelun kohde.
Mitä mahtaa kuulua alkuperäisen viestin kirjoittajan perheelle? Itse painin saman ongelman kanssa; 3,5-vuotias poikani tuuppii toisia ja nipistelee, toisinaan pureekin. Aikaisemmin käytös liittyi korvatulehdukseen, mutta tänään taas tuli saman ikäiselle pojalle kasvoihin jäljet kun ulkona tuli kampitetuksi. Pelkään, että menetämme pian ystävät tämän ongelman vuoksi. Ja mieli tekisi eristäytyä kaikesta toiminnasta. Perheeseemme syntyi kesällä vauva, mutta ongelma on jollain tasolla jatkunut jo pidempään.
Apua! Mitä minä teen väärin???
Hei. Et varmasti ole tehnyt mitään tietoisesti väärin. Lapsesi saattaa ajatella, että lyöminen on oikein. Aina kun näet poikasi tuuppivan tai nipistelevän muita, ota poikasi hetkeksi pois leikistä ja kerro hänelle, että tuo oli väärin ja ilkeästi tehty. Kerro myös, että teot voidaan hyvittää. Siis menkää yhdessä poikasi kanssa pyytämään leikkikaverilta anteeksi. Tee myöhemmin pojallesi selväksi, että tahallinen ”kiusaaminen” ei tunnu kaverista kivalta ja asioista voidaan puhua. Tee myös pojallesi selväksi, että hän ei ole ”paha” vaan ”hyvä” ihminen ja että jos oikeasti vahingossa tönäisee kaveria, pyydetään anteeksi ja jatketaan leikkiä. Tepsii varmasti. Kivoja leikkejä teille sinne :)
Erilaisissa kasvatuskeskusteluissa sekä ammattilaisten ja myös vanhempia koskien olen huomannut, että aina on tarjolla nämä samat neuvot: ”Aina kun näet poikasi tuuppivan tai nipistelevän muita, ota poikasi hetkeksi pois leikistä ja kerro hänelle, että tuo oli väärin ja ilkeästi tehty. Kerro myös, että teot voidaan hyvittää. Siis menkää yhdessä poikasi kanssa pyytämään leikkikaverilta anteeksi. Tee myöhemmin pojallesi selväksi, että tahallinen ”kiusaaminen” ei tunnu kaverista kivalta ja asioista voidaan puhua. Tee myös pojallesi selväksi, että hän ei ole ”paha” vaan ”hyvä” ihminen ja että jos oikeasti vahingossa tönäisee kaveria, pyydetään anteeksi ja jatketaan leikkiä. Tepsii varmasti.”
Niin entäs mitä sitten, jos raapivan/tönivän/lyövän lapsen vanhempi on jo aikoja sitten ja järjestelmällisesti noudattanut vaikka tätä neuvoa/tapaa ihan itsekeksittynä, mutta silti lapsen raapiminen/töniminen/lyöminen jatkuu edelleen?
Aina on puututtu lapsen aggressiiviseen käytökseen, poistettu leikistä, kerrottu että on väärin ja pyydätetty anteeksi, sovittu kaverin kanssa, juteltu asiasta lapsen kanssa jälkeenpäin ja samankaltaisia keinoja on käytetty myös päiväkodissa/muissa ympäristöissä. Silti tällainen käytös jatkuu edelleen ja lapsi palaa siihen uudestaan ja uudestaan.
Mitä tähän on sitten lisättävää ammattilaisilla tai ”amatööri”lastenkasvattajilla?
Meillä ei ole ollut aggression kanssa ongelmia, mutta omaa tahtoa on riittänyt niin paljon, että jo vuoden ikäisen kanssa aloitettiin jäähyt (supernannyn tyylillä). Meillä jäähy on ollut toimivin tapa kieltojen perille menoon ja itse pidän tärkeänä sitä oppia, että kielletystä toiminnasta on epämiellyttäviä seurauksia, yhteisiä sääntöjä noudattaen taas saavuttaa etuja tai ainakin saa mukavaa yhdessäoloa kaikkien kanssa.
Jäähyyn kuuluu meillä aina myös selitys/ keskustelu siitä, mitä tapahtui ja miksi niin ei saa tehdä ja sikäli kun käytös on kohdistunut kolmanteen osapuoleen, pyritään anteeksipyyntöön tai vastaavaan.
Oma lapsi 5 v ja lyö. Jäähyjä ja keskustelua. Nyt ajattelin kokeilla palkitsemista ja puhua positiivisesta käyttäytymisestä. Katsotaan miten menee. Tuli tunne, että nyt on tämän kuopuksemme kanssa tehtävä rajapyykki tähän kohtaan. Toisia kunnioittava käytös pitää olla selvyys. Ihan on lempeä ja hieno lapsi normaalissa tilassa. Mietin, että pienistä ärsykkeistä nykyään lyö. Ei ymmärrä, että oikeasti satuttaa. Stressiä voi olla pienellökin. Raisa Cacciatoren sivusto on hyvä netissä ja Keltinkangas-Järvisen kirjan voisin lukea. Hänellä hienoja ajatuksia. Voimia kaikille. Teillä on hienoja lapsia! Lapset tarvitsevat ymmärtäviä aikuisia kasvaakseen ja ymmärtääkseen ja kehittyäkseen. Turvallisia rajoja täytyy täällä meillä ainakin tarkentaa. Nyt.
Tämä keskustelu tuli hakutuloksissa eteen kun meillä hyvin vastaava tilanne 3v 2kk vanhan pojan kanssa. Jo puolitoista vuotiaana alkoi raapiminen ja pureminen kun ei saanut huomiota tai omaa tahtoa läpi. Tilanne paheni entisestään kun perheeseen syntyi vauva. Ja nyt kun tämä tahtotaapero on mennyt päiväkotiin, on hyökkäily alkanut myös muita lapsia kohtaan. Samoin läheltäpiti tilanteita ja ihan satuttamista on päässyt tapahtumaan perhekerhoissa ja ystäväperheiden kyläillessä. Kuten tässä joku mainitsikin niin aina ollaan näihin tilanteisiin puututtu, sanoitettu, selitetty, poistettu leikistä ja hyvitelty. Aikuinen näyttänyt mallia kuinka pyydetään anteeksi.
Onkohan kellään nämä ongelmat helpottaneet ajan myötä vai mitä tässä pitäisi oikein odottaa tulevaisuudelta? Tänään päiväkodista jo kertoivat, että konsultoivat erityislastentarhanopettajaa asian vuoksi.
Hei minun poikka on 5 v ja hänlyö toiselle mikä on hyvä autaa häntä
Lapselle tulisi opettaa kaveritaitoja, lukea aiheesta lastenkirjaa ja jutella tilanteet auki. Lapselle tulee antaa tilaisuus oppia miten tilanteessa olisi pitänyt toimia, voitte leikkiä esim pehmoilla tilanteen uudestaan ja lapsen kanssa miettiä miltä kummastakin osapuolesta tuntui ja miksi tilanne kärjistyi lyömiseen ja mitä olisi voinut tehdä että kummallakin olisi hyvä mieli ja kivaa leikkiä yhdessä. Tulisi siis opettaa miksi lapsi toimii väärin ja miten lapsi voi toimia vastaavassa tilanteessa ettei lyöminen/satuttaminen toistu. Empatia taitoja myös tunteista keskustellen ihan arkipäivään mukaan