Hei! Olen tosi väsynyt,huolesta ja murheista kohta sekoava, kohta 16-vuotta täyttävän pojan äiti. Poika on aina ollut haastava, hänellä on adhd.
Mutta nyt viimeisten kk aikana tilanne on kärjistynyt. Poikaa ei enää kotona näy, syö ruokansakin,jos syö, aina kavereiden pöydässä. Valehtelee ja varastaa rahaa minulta. Hänen kavereitansa en läheskään kaikkia edes tiedä..
Eilen poika taas pyysi lupaa saada jäädä kaverin luokse yöksi, en antanut lupaa. En antanut lupaa, koska poika ei ollut kotona käynyt koko päivänä,vaikka olin häntä useasti puh komentanut kotiin syömään yms ja edellinen pvä oli samanlainen. Lisäksi kaveri, jonka luokse yöksi pyysi saada jäädä oli ihan vieras nimi.. Poika vaan totesi mulle kylmästi puh,että ei ole tulossa kotiin,piste. Ja eipä sitten tullut! Lopetti puh vastaamisenki sen jälk. Nyt on jo seur pvä ja klo.14.00,eikä poika ole vieläkään tullut,eikä vastaa puh!
Nyt vaan mietityttää, mikä on sopiva rangaistus moisesta ja mitä yleensä teen pojan kanssa. Voimat ja keinot alkaa olla vähissä!! En osaa enää kuin itkeä tai raivota..
Tunnen tuskasi,sillä itse olin muutamana vuosi sitten samassa tilanteessa, yh itsekin. Oma lapseni sortui alkoholiin, lintsaukseen, huumekokeiluihin, pahoinpitelyyn, mopolla kännissä ajeluun jne. Mutta nyt asiat ovat hyvin.
Itse hain tarvittaessa apua jopa poliisilta, jonka hälytin muutaman kerran kotiini pojan aggressiivisen käytöksen vuoksi. Hain apua myös sosiaalitoimistosta, nuorisoasemalta (jos paikkakunnallasi on sellainen), sukulaisilta, koulukuraattorilta, huumeneuvonnasta, turvakodista, alkoholistien omaisten tukiryhmästä jne.Älä myöskään pelkää tarvittaessa keskustella poikasi kanssa selvistä pelisäännöistä ja jos tilanne äityy pahaksi kannattaa miettiä lyhytaikaista huostaanottoa (Näin tein itse, kun poikani uhkasi tehdä itselleen pahaa juopoteltuaan päiviä putkeen, minkä sain kuulla vasta myöhemmin.) Kaveripiirin vaihtuminen on huono juttu. Lähtökohta on se, että tunnet pojan kaverit. Älä myöskään anna periksi. Sinulla on kaksi vuotta aikaa saada pojan asiat kuntoon ennen kuin hän on 18.
Soita ja pidä puheliyhteys poikasi kanssa, vaikka hän ei sitä halua. Onko pojallesi nyt sattunut jotain, mikä on pahentanut tilannetta? Murrosikä on usein rajojen koettelemisen aikaa, mutta silti on tärkeää, että side lapseen ei katkea. Vaadi kavereiden nimet ja yhteystiedot selville. Ennen kaikkea sinun on aika hakea apua ensin itsellesi, jotta saat puhtia olla jämäkkä ja vaativa vanhempi. Soita jo huomenna vaikka esim. nuorisoasemalle ja varaa aika. On paikkoja, jonne voit mennä yksinkin vanhempana kertomaan huolista. Älä jää hautomaan niitä yksin yön pimeinä tunteina. Tarvitset nyt aikuisia tueksesi ja vaikka hakemaan poika kadulta kotiin. Löytyykö lähipiiristäsi heitä? Voit vielä tehdä paljon, ettei tilanne mene niin pitkälle kuin itselläni. Murrosiässä myös aivojen toiminta muuttuu vinhaa vauhtia. Juuri siksi nuori tarvitsee jämäkkää aikuista johdattelemaan hänet ”viidakosta” ulos. Tärkeintä on, että teet jotain konkreettista,jonkin siirron ja luot yhteyksiä, muuten vain kulutat omia voimiasi itkuun, ahdistukseen, huoliin ja pelkoihin.
Nyt minä ainakin hakisin tukea ja apua. Poikahan on alaikäinen.Minulla on ollut vastaava ongelma vuosia sitten oman adhd -pojan kanssa. Keskustelin pojan isän, ex:n kanssa ja otin myös yhteyttä sosiaalityöntekijään ja kuraattoriin. Tuli tapaamisia. Myös hoidosta vastaava lastenpsykiatri auttoi yhteispalavereissa .Erään pojan kaverin äidin kanssa oli myös sopimus tsekata missä mennään kun yöpymispyyntöjä tuli. Läksinpä etsimään kaupungiltakin ja sekös teiniä suututti mutta auttoi sopimusten kiinnipitämisessä.
Tein nuorelleni selväksi että toimin välittämisen ja vanhemman huolenpidon pohjalta niin kuin toimin.