Meillä on temperamenttinen, 10-v. tulistuva lapsi, jonka kanssa minä äitinä olen usein hermostunut. Olen läpännyt takamuksella ja taluttanut jäähylle, olen tarttunut tukkaankin sillä varjolla kun lapsi yritti purra, ei olisi pitänyt minun niin tehdä. Vaikka tilanteen ovat kuinka hankalia, mies ei niihin puutu mitenkään, seurailee sivusta ja kun pyydän häntäkin sanomaan lapselle,että huutaminen ja raivoaminen pitää lopettaa niin loukkaantuu minulle, sanoo ettei hän kuullut eikä ymmärtänyt mitä tapahtuu tai että kun oli muuta tekemässä esimerkiksi keittiössä niin ei pysty silloin puuttumaankaan mitenkään. Viimeksi kaksi viikkoa sitten pyysin miestä antamaan lapselle hieman isänkin huomiota esimerkiksi tekemällä yhdessä jonkun läksyn, jotta lapsi saisi isältäänkin huomioita. Isä ei tee lasten kanssa muuta kuin syö, mihinkään harrastuksiin tai edes ulos ei ole koskaan heidän kanssaan lähtenyt paitsi silloin, kun olen erikseen sitä pyytänyt, isä viihtyy omissa oloissaan seuraillen minun ja lasten kotielämää, on usein kuin ulkopuolinen tarkkailija asuisi meillä. Nyt kun huomiota lapsella pyysin, kun ajattelin, että tasapainottuisi saadessaan molemmilta huomiota (rakkautta) isä suuttui ja on siiät lähtien vaatinut minua lähtemään kodista, uhannut poliisilla ja syyttänyt minua ahdistuksestaan, kun olen ollut niin huono äiti. Mikä avuksi?
