Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.
Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Olen eronnut vuosi sitten ja minulla on 6 lasta, kaksi asuu isällään; murrosikäiset ja alle 10-vuotiaat minulla oikeuden väliaikaispäätöksellä. Isä haluaa uuden avopuolisonsa kanssa kaikki lapsemme saman katon alle ja nyt on perheasiankeskus tehnyt selvityksen käräjäoikeuteen lastemme asumisesta. Sosiaalipuolen mielestä avoparilla olisi paremmat mahdollisuudet hoitaa näin useaa lasta ja äitinä jäisin tapaamisoikeuksien varaan omia lapsiani kohtaan.Perusteena oli lapsien lukumäärä ja heidän parempi taloudellinen tilanne.
Minä pelkään menettäväni lapset, joista nuorin on tällähetkellä 3-vuotias…Minä pidin selvitystä erikoisena, olen itse halunnut paljon lapsia ja olen heidän kanssaan hyvin pärjännyt tähänkin asti…Kaikki lausunnot mitä kerättiin jokataholta, kertoivat lasten olevan tasapainoisia ja onnellisia. Taustallani ei ole masennusta eikä päihdeongelmaa, käyn normaalisti päivätöissä ym. En ole halunnut uutta parisuhdetta muodostaa, vaan olen ollut tyytyväinen elämääni lasteni kanssa.Minusta on kauheaa, jos elämäni tärkeimmät asiat eli lapset määrätään oikeuden kautta isälleen asumaan. Pidän tärkeänä äiti-lapsi suhdetta ja meillä on toiminut tähän asti hyvin isän tapaamiset jokatoinen viikonloppu. Ja vanhimmat lapset ovat pitäneet yhteyttä minuun ja käynneet luonani säännöllisesti…Nyt mietin, että miten toimisin tästä eteenpäin??? Onko kenelläkkään tietoa, miten oikeudessa käsitellään tälläisiä asioita, kun selvitys katsoo vain että pariskunta pystyy hoitamaan ison perheen paremmin kuin äiti yksinään? Lasteni isä on vasta asunnut puoli vuotta uuden puolisonsa kanssa yhdessä ja onko uusi puoliso valmis oman lapsensa lisäksi suurperheen elämään..He eivät ole kokeilleet yhdessäoloa koko lapsilauman kanssa kuin viikonlopun tapaamisien ajan, ei yhtään pitempää jaksoa esim. viikkoa, että miten uusi puoliso arjen kanssa pärjäisi…
Isommilta lapsilta kaiketi oikeudessa kysytäänkin mielipidettä kumman vanhemman luona haluavat asua.
Mutta esim. alle 12-vuotiaalle on äiti paras vaihtoehto.
Mielestäni pääsääntö on aina se että äidille lapset.
Pieni lapsi, ja vielä murrosikäinenkin tarvitsee eniten äitiä.
Omituiseltä tuntuu, että miksi vanhempien välirikon vuoksi annettaisiin lapset toisen naisen hoidettaviksi.
Etköhän sinä taloudellisestikin pärjää, koska entinen puolisosi maksaa elatusapua. Ja ellei maksa, niin kela maksaa elatustuen.
Mitä ihmettä tuo ”alle 12-vuotiaalle on äiti paras vaihtoehto” on?
Täyttä roskaa, anteeksi vain. Onneksi tasa-arvo on kyllä tässäkin asiassa nykyaikana tehnyt aimo harppauksen eteenpäin, ja isätkin ovat ruvenneet ottamaan roolinsa lasten lähivanhempina ja kasvattajina ihan eri lailla tosissaan kuin joskus 1800-luvulla.
Itselläni on tilanne jossa 3-vuotias pieni poika itkee ettei halua lähteä äitinsä luokse, hänen isosiskonsa kertoo valehtelevansa äidille että hän haluaisi mieluummin olla hänen luonaan, ollakseen hänelle mieliksi ja hyppää riemusta kun kerron että hän voi olla pidempään luonani jne.
Ajatus että äiti jotenkin oletusarvoisesti on tasapainoisempi ja parempi vanhempi lapsille on ennakkoluuloinen jäänne historiasta.
Se että joudun taistelemaan edelleen tällaisia järjettömiä ennakkoluuloja vastaan on käsittämätöntä. Viranomaisten luona joudun todistamaan jokaista pientä yksityiskohtaa, kun taas äiti voi ladella vaikka millaisia valheita ja päättömyyksiä eikä kukaan kyseenalaista. Esimerkiksi väitteitä kotiväkivallasta tms. Totuus onkin päinvastainen, mutta häneltä ei *koskaan* pyydetä todisteita, minun pitää taas osoittaa jokaista väitettä todeksi.
Prosessi on ollut äärimmäisen hidas ja tuskainen. Nyt onneksi häämöttää valoa tunnelin päässä, koska olen määrätietoisesti ja rauhallisesti kerännyt todisteita ja toiminut lasten edun mukaisesti. Ikävää tässä vain on se että prosessin hitaus on aiheuttanut lapsissa pysyviä traumoja. Onneksi kuitenkin tiedän että kaikki ei ole menetettyä ja pystyn hyvänä vanhempana tarjoamaan heille sitä perusturvaa jota tarvitsevat että heistä kasvaisi tasapainoisia aikuisia.
Sosiaalityöntekijöille vielä hatunnosto kuitenkin siitä että siinä vaiheessa kun asioiden todellinen laita rupesi selviämään he kyllä ottivat asian ihan tosissaan. Ikävää kuitenkin huomata miten syvällä nämä ennakkoluulot monessa istuvat.
Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.