Lastenvalvojat ja lasten asioita hoitavat viranomaiset
Isät, oletteko mielestänne saaneet tasa-arvoista kohtelua lasten asioita hoitaessanne viranomaisten kanssa? Mm. tapaamisoikedet, jne? Itselläni on hieman huonoja kokemuksia. Tuntuu siltä, että kaikki viranomaiset ovat naisia, ja pitävät naisten puolta asioissa. Äiti voi valehdella sujuvasti puuta heinää perheoloista, ja se uskotaan. Jos mies on huolissaan lapsen asioista, niin niihin ei reagoida juuri mitenkään. Omasta mielestäni lasten asioita hoitavilla tahoilla pitäisi olla enemmän miehiä töissä, jotta asiat hooituisi lapsen parhaaksi.
Oma kokemus on se että ei alussa. Lastenvalvojan ihmettely siitä että ei ole automaattisesti maksaja ja etä-isä harmitti. Ihmettelyhän voi myös olla positiivista lastenvalvojan puolelta, ehkä sitä itse reagoi tärkeässä tapaamisessa turhan negatiivisesti. Tuntuu siltä että täytyy itse olla todella aktiivinen isä ennen kun viranomaiset ottavat vakavasti.
AP kirjoitti, että miksi lastenvalvojina ei voi olla enemmän miehiä. Miksi ihmeessä te hyvät miehet ette hakeudu sosiaalialle ja lastenvalvojiksi? Kaikkien mielestä olisi hienoa jos työmarkkinat eivät olisi niin eriytyneitä. Miehiä todella kaivattaisiin lastenvalvojiksi, lastenhoitajiksi, opettajiksi, lastentarhanopettajiksi jne. todella paljon enemmän!!
Miehet eivät halua kouluttautua matalapalkka-aloille.
Niin yksinkertaista se on.
Koulutus on investointi jolla tulee olla tuotto :)
Kokemukseni mukaan lastenvalvojat katsovat tasapuolisesti nämä elatusmaksuasiat, koska sitä säätelee laki ja siihen on omat taulukkonsa.
Aivan toinen asia on sosiaaliviranomaiset ja heidän käytös isiä kohtaan. Minulla kokemukset tästä ovat kielteiset, sosiaaliviranomaiset toimivat mielivaltaisesti eikä heidän toimintaa oikeasti valvo kukaan. Olen nähnyt muutamia kertoja kuinka asenteet ja mielipiteet muodostetaan vain toisen kertoman perusteella ja ryhdytään suhteettoman koviin toimenpiteisiin niiden perusteella.
Itse jouduin lastensuojelun hampaisiin kun lasten äiti teki minusta erotilanteessa lastensuojeluilmoituksen kun en suostunut hänen ehtoihinsa ja siitä soppa sitten alkoikin. Yllätyin kyllä suuresti lastensuojelun ennakkoasenteestaan minua kohtaan isänä ja ihmisenä. Olivat muodostaneet käsityksensä vain äidin perättömien puheiden johdosta ja se kyllä näkyi kaikessa kohtelussa minua kohtaan.
No, tutkivat ja joutuivat toteamaan ettei aihetta lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Tämän jälkeen kyllä kuulivat asiasta ja toimintatavastansa. Jouduin todella taistelemaan itseni ja lasteni puolesta ja raskasta se oli. Hyvä, että ilman käräjiä selvittiin mutta se vaati voimia. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että lapset asuvat pääasiassa minun luonani mikä on ollut kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Kehotan kaikkia isiä erotilanteissa tarkastelemaan tarkoin lastensuojelun toimintaa ja viemään asia eteenpäin vaikka ministeriötasolle mikäli joutuvat väärinkohdelluiksi. En voi yleistää, että kaikkialla lastensuojelu toimii naisten puolella, puhun vain omasta kokemuksesta ja siitä mitä olen muilta isiltä kuullut. Toki valitettavan usein se on lapsi ja nainen jota pitääkin suojella mutta lähtökohta ei voi olla se, että nainen puhuu totta ja ja mies yleensä valehtelee. Tässäkin asiassa pitää toteutua lain tarkoittama tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus.
Ja sitten se vinkki isille: Kun tai jos ilmoitatte lastensuojelulle epäkohdista lastenne asiassa niin pyytäkää kirjallinen vastaus. Heidän on lain mukaan annettava vastaus kirjallisesti ja se dokumentti voi olla tärkeä todiste tarvittaessa. Lisäksi joutuvat ottamaan huomioon myös isän mielipiteet ja kertoman.
Vaikka nykyinen lastensuojelulaki on syvältä, epätasa-arvoinen ja räätälöity enimmäkseen äidin etua ajatellen, itsellä ilmeisesti käynyt tuuri lastensuojeluvalvojien kanssa, kun omalle kohdalle ei ole juurikaan mitään negatiivista. Kohtelu on ollut aina tasapuolista, objektiivista ja asiallista.
Toisaalta olen ollut itsekin aktiivinen, ottanut asioista selvää, laadittanut tapaamissopimuksen juristilla, jossa on myös laskettu elatuavun määrä. Lastensuojeluvalvojalle ei ole jäänyt muuta kuin sovittelijan ja kumileimasimen rooli. Lastensuojeluvalvoja pystyi vain toteamaan äidille, että näin asiat ovat ja jos hän haluaa riitauttaa, voi olla yhteydessä omaan edunvalvojaan. Tämä maksaa muutamia satoja euroja, mutta on taatusti sen arvoista. Säästää hermoja, aikaa ja monessa tapauksessa myös rahaa. Koska elatusavun määrä ei todellakaan perustu mihinkään yksittäiseen laskukaavaan, vaan laki antaa paljonkin vapauksia eri tulkinnoille, jopa eri kaupungeissa on eri käytäntöjä! Silloin on hyvä, jos joku muu kuin lastensuojeluvalvoja tekee laskelman.
Kaikki eroamassa olevat miehet, tehkää heti kunnollinen tapaamissopimus! Se tehdään vain kerran, jälkeen päin sen muuttaminen on työlästä ja etävanhempi (90%:ssa mies) maksaa aina viulut. Koska kävi oikeudessa miten tahansa, etävanhempi maksaa, koska kantajana on varaton lapsi, jota lähivanhempi edustaa.
Kamppailen juuri tällä hetkellä täysin samojen ongelmien kanssa. Tuntuu, että lastenvalvojat ja perhetyöntekijät ovat kädettömiä, kuuroja ja sokeita. Olen yli vuoden yrittänyt saada aikaiseksi tapaamisssopimusta lapseni kanssa (Huoltajuus ym. kysymyksistä en uskalla edes haaveilla!), jatkuvasti saan vastauksen, että vanhemmat ”sopivat yhdessä tapaamisista”, miten ihmeessä se onnistuu, jos äiti ei edes tervehdi! Ja jos asian ottaa esille on luvassa järjetön raivokohtaus jopa lastenvalvojan läsnäollessa. Tämänkin jälkeen lastenvalvojalla ei tunnu olevan sen kummempaa neuvoa, kuin ”sopikaa yhdessä”. Olen kysynyt asiassa neuvoa jo lakimiehiltäkin, mutta asia on niin että nämä sosiaalitädit päättävät loppupeleissä kaikesta (jopa tuomioistuin vallan ylitse!!!). Oikeuskäsittelyyn voi mennä omalla kustannuksellaan, mutta sosiaalitoimi on se, joka senkin päätöksen viimekädessä voi sanella. Lähipiirini, niin äidit, kuin isätkin, ei kertakaikkiaan kykene ymmärtämään tilanteen vaikeutta, normaali logiikka tai oikeustaju ei kertakaikkiaan riitä. Kukaan ei pysty uskomaan, kuinka mielivaltaista isien kohtelu voi tällaisissa tilanteissa olla. Tukea ei siis saa edes omalta lähiverkostolta, koska kukaan ei usko, että se mitä kerrot tapahtuvan voisi oikeasti olla mahdollista 2000-luvun suomessa. Tällähetkellä minun isyys tapaamiset rajoittuvat 3 tuntiin viikossa, jos äiti niin haluaa. Ja minun on pidettävä turpani kiinni kaikissa huoltajuus, tapaamisoikeus, ym. asioissa, tai en saa tavata lastani ollenkaan. Sosiaaliviranomaiset ovat asiasta yksimielisiä äidin kanssa, jos edes kysyn esim. tapaamissopimuksen tekemisestä äiti saa raivarit ja sosiaalitätien mielestä se on minun syy ja että en saa ottaa asiaa esille vielä (olen miettinyt, että milloin sitten kun nyt olen jo vuoden odotellut, milloin asiasta voi puhua?). Sosiaaliviranomaisten vitkutus on alkanut enenevässä määrin tuntua erittäinkin puolueelliselta ja täysin mielivaltaiselta. Kauanko vielä pitää odottaa, että eron jälkeen ensimmäisenä tehtävät sopimukset päästään laatimaan?
-Mikko
Mikko, tuo mitä kerroit on aika lailla sitä mitä itsekin olen kokenut. Suurin vääryys tässä on se, että äiti edustaa lasta ja kaikissa oikeuteen asti menevissä tapauksissa vastakkain on isä ja lapsi, vaikka oikeasti vastakkain ovat vanhemmat.
Oikeudenmukaisempi systeemi olisi, että vanhempien riidoissa lasta edustaisi joku kolmas taho ja vanhemmat saisi riidellä keskenään. Ja lisäksi oikeudenkäyntikulut menisivät sille kenen jääräpäisyydestä oikeuteen on menty, kuten muutenkin menevät.
Tilannetta voi nyt verrata välimiesoikeuteen, jossa riidan toinen osapuoli voisi olla välimiesoikeuden toumari. Varmsti naurettava ajatus yritysmaailmassa, mutta ei lasten asioita hoidettaessa.
(Siis tuossa varmaan lähivanhempi ja etävanhempi olisi oikeammat termit)
Olen keskellä eroprosessia nyt ja joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin. Meillä on 1 v. lapsi ja äiti valehtelee surutta minusta lastensuojeluun että olen kaikkea sitä mitä huono isä/ihminen voi olla. Olen elättänyt perheen ja töiden jälkeen hoitanut lapsen ja vienyt ulos koska äiti ei sitä tee, äidillä on selkeästi narsismin oireet joita ei ole diaknosoitu missää tohtorilla mutta itse olen ne vuosien mittaan havainnut ne hänessä.
Nyt vähän jännittää koska, kun menin lastensuojelun haastatteluun niin tuli ilmi heti tilanteessa että olen yksin äitiä ja systeemiä vastaan kun sossu sanoi että, yleensä lapset ovat äitien kanssa ja isät etänä ” näin se vaan menee” vaikka sanoin että äiti valehtelee eikä hoida edes omia asioitaan. Äiti tietää tämän hyvin myös ja yrittää lyttää minua sillä maanrakoon narsistiseen tyyliin.
En aio luovuttaa poikani takia ja vaikka ennakkoasetelmat ovat jo minua vastaan ja koska, uskon tasa-arvoisuuteen ja että valheella on paskainen loppu.
Todellakin näin on , että soskassa oli aivan selvä juttu alusta alkaen kumpi on ykkösvanhempi.
Koin todella törkeäksi että äiti sai valehdella krokotiilin kyyneleiden avulla asioista ja minun puoltani ei edes kuunneltu.
2 kpl naisia oli asioista päättämässä ja ensimmäisen keskustelun aikana näki selkeästi että olivat päättäneet että lapsi on äidin.
Sosiaaliviranomaisia ei kiinnostanut ollenkaan se, että äidillä oli ongelmia mielenterveytensä kanssa ja sen olisivat saaneet selville jos olisivat kysyneet sairaalasta.
Tässä tapauksessa ei voinut kun ihmetellä että miksei lapsen parasta ajatella, vaan ainoastaan äidin oikeuksia. Onneksi lapsi tuntuu olevan tervepäinen ja on hoidettu kuitenkin hyvin, mutta toisinkin olisi voinut käydä kun ei soskaa kiinnostanut asia
Kiinnostaisi tietää onko lastenvalvoja viranomainen? Ihmetyttää kun lapsen åiti valehtelee isyydentunnustuksessa, tietäen että lapsi ei ole tuon miehen. Saako åiti
viranomaise ja ns. Isän harhaan johtamisesta jotenkin tuomiolle tai voiko tunnustuksen perua. Ihan
vaan mielenkiinnosta kyselen.
Lastenvalvoja on kunnan viranomainen, jolla ei ole minkäänlaista päätöksenteko
-oikeutta, eikä oikeutta ottaa kantaa viran oidossaan vanhempien välisiin keskinäisiin
– ja vapaaehtoisiin mahdollisiin sopimuksiin. Lastenvalvojalle ei tule missään
olosuhteissa mennä. Lastenvalvoja ei ole vanhempien välisissä keskinäisissä- ja
vapaaehtoisissa sopimus asioissa edes asianosainen ja sopimusosapuoli. Lapsen
vanhemmat yhdessä päättävät lapsiaan koskevat sopimusasiat. Tottakai voi perua ja
saada tuomiolle. Yksityinen asianajaja auttaa, tsemppiä. Tässä sulle yksi hyvä
yksityinen asianajaja, joka hakee sulle tarvittaessa myös oikeusapua lapsen edun
ja sinun oikeuksien toteuttamiseksi:
[Osa sisällöstä poistettu]
Hei, edellisessä viestissä oli mainittu lakimiehen nimi, joka poistettiin.
Ystävällisin terveisin Vanhempainnetin ylläpito
Mitä pitäisi tehdä, että isää uskottaisiin lastensuojelussa? Lapsilla on yhteishuoltajuus. On tuskastuttavaa, kun lastensuojelu yritti puuttua asiaan ja teki lapsista lastensuojeluilmoituksen, mutta sen jälkeen äiti puhui kaikki tapahtuneet omaan ”pussiinsa” ja itki krokotiilin kyyneleitä. – Äiti lyö lapsia, pesee suita saippualla, takavarikoi leluja ja uhkaa niiden myymisellä. Makuuhuoneeseen ei ole lapsilla asiaa. Äiti on tyhjentänyt lasten kaikki säästötilit, jotka olivat lasten nimissä, isän tietämättä. Isä on käynyt useita kertoja lastensuojelussa puhumassa, mutta se ei auta. Ei uskota isää ja sanotaan, että lapset ”valehtelevat ja liioittelevat”. Isäkin turhautuu ja sanoo, ettei lastensuojelussa käyminen auta yhtään, kun siellä ei uskota isän puhetta. Kuka vastaa siitä, että lasten etu toteutuu? Isä kyllä yrittää…
Lapset sanovat, että olisi parempi, että ”äiti kuolisi” tai ainakin joutaisi vankilaan ja kahleisiin ja äiti saisi mennä kouluun oppimaan käytöstapoja. Äiti huutaa lapsille ”turpa kiinni”, nimittelee lapsia, haukkuu isää ja muita läheisiä jne. Lapset sanovat, että äiti tekee kaiken toisin, kuin mitä heille päiväkodissa ja koulussa opetetaan. Lapset sanovat, että ”tämä elämä ei ole yhtään kivaa”.
Halutaanko jo alle 10-vuotiaat lapset mielenterveyshoitoon ja odotetaanko, että jotain pitää tapahtua, ennen kuin isää uskotaan? Taitaa olla lastensuojeluihmisillä, naisilla, peiliin katsomisen paikka ja uudelleen koulutus, että uskotaan, että äiti ei ole automaattisesti lapselle paras kasvattaja!!
Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.