Miten voikin olla niin väsynyt, uupunut suorastaan, vanhemmuuden vaatimuksiin? Onko se seurausta siitä, että suorittaa (?) vanhemmuutta? Mitä edes on vanhemmuuden suorittaminen, sitäkö että antaa muiden määritellä, millainen on hyvä vanhempi, eikä pohdi asiaa omien arvojen kautta?
Kauheasti kysymyksiä yhdeltä umpikujaan ajautuneelta uupuneelta äidiltä. Onko kenelläkään vastaavia tuntoja tai tietoa, miten asiaa hoidetaan?
Itsellänikin on ollut samoja tuntoja varsinkin silloin, kun lapset olivat pieniä. Jossakin vaiheessa sitten huomasin, että suurimmat vaatimukset asetin itse itselleni.
Jokainen vanhempi on paras mahdollinen lapselleen/lapsilleen. Kaikki lapsetkin ovat erilaisia niin kuin me vanhemmatkin.
Siitä voisi lähteä asiaa purkamaan, että olisit itsellesi armollinen. Myös vertaistuesta olisi varmasti apua. Ammattiapua kannattaa hakea, jos olo ei ajan myötä helpota ja ehdottomasti siinä tapauksessa, mikäli et pysty nukkumaan tai uupumus hankaloittaa jokapäiväistä elämää.
Uupumusta voi hoitaa monella tavalla. Ensin on hyvä selvittää ammattilaisen kanssa, mikä uupumuksen taustalla on ja sen jälkeen miettiä hoitokeinoja.
