Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen luullut, että minulla on tytär ja poika, tässä järjestyksessä. Molemmat ovat jo nuoria aikuisia. Kun tytär kävi vielä yläastetta, hän kertoi olevansa ihastunut toiseen tyttöön. Ajattelin, että eipä siinä mitään, lapseni saa olla sellainen kuin on.Tähän mennessä hän on seurustellut kumppaninsa kanssa jo pitempään kuin keskivertoiset heteroparit. Tänä kesänä hän on ilmoittanutkin olevansa transsukupuolinen mies. Eipä siinäkään mitään, alan pikkuhiljaa tottua ajatukseen. Varsinainen pommi putosi, kun poikanikin tuli ulos kaapista ja kertoi olevansa kuin sisarensa, vain päinvastoin eli transsukupuolinen nainen. Lapsinanihan he pysyvät aina ja rakastan heitä, tiedän heidän olevan fiksuja ja lahjakkaita, mutta silti asia mietityttää minua kovasti. Vanhempana haluan tietenkin, että lapseni tekevät näin tärkeät päätöksensä oikeista syistä ja ymmärtävät niiden merkityksen ja kaikki muutokset, joita esim. lääketieteellinen sukupuolen korjaus tuo tullessaan. Mutta minua askarruttaa myös, että miten yleistä/harvinaista on, että samassa perheessä on kaksi trans-lasta. Ja miten asia vaikuttaa esim. kutsuntaikäisen poikani tulevaan palvelusaikaan (hän haluaa sivariksi). En kuulu siihen joukkoon vanhempia, joka luulee tai toivoo, että ’tämä on vain jokin vaihe’ ja menee ohi – en liioin haikaile lastenlasten perään. En myöskään ajattele, että tämä olisi jotenkin omaa syytäni, sillä synnynnäiselle ominaisuudellehan ei mitään voi, mutta haluan todellakin tietää faktoja ja saada vastauksia kysymyksiini. Onko täällä ketään, joka on kohdannut vastaavaa?
