Väsynyt

Tytär on ollut masentunut jo n 2v mutta rankin on ollut tämä viimeisin vuosi. Toissakesänä huomasin että hän ei poistunut huoneesta enää vaan oli vain kännykällä. Uni ongelmat alko myös. Kaikki harrastukset loppu. Vuosi sitten löysin teriä lapsen huoneesta piilotettuna ja huomasin että lakanoissa on verta. Hän itse halus ne vaihtaa. Katsoin lapsen kädet ja reidet ja niissä olo vanhoja ja aika tuoreitakin jälkiä viiltelystä. Oltiin perheneuvolassa käyty jo vuosi. Lapsi kävi myös säännöllisesti (jos meni tapaamisiin) koulu psykologin luona joka oli mtt.n kautta. Lapsi sai masennuslääkityksen vaan tilanne hänen omasta mielestä pahensi oloa. Poissaolot lisääntyy ja alkuvuodesta hän ei käyny enää ollenkaan. Kauheita riitoja, pahaa mieltä puolin ja toisin. Ei meinannu riittää ymmärrys enää eikä pää pysyä kasassa itselläkään. Lapsi lähti nuorten mielenterveysyksikköön 3kk arviointijaksolle. Tehtiin avohuollon sijoitus. Lapsi ei käynyt sielläkään koulussa. Tuli kesäksi kotia ja paikkakunnan vaihdon takia kaikki tukitoimet loppu ja jäätiin lanun jonoon. Kesä meni hyvin ja ollaan taas lähtöpisteessä. Lapsi vietiin eilen päivystykseen ja on osastolla. Rankat parivuotta takana. Kertokaa onnistumis tarinoita kiitos että jaksaa taistella enemmän! <3

Tsemppiä

Oma lapseni on sairastunut masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Koulunkäynti on ollut välillä pitkiä aikoja katkolla ja koulukiusaamista ollut pitkään. Muutaman kerran ollut psykiatrisella osastojaksolla. Meillä paras apu tuli masennuslääkkeestä ja koulun vaihtumisesta. Meille ehdotettiin myös sijoittamista kodin ulkopuolelle. En ymmärrä, miten se auttaisi jo valmiiksi ahdistunutta lasta. Varsinkin kun lapsi viihtyy kotona, eikä halua muualle mennä. En tiedä miten sijoitetut lapset kokevat muualla asumisen. Toki voi olla monenlaisia tilanteita. Mutta tuntuu kohtuuttomalta sijoittaa lapsi kodin ulkopuolelle vain sen takia, ettei osata hoitaa mielenterveysongelmia. Ihan kuin ongelmat helpottaisivat jossain laitoksessa. En usko siihen, olen lukenut aiheesta liikaa. Tällä hetkellä lapsellani menee siis paremmin. Lääkitys toimii ja pyrin positiivisilla asioilla tukemaan hänen arkeaan. Suosittelen kokeilemaan masennuslääkkeitä vielä, jos ei jo ole käytössä. Paljon voimia tilanne vaatii ja on turhauttavaa, miten keinottomia ns. Avohuollon tukitoimet ovat tai psykiatrinen hoito.

Vastaa aiheeseen: Masentuneen 16v tytön äitinä
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.