Lapsi (11 kk) syö huonosti, tulen hulluksi!
Hei,
nyt on tällä äidillä pallo hukassa. Pieni lapseni, 11 kk,
on todella huono syömään. Ongelmat alkoivat melkein heti kiinteisiin siirryttyä. Tällä hetkellä ollaan kokeiltu syöttämisen ohessa sormiruokailua, joka sujuu jotenkuten, ainakin vähän menee vatsaan asti. Pikkukaveri kuitenkin hermostuu helpolla, alkaa hieroa käsillään silmiä ja hiuksia, heittää ruokaa lattialle…Hän kieltäytyy sormiruoasta sekä ruoasta, jota tarjoan hänelle lusikalla. Paino on miinuksella, eli laihtumisvaraa ei ole, ja jatkuva taistelu syömisistä hermostuttaa. Keittiötä saa siivota (sanomalehtisuojauksesta huolimatta) varmaan 10-15 min ruokailun jälkeen,kun sitä on pöydän ja syöttötuolin lisäksi lattialla, kaapin ovessa jne. Ja lapsi on ruoassa. Ja nyt tullaan varsinaiseen ongelmaan: minua tämä tilanne ahdistaa aivan kamalasti, että oman lapsen ruokkiminen on näin vaikeaa. Tunnen itseni huonoksi äidiksi. Ja välillä suutun pienelle pojalleni, vaikkei sellaista saisi tehdä ja vaikka se on kohtuutonsa. Tänään olen itkenyt täällä itsekseni, kun tilanne tuntuu niin umpikujalta. Lelut, kirjat, laulut, radio, tuntuu että kaikki on kokeiltu, että kaveri söisi. Ja minun pitäisi äitinä pysyä tyynenä, mutta kun rupeaa suututtamaan… miten tästä vyyhdistä pääsee eteenpäin? Onko kellään vinkkejä, lohduttavaa sanaa?
Heippa!
Poikani on saman ikäinen ja syö myös huonosti,alusta asti syönyt. meillä aamulla on ihan turha syöttää mtn,ei syö.Iltaisin saattaa mennä sitten. Itse olen aatellu et kyl se syö kun on pakko. meillä juodaan maitoa(nan3)ajattelin et siinä olis enemmän tarvittavia aineita,pillillä vellejä,maitoa pullosta ja sillon tällön lusikallinen kylmää liharuokaa ja haaleeta puuroa. Olethan kokeillu antaa lapselle muuta tutkittavaa syömisen ajaksi? meillä annan vaikka puhelimeni tai pilttipurkin kannen ja puoli salaa ujutanm lusikan suuhun.
kiitos ajatuksistasi! helpottavaa kuulla, että muillakin ”taistelua” tuo syöminen. olen kokeillut kirjoja, pehmokirjoja, leluja, duploleegoja, laulamista, juttelua, radionkuuntelua… eräs tuttu lohdutti, että eipä ainakaan tule ylipaino-ongelmia lapselle ; ) onneksi joskus on päiviä, että hän syö ihan ok, ja juuri kuten teillä, niin illalla alkaa jo puuro maistua, kun on päivä oltu ”omavalintaisella dietiillä”. miten hillitset itsesi, kun ruokailutilanne alkaa hermostuttaa?
Heippa!
Kuullosti tutulta teidän pojan nirsoilu.
Meillä tyttö on jo 1v.8kk. ja nirsoilu jatkuu edelleen.
Meillä syynä on luultavasti KELIAKIA.
Meillä on kaksi isompaakin lasta, jotka ovat ”oireilleet” samalla lailla ennen diagnoosia.
Eivät syö, vatsa on kovalla….
Kannattaa siis miettiä, voiko kyseessä olla jokin ruoka-aineallergia tai keliakia tmv.
Voimia sinne kovasti!
Nykyään osataan näissä syömisongelmissa ottaa huomioon sellainenkin asia kuin aistiyliherkkyys. Joillain meistä on jo vauvana tietyt aistit (esim. tuntoaisti) normaalia herkempiä reagoimaan ärsykkeisiin ikään kuin yli. Suutuntemukset voivat olla lapsella joidenkin ruokien kohdalla niin inhottavia, että hän järjestelmällisesti kieltäytyy syömästä joitain ruokia tai ruoka-aineita vielä isompanakin. Kysy asiasta neuvolassa terveydenhoitajalta tai lääkäriltä. Itse taistelin näiden asioiden kanssa nyt 10-vuotiaan tyttäreni kanssa pitkään ja vieläkin uudet maut ja ruoka-aineet ovat ”YÄK!” Kun en saanut lasta syömään hyvällä enkä pahalla, täysimetin häntä 10 kk ja väsytin itseni totaalisesti ja tunsin itseni täysin epäonnistuneeksi äidiksi tämän kuopukseni kanssa.
Mulla samanikäinen poika ja aivan samanlainen ongelma! Minuakin on ahistanut aivan hirveästi nuo ruokailutilanteet. Olen rauhoitellut itseäni sillä, että ilmeisesti lapseni saa tarvitsemansa energian juomastaan maidosta. Tankataankohan teilläkin öisin maitoa? Meillä nimittäin poika juo rintamaitoa vielä n. 4 kertaa yössä, mikä varmasti vaikuttaa siihen, että kiinteät eivät päivällä maistu. Neuvolassa sainkin sellaisen vinkin, että pitää vähentää imetyksiä. Päiväimetyksiä olenkin saanut vähennettyä, mutta yöimetyksiä en ole vielä jaksanut ruveta karsimaan, koska olen liian mukavuuden- ja unenhaluinen. ;)
Jos teillä menee maitoakin niukasti, kannattaa kysyä rohkeasti lastenlääkäriltä asiasta. Epätietoisuus ja pelko lapsen ravinnonsaannin vähäisyydestä vain lisäävät sinun ahdistustasi.
Itse teen myös nykyään niin, että heti (eli usein parin lusikallisen jälkeen) kun lapsi näyttää merkkejä siitä, että ruoka ei enää maistu (huulten puristaminen yhteen tai ruuan heittely lattialle) lopetan syöttämisyrityksen ja nostan pois syöttötuolista. Sitten yritän vaan olla ajattelematta koko asiaa ja keksin jotain muuta tekemistä. Pakkosyöttö vaan pahentaa asiaa.
Tsemppiä teille! Eiköhän nuo meidän ruuasta kieltäytyjät vielä joku kaunis päivä syö. :)
Minulla oli poikani kanssa sama tilanne ja ongelman syy oli liiallinen maidon juonti. Suosittelen, että pikimmiten yömaidot kokonaan pois. Sovi puolison kanssa viikonloppu, kun asia muutetaan ja vuoroissa lohdutatte lasta, jos hän protestoi. Se kannattaa ehdottomasti! Lapsen pitää tietysti olla sen ikäinen, että yöravintoa ei enää tarvitse.
Käys kokeileen syömistä vaikka mummolassa ja jos ruoka menee alas niin kovasti kehuja!
Täällä myös saman ongelman kanssa kamppaileva äiti, jonka tyttö 8 kk ei suostu syömään. Pelottaa nuo neuvolakäynnit kun ei varmasti ole taaskaan kasvanut riittävästi.
Ymmärrän pelon, mutta turhaa se on. Terve lapsi ei itseään nälkään näännytä. Meilläkin tyttö syö huonosti ja kasvaa käyrien alapuolella, mutta on muuten reipas, iloinen ja terve.
Olet varmaan huomannut että 11-kuinen lapsukainen osaa jo aika hyvin vedättää aikuisia. Ruokailuun en ottaisi viihdyttimiä mukaan, vaan ruokailun aikana on tarkoitus syödä. Oman poikani kanssa tein selväksi, että jos ei kerta kiinnosta itse asia, niin noustaan pois ruuan/ruokapöydän äärestä. Sama koskee sotkemista. Ruoka kuuluu suuhun. Aika pian hän huomasi, että mitä siellä pöydän ääressä kannattaa tehdä, sekä parhaimmillaan yhden onnistuneen lusikallisen jälkeen hän ”pääsi” pois ruokapöydästä, sitten kahden, jne. Ja lisäksi tietysti, koska olin itse tosi iloinen edes vähästä onnistumisesta ja poika sen huomasi, niin siitä se pikkuhiljaa lähti sujumaan. Tietysti alussa mietin itsekin ruuan karkeutta, mahavaivoja ym. mutta koska ei ollut mitään selkeitä oireita, keskityttiin tähän käytöspuoleen. Jos terveys on kunnossa, hän syö varmasti sen minkä itse tuntee tarvitsevansa. Sama ongelma oli ystävälläni mutta sielläkin tilanne rauhoitui kun äiti osoitti että sirkushuvit ei kuulu ruokapöytään.
Lisäksi meillä oli aika, että yökki mm. sianlihaa, mutta ei naudanlihaa… Että kaikenlaista niitten lasten päässä/suussa on tekeillä! Älä ole huolissasi :) Kärsivällisyyttä kyllä vaatii kun toinen ei vielä osaa kertoa, mikä on vialla.