miten vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja

Nimetön

Kohta 8-vuotias poikamme on iloinen, puhelias, kekseliäs ja paljon muuta mukavaa… Vertaissuhteet ovat hänelle kuitenkin ollet hänelle aina haastavia.

Hän kaipaa kovasti kaveria, mutta on erittäin valikoiva niiden suhteen. Hänellä on ollut erittäin hyvä ystävä, jonka kanssa on viettänyt paljon aikaa yhdessä, mutta nyt tämä ystävä on alkanut olemaan muiden kanssa ja poikamme on jäänyt tästä porukasta.

Hänellä on edelleen pari kaveria, joiden kanssa viettää aikaa, mutta kaipaa kovasti vanhaa ystäväänsä. Lapsemme on siis iloinen ja kekseliäs, mutta leikki muiden kuin tämän parhaan ystävänsä kanssa on vaikeaa. Vaikka hänellä olisi hyvä leikki menossa, niin kaverin tultua, hän ei ikään kuin osaa enää leikkiä, vaan alkaa haahuilu.

Häntä on kiusattu koulussa jonkin verran, mutta toisaalta myös itse syyllistyy toisten härnäämiseen. Huoli aina toisinaan nousee pintaan, koska porukkaan pääseminen on vaikeaa ja kontaktin otto muihin on flegmaattista.

Onko jollakulla samanlaisia kokemuksia.

Nimetön

Hei,
meillä on kaksi poikaa, 6 ja 7 vuotta. Nuorempi saa helposti kavereita, vaikka on aika valikoiva. Hänellä on ollut jo pari kolme vuotta yksi hyvä ykköskaveri ja muutama muu.

Vanhemmalla taas on ollut alusta lähtien vaikeuksia solmia kaverisuhteita. Hän on, kuten sinunkin poikasi, myös iloinen ja periaattessa sosiaalinen poika; hyvin puhelias aikuisten ja tuttujen lasten seurassa. Mutta kun on kyseessä vieraat lapset, niin ”kissa vie kielen”. On itse sanonut, että häntä arastuttaa ja ujostuttaa, eikä keksi puhumista vieraitten lasten kanssa.

Veljekset tietysti touhuavat paljon keskenään, mutta jos esim. pikkuveljellä on kaveri meillä kylässä, niin isoveli jää usein kolmanneksi pyöräksi. Olen sanonut, että voisivat hyvin olla kaikki keskenään, mutta en voi pakottaa heitä olemaan yhdessä, ja ymmärrän, että pikkuveli haluaa olla välillä kahdestaan oman kaverin kanssa.

Päiväkodista ei jäänyt yhtään pysyvää kaveria ja eskarissa jäi ”ylimääräiseksi”, eli leikki aina siinä porukassa, mihin sattui minäkin päivänä pääsemään mukaan. Oli myös paljon itsekseen (onneksi on aina osannut olla myös omissa oloissaan). Useaan otteeseen siellä puhuin henkilökunnan kanssa tästä, mutta ei se auttanut. Kun ketäänhän ei voi pakottaa olemaan jonkun kanssa.

Hänellä oli naapurustossa samanikäinen hyvä kaveri pari vuotta sitten, joka muutti pois. Siitä murheesta kesti kauan päästä yli.

Onneksi nyt on naapurustosta löytynyt pari vuotta nuorempi poika, jonka kanssa on paljon. Mutta luonnollisesti jo melkein 8-vuotias haluaisi enemmänkin kavereita ja samanikäisiä. On surullinen siitä, että veljellä on paljon kavereita, mutta hänellä ei ja miksi hän jää aina yksin.

Huolestuttaa, että syrjäytyy ja itsetunto menee. Hän itse kokee olevansa jotenkin huono, kun ei kelpaa. Toivottavasti syksyllä löytyy uusia kavereita koulusta. Nyt on käynyt pienluokkaa ja oppilaat ovat siellä isommalta alueelta. Siellä on ollut kavereita, 1-3, mutta kaikki kauempaa ja syksyllä menevät eri kouluun.

Nimetön

Kuulostaa teidän tilanne hyvin samantapaiselta tosiaan kuin meidän. Voi kun tällaiset lapset löytäisivät toisensa!

Alueelle ‘Elämää alakoululaisen kanssa’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.