MLL:n kannanotto lastensuojelulain muutokseen
MLL on ottanut kantaa hallituksen esitykseen lastensuojelulain muuttamisesta. LS-lakihan muuttui 1.1.2008 ja nyt ilmeisesti hallitus haluaa täsmennystä ja MLL on ottanut kantaa täsmentämällä ehdotettua muutosta:
”MLL esittää, että hallituksen esitystä muutetaan niin, että palveluita ei rajata sosiaalihuoltopalveluihin, jolloin lainkohta kuuluisi seuraavasti: ”Lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät palvelut on järjestettävä sen mukaisesti kuin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on arvioinut niiden tarpeen lapsen tai vanhemman asiakassuunnitelmassa.” ”
Minun tulkinnan mukaan tämä lauselma antaa lastensuojelun sosiaalityöntekijälle yksinvallan päättää, mitä palveluita tai tukea perhe tarvitsee. Lause pitäisi olla: ”… sosiaalityöntekijä yhdessä perheen ja vanhempien kanssa … ”
On oltava selkeä lause, jossa korostetaan sitä, että sosiaalityöntekijä tekee perhettä ja lasta koskevat asiakassuunnitelmat ja määrittelee perheen tuen ja avun tarpeen yhdessä perheen tai vanhempien kanssa siten, että se vastaa juuri sitä apua mitä perhe kokee tarvitsevansa.
Sosiaalityöntekijöiden näkemys kun voi olla hyvinkin erilainen kuin perheen oma näkemys, ja aina se viranomaisen kanta ei todellakaan ole oikea !! Ei edes silloin, kun puhutaan lastensuojelun asiakkuudesta.
Kuvitellaan tilanne, jossa perhettä auttaisi lapsen tai lasten saaminen päiväkotipaikalle osa-aikapaikalle, esim. lapsen ns. ongelmakäyttäytyminen, joka rasittaa ja uuvuttaa vanhempia, johtuu yksinäisyydestä ja kavereiden puutteesta, mutta LS:n antama apu onkin, että perhetyöntekijä käy juttelemassa kerran viikossa perheen äidin kanssa.
Itse ongelmahan on ja pysyy edelleenkin, lapsi on yksinäinen ja vailla kaveria.
Kirjoittajan esille tuoma näkökulma perheen osallisuudesta lastensuojelun asiakassuunnitelman laadinnassa on tärkeä. Voimassa olevan lastensuojelulain mukaan asiakassuunnitelma on tehtävä yhteistyössä lapsen ja perheen kanssa.
Lastensuojelulain 30 §:n mukaan asiakassuunnitelma on laadittava ja tarkistettava yhteistyössä lapsen ja huoltajan sekä tarvittaessa lapsen muun laillisen edustajan, vanhemman, muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan taikka lapselle läheisen henkilön sekä lapsen huoltoon keskeisesti osallistuvan tahon kanssa.
Esa Iivonen
johtava asiantuntija
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Laki sanoo kyllä, että lastensuojelun asiakassuunitelma on tehtävä yhteistyössä lapsen ja perheen kanssa.
Mutta entäs, jos perheellä ja sos.työntekijällä on erilaiset näkemykset siitä, mikä on perheen tai lapsen paras?
Samoin pelkkä lastensuojeluilmoituksen selvittelytyö pitäisi käydä yhteistyössä perheen kanssa, että millä tavalla ja miten selviteys käydään läpi, milloin haastatellaan ketäkin ja missä.. Mutta jos näkemykset eivät mene yksiin tai jos sos.tt vain yksipuolisesti ilmoittaa, että näin tehdään ja sillä selvä, ja vanhemmat on eri mieltä. Sos. tt voi silloin yksipuolisesti ilmoittaa, että he menvät kouluun tai päiväkotiin ja haastattavat lasta siellä vastoin vanhempien suostumusta. Laki antaa siihen mahdollisuuden.
Edelleen, jos vanhempien ja sos.tt:n näkemys yhteistyöstä, lapsen parhaasta ja perheen tuen tarpeesta ym ym eivät käy yksiin, voi sossu aina vetää sen huostaanottouhka-kortin. Laki antaa siihen mahdollisuuden ja sitä myös käytetään. ”Me tiedämme mitä sinä ja lapsesi tarvitsette, Jos et suostu siihen, mitä me täältä sinulle tarjoamme, voimme myös alkaa valmistella huostaanottoa ja lapsi menee silloin paikkaan xxxx …”
Omalle kohdalla ei tätä jälkimmäistä ole eteentullut, mutta lastensuojeluilmoituksen selvitys ei mennyt kyllä lain mukaan: sos.tt vain sanoi, että selvitys tehdään näin (hyvin pienten lasten haastattelu ilman vanhemman läsnäoloa) ja kun kysyin että miksi, ja ehdotin omaa tapaani selvitykselle (kotikäynti meille, jolloin lapset olisivat vapautuneempia ja avoimempia) sain vastauksen, että ”sinähän sait esitteen, siinä lukee että… me voimme mennä myös päiväkotiin…”
Ja meillä ei ilmoituksen sisältönä ollut epäily mistään alkoholista, heitteillejätöstä tai lyömisestä tms. klassisesta.
Myöhemmin ilmoitus tehtiin eri sosiaalityöntekijöiden toimesta meillä kotona ja todettiin aiheettomaksi, asiakkuudelle ei tarvetta.
Mutta se ensikontakti oli varsin tyrmäävä. Mielivaltaa, jyräämistä, halveksuntaa, ei kuunella, en luota koko systeemiin.
On hyvä, että Suomessa lapsista lähtökohtaisesti pidetään hyvää huolta ja jos vanhemmat eivät tähän pysty, yhteiskunta pyrkii tukemaan vanhempia tai jopa ottaa kokonaisvastuun lapsen hyvinvoinnista.
Lastensuojelun nimissä voidaan kuitenkin tehdä lapselle ja tämän perheelle paljon pahaa. Tällöin lapsen ja perheen yksityisyyden suoja ja oikeussuoja on aivan olematon. Ls-ilmoitus pilaa perheen maineen, vaikka se olisi perätön ja jopa mustamaalaamistarkoituksessa tehty. Tällaisen ilmoituksen tekijä ei joudu minkäänlaiseen edesvastuuseen teostaan, vaikka se vahingoittaisi sen kohteena olevaa lasta. Meidän perheemme joutui tällaisen perättömän ilmoituksen kohteeksi.
Mitä siis tapahatu?
Lastani kiusattiin ala-asteen koulussa rankasti. Me vanhemmat teimme kaiken mitä osasimme, jotta kiusaaminen loppuisi. Olimme useasti yhteydessä kouluun; raportoimme kuinka ja keiden toimesta kiusaaminen tapahtuu; pyysimme toimenpiteitä; ehdotimme erilaisia keinoja. Lapsemme alkoi oireilla: yökastelu, unettomuus, raivokohtauksia, pelkotiloja ja tunne siitä että kukaan koulussa ei välitä hänestä. Koulu ei tehnyt juuri mitään kiusaamisen lopettamiseksi. Päinvastoin, he eivät myöntäneet kiusaamista. Silti veimme rehtorille asti todisteita kiusaamisesta, valokuvia lapsemme mustelmista ja ruhjeista kun hänet useasti hakattiin koulumatkoilla, kirjoitimme kuvauksia siitä mitä lapsemme kertoi koulupäivien aikana tapahtuvan, annoimme luettavaksi lapsemme terapeutin lausunnon siitä kuinka kiusaaminen vaikuttaa ko lapseen jne. Luokan kiusaamiskyselyn mukaan myös luokan muut lapset olivat sitä mieltä, että lastamme kiusataan. Koulu ei suostunut tekemään yhteistyötä kanssamme; ei edes lapsen siirtämisessä kiusaamisen perusteella toiseen kouluun. Rehtori uhkasi meitä ”viranomaistoimenpiteillä ” ja rikosilmoituksilla kun monena aamuna ilmoitin, että lapseni ei voi tulla kouluun jatkuvan väkivallan pelon vuoksi. Lopussa teimme asianmukaiset ilmoitukset sivistystoimeen+koululle ja otimme lapsen kotikouluun. Koulu teki lastensuojeluilmoituksen, jossa kyllä kuvailtiin lapseni oireita melko totuudenmukaisesti, mutta lisäksi siinä oli paljon valheellista tietoa, jonka lähteitä en ole tähän päivään mennessä saanut selville. Epäilen vahvasti, että rehtori ei ole hallinnut omia epäonnistumisen tunteitaan ja kostanut meille valehtelemalla ja panettelemalla. Ls-imoituksessa ei myöskään kerrottu syitä oireiluun eli että lasta on kiusattu koulussa kolme vuotta.
Meidän perheemme on joutunut kokemaan kolme vahingollista piirrettä, kun koulu teki lapsestamme lastensuojeluilmoituksen.
Lapsen ja perheen mielipiteen painoarvo on olematon silloin kun lastensuojeluilmoituksen tekijä on viranomainen ja suurimman osan lastensuojeluilmoituksista tekee viranomainen, koulu tai poliisi. Lastensuojelun viranomaiset pitävät toisen viranomaisen tekemää ilmoitusta 100% luotettavana, objektiivisena totuutena. Jos lapsen perhe on tilanteesta eri mieltä, ei perheen mielipiteellä ole tällaisessa tilanteessa merkitystä.
Myös lastensuojelun toimitavat voivat olla lasta vahingoittavia. Lastensuojelu otti yhteyttä lähettämällä meidän kotiosoitteeseemme kaksi kirjettä. Kirjeet saapuivat meidän vanhempien ollessa töissä. Kirjeessä oli kutsu tulla keskustelemaan lapsen suojelun tarpeesta tiettyyn aikaan lastensuojeluun. Toinen kirjeistä oli lapseni nimellä ja lapsemme avasi sen kotiopettajan lähdettyä pois, eli lapsi oli yksin kotona. Hän hätääntyi, yritti soittaa tutuille. Kukaan ei heti vastannut, joten hän meni naapuriin. Samalla kotiopettajakin jo soitti takaisin jne jne. Lopputulos oli, että lapsemme sai voimakkaan ahdistuskohtauksen, joka kesti kaksi päivää ja vaati lääkärin+psykologin hoitoa. Lisäksi naapurustomme, kotona lasta opettava kasvatustieteiden opiskelija ja moni muu tuttavamme sai tietää lastensuojeluilmoituksesta, mikä aiheutti lisäsurua perheellemme.
Yritin viikon saada yhteyttä kaupunkimme lastensuojeluun, jonne on muutaman tunnin puhelinaika kolme kertaa viikossa. Numerot olivat aina varattuja. Viikko kesti ennen kuin sain lastensuojeluun puhelinyhteyden. Kieltäydyin tapaamisista ja selitin asian puhelimessa. Puhelimeen vastannut hlö yritti houkutella minua keskustelemaan kanssaan kummallisin perusteluin olettaen, että meillä on vakavia ongelmia perheessä ja kasvatuksessa. Tapaaminen peruutettiin, enkä ole kuullut lastensuojelusta sen jälkeen.
Minulla oli aiemmin neutraali tai vain hieman negatiivinen käsitys Suomen lastensuojelusta, kunnes jouduin itse yllätyksekseni kokemaan perättömän ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille.
entinen puoliso teki kiusaa tekemällä päättömän rikosilmoituksen poliisille, ja siitä se lähti. Poliisi oli mukava, ja käyttäytyi kuin sosiaalitäti, ja siksi järkytykseni oli kova, kun tapasin sos.tantan, sillä jouduin ikäänkuin syytetyksi heti. Emme ole päässeet sos.tantoista eroon vaikka aikaa on kulutunut jo 6kk. olen kuin jyrän alle jäänyt joka kerta kun sieltä otetaan yhteyttä. tämä on niin hirveää, että vain toinen saman kokenut voi ymmärtää.
kunpa voisin vaikuttaa asioihin. jos olisin päättäjä, ensinnäkin parantaisin lastensuojeluasiakkaiden oikeusturvaa. vähenätisin sos.tantat puoleen, yksi sostt voi hoitaa työn, ja perhekäynneillä velvoittaisin sostt osallistumaan apuna ja keskustelijana perheen arkeen. Sos.tt saisi hakeutua empaattiset ja auttamishaluiset ihmisrakkaat ihmiset eikä vallantahtoiset huostaanotoille pelottejijat.
Lastensuojeluilmoituksissa on lisäksi yksi hyvin ikävä piirre, joka kertoo paljon siitä kuinka olematon oikeussuoja perheellä on.
Lastensuojeluilmoitusta säilytetään kaupungin arkistoissa seuraavat 75-100 vuotta.
Se pysyy siellä sellaisenaan, vaikka olisi perätön, valheellinen ja kohteen vahingoittamistarkoituksessa tehty. Lastensuojeluilmoitus säilytetään arkistossa, vaikka edes lastensuojeluasiakkuutta ei syntyisi. Siihen ei tehdä muutoksia, edes valheita ei korjata. Kohde voi ainoastaan pyytää liitettäväksi siihen oman versionsa tilanteesta.
mielestäni tuo muutos jolla vanhemmat otetaan mukaan päätöksentekoon yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa on loistava! Oma lapseni on huostaanotettuna ollut jo kuusi vuotta ja minun mielipidetttäni ei ole kertaakaan otettu huomioon. olen normaali tervejärkinen ihminen mielestäni, mutta minusta on keksitty juttuja ja sosiaalitoimi uskoo mieluummin valehteliljaa kuin että tutkisi onko asiat totta. edelläni kulkevat joka paikkaan paperit joissa väitetään minun olevan hullu vaikka yksikään lääkäri ei ole todennut vikaa. valheita esittäneet ovat tietysti saaneet tästä etua, mm lapsen isän sisko on soitellut esiintyen sairaanhoitajana ja kertoilleen satujaan kuinka sairas muka olen… sosiaalivirkamies pitäisi velvoittqaa keskustelemaan lasten äitien kansssa. kiitos
Esiinny rohkeasti ja pidä kiinni oikeuksistasi lapsen asioissa, muutoin et voi vaikuttaa mihinkään.
Tunnethan oikeutesi lapsesi asioissa? Jos et, ota selvää!
Ota LS. käynneille mukaasi (100%) luotettava/luotettavia, täysijärkisiä tukihenkilöitä. Pyydä häntä/heitä kirjaamaan käymänne keskustelut paperille ja pyydä allekirjoitamaan ne.
LS:tä luullakseni pitäisi saada myös yhteenveto neuvottelusta?!
Lähes 10:n kokemuksella.
**************************************************
MLL:n kannanotto lastensuojelulain muutokseen
6.10.2010 klo 15:22:50 Huonoja kokemuksia
”MLL esittää, että hallituksen esitystä muutetaan niin, että palveluita ei rajata sosiaalihuoltopalveluihin, jolloin lainkohta kuuluisi seuraavasti: ”Lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät palvelut on järjestettävä sen mukaisesti kuin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on arvioinut niiden tarpeen lapsen tai vanhemman asiakassuunnitelmassa.” ”
Minun tulkinnan mukaan tämä lauselma antaa lastensuojelun sosiaalityöntekijälle yksinvallan päättää, mitä palveluita tai tukea perhe tarvitsee. Lause pitäisi olla: ”… sosiaalityöntekijä yhdessä perheen ja vanhempien kanssa … ”
Olen entistä huolestuneempi. Meistä on tehty lastens.ilmoitus. Sisältöä en vielä tiedä. En tiedä, mihin olen syyllistynyt. Ilmoitus on jätettu omalla nimellä ja kirjallisena noin kuukauisi sitten ja ensi viikolla on käyntiaika /toimistoaika, jossa saamme kuulla ilmoituksen sisällön. Sos.tt. ei ole koskaan työpäytänsä ääressä kun soitan puhelinajalla, ja näissä keskusteluissa on hyvin asenteellinen. Meitä tapaamatta hän on jo sitä mieltä, että ilmoituksen sisältö on aiheesta ja olemme lastensuojelun asiakkuuden tarpeessa.
Olemme aivan normaali tavallinen perhe, lapsia ei laiminlyödä eikä lyödä, ei jätetä yksin jne. edes tukkapöllyä tai luunappia meillä ei ole, ei tupakkaa, alkoholia eikä muita päihteitä jne. Kukaan, joka on lapsemme tavannut, ei ole heistä tai kasvuympäristöstä huolissaan. Kukaan, joka on ollut meidän kanssa tekemisissä ja nähnyt minut lasteni kanssa, ei pidä minua huonona tai kyvyttömänä, epäkelpona äitinä.
Ilmoittaja ei ole ollut koskaan kontaktissa lapsiini, eikä minuun. Hän ei ole käynyt meillä kylässä, tms. jne. Ilmeisesti ilmoitus perustuu olettamuksiin: hän olettaa, että meillä kohdellaan lapsia huonosti. Oletus perustuu siihen, että meiltä kuuluu päiväaikaan melua – toisaalta hän ei ole varma kuuluuko se meiltä vai muualta talosta.
ja nyt meidän sitten pitäisi mennä asenteellisen sos.tt:n vastaanotolle kuulemaan, mihin olemme syyllistyneet, sillä sos.tt:n mielestä aiheettomia ilmoituksia ei olekaan, sillä vaikka sillä hetkellä ei ilmoitus jotaisikaan asiakkuuteen, on aina perheissä myöhemmin paljastunut suuria tuen tarpeita ja jos ilmoitus on tehty omalla nimellä, on siinä olevat väittämät aina totta, paitsi jos kyse on huoltajuusriidasta. Että tälleen.
Odotan kauhulla tapaamista ja tuomioita. Pelkään, että lapset viedään minulta pois. Pelkään että heidät haetaan koulusta ja päiväkodista kesken päivän.
Olen ahdistunut, peloissani, ja ärtynyt, ja puran sen mieheen ja lapsiin.
Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.