Parisuhde on remonttikunnossa.
Hiertää ja kiertää monet asiat.
Nyt ajattelin kirjoitaa yhdestä asiasta.
Yli kymmenen vuotta on oltu yhdessä, lapset ovat 7 ja 10.
Välillä tuntuu että pahin lapsista on mies.
En jaksa käsittää aina loppuun asti kun pitää miestä
jatkuvasti muistuttaa kaikesta. Hän ihan itse aina pyytää,
muistuta sitten siitä, laita tekstiviestiä.
Vaikka olen sanonut että voisi toimia kuten minäkin että
käytän kännykän muistutusta. Hän ei vaan toimi niin.
No jos sitten unohdan häntä muistuttaa, hän suuttuu siitä.
Nytkin lähti omille asioilleen ja kysyi mitä kaupasta,
luettelin muutaman asian, hän totesi että laita tekstiviestinä.
Kuinka monta kertaa olen laittanut……
No, ehdotin että teeeppäs paperille kauppalista,
tuli vain ”ärinää” ja ilman kauppalappua lähti.
Onkohan kellään samanlaisi kokemuksia?
Juuri joku aika sitten työyhteisön naiset puhuivat että mies on se pahin lapsi.
Hei!
Sano suoraan miehellesi että hän on aikuinen ihminen kuten minäkin, hänen pitää yrittää itse huolehtia omista asioistaan, (kuten myös osallistua perheen asioista huolehtimiseen). Älä suostu paapomaan toista. Joskus olen itsekin ollut sellainen joka hoitaa aina kaiken; katsoo onko kotona tarpeeksi sitä ja tätä, huolehtii menot ja lahjat, pakkaa laukut ja lapsen hoitokassit, silittää miehelle paidat, huolehtii lääkäriajat. Sitten erosin ja sain olla hetken aikaa yksin, huolehtia vain itsestäni. Kun aloin tapailla nykyistä miestäni, vanha holhousrooli meinasi taas tulla päälle, mutta tietoisesti kytkin sen pois. Enää en huolehdi lääkäriajoista enkä silitä toisen vaatteita juhliin lähtiessä, en katso onko kengät kiillotettu. Annan miehen pakata lapsen kassinkin matkalle lähtiessä. On eroa ystävällisellä avunannolla ja kiinnostuksella toisen asioista, ja paapomisella. Kun hän pyytää muistuttamaan, sano että voi olla että et itsekään muista, et ota vastuuta toisen muistamisista. Sano että uskot ja luotat että hän muistaa itse, aikuinen mies kun on. Sano, että jos hän ei muuten muista, niin hän voi aina laittaa sen muistutuksen tai lapun, mutta että sinulla on omatkin muistettavat sekä ilmeisesti päävastuu lasten muistettavista, et voi olla vastuussa kaikkien asioista.
Kuka on tehnyt miehestä lapsen? Hän itse vai sinä?
Lopeta paapominen.Jos mies ei muista niin hän ei muista. Älä muistututa. Sano että huolehdit omalta osaltasi lapsista mutta mies muistakoon omat juttunsa. Jos hän ei muista viedä vaatteita likapyykkikoriin, pakata lomalle hammasharjaa tai ostaa autoon uusia sulkia niin anna unohtaa. Vanha koirakin oppii uusia temppuja kun tarpeeksi monta kertaa toistaa.
Sinulta tämä vaatii itsekuria:ettet vahingossakaan heittäydy taas perheen organisoijaksi ja muistuttajaksi, pidä kaikkia lankoja käsissäsi ja sitten itse stressaannu siitä että joudut tekemään kaiken.
Jos haluat muutosta niin tee se. Mutta muista,että sen jälkeen asiat eivät välttämättä tapahtu yhtä tehokkaasti kuin sinun tavallasi..
Olen tutustunut aiheeseen ADHD,
kun sukuun tuli avioliiton kautta adhd-ihminen joka kertoi olevansa sellainen.
Tulipa ahaa-elämyksiä!
Monella aikuisellahan onkin diagnoosia vailla tämä adhd/add, ja
ihmistä syytetään laiskaksi/huolimattomaksi/ilkeäksi/jne.,
vaikka syynä onkin tämä keskittymiskyvyn puute!
Miehelläsi saattaa olla adhd ja siksi tarvitsee muistutusjuttuja,
auta häntä kun hän apuasi jopa pyytää,
ei hän sitä ilkeyttään tee!!!!
Joillekkin on jopa se muistilapun itse suunnittelu ja kirjoittaminen olla niin vaikeaa että tarvitsee apua,
kun on ajatukset sellaiset/vilkkaat ettei jaksa siihen listaan keskittyä :/
Autathan siinä ?
Kannattaisi tutustua aiheeseen niin voisi turha katkeruus kadota ja saataisiin sopua elämään…..
Oma teinipoikani on juuri tuollainen, että tarvitsee apua, tukea, muistuttelua lähes kaikessa.
Toivon, että hän kasvaisi sellaiseksi aikuiseksi mieheksi, jonka vaimon ei tarvitsisi ohjata tekemään muistutuksia.
Eihän toista ihmistä voi vaatia olemaan ohjaajana jatkuvasti, siihen vaan väsyy.
Olen itse täysin uupunut omaan poikaan. Jos hän olisi mieheni, olisin eronnut hänestä. Jos perheessä on lapsia, ei voi ohjata enää miestä/vaimoa, rajansa on läheisen jaksamisella ja tukemisellakin! Vaikka kuinka haluaisi olla avuksi, loputtomiin ei kukaan veny, sen tiedän omasta kokemuksesta.
On nimittäin ihmisiä, joille mikään auttaminen ei riitä!!
Oli adhd tai ei, ihmisellä pitäisi olla sen verran empatiakykyä, että tajuaa mitä voi toiselta odottaa. Jokaisen pitää kirjoittaa omat muistutuksensa. Oman teinipoikani kohdalla on ongelmana se, että ei osaa käyttää omaa kännykkäänsä, joka ns älypuhelin. Hankin hänelle halvan peruspuhelimen, vaikka sellaisen vanhuksille suunnitellun helppokäyttöversion.
Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.