Siirry sisältöön

Murrosikäinen tytär kuormittaa perhe-elämäämme

Kotiäiti on yksin vastuussa perheestään

Mitä neuvoja ja ohjeita antaisitte perhe-elämään, jota kuormittaa vaikea murrosikäinen tytär? Murrosikäinen lapsi käyttäytyy ylimielisesti, ilmeilee, nakkelee niskojaan, väittää vastaan, valehtelee, laiminlyö kotiintuloaikoja tahallaan, kiukuttelee vanhemmille ja arvostelee ja haukkuu pienempiä sisaruksiaan. Tytär ei vastaa puhelimeen, kun hän näkee, että äiti soittaa tai lähettää viestin. Tytär laiminlyö hänelle annettuja, tavallisia kotitöitä ja jättää usein oman osuutensa tekemättä.

Meillä ei ole tukiverkkoja, joilta voisimme pyytää ja saada kotiapua. Molempien sukulaiset asuvat kaukana ja heistä ei ole mitään perheellemme mitään apua mihinkään asiaan. Omat vanhempani ovat jo kuolleet. Puolison vanhemmilta ei ole mahdollista saada apua. Appivanhemmat haluavat ns. kuoria kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta lapsenlapsista.

Kotiäitinä kannan yksin ja 24/7 vastuuta koko perheestämme. Perheen isä on töissä kodin ulkopuolella. Isä on harvoin kotona, kun tyttären kanssa tulee erimielisyyksiä. On ikävää, kun isällä on taipumusta asettua riidoissa tyttären puolelle. Tytär on taitava manipuloimaan isäänsä.

Murrosikäinen tytär tyrannisoi koko perhettä ja tekee perhe-elämästä kuormittavaa. Perheessämme ei ole päihdeongelmia eikä mielenterveysongelmia. Hoidamme itse lapsemme ja kotimme. Saamme sukulaisilta apua nolla tuntia vuodessa.

Kotipaikkakunnallamme ns. tavallinen lapsiperhe ei saa omasta kunnasta lapsiperheiden kotiapua. Suurin osa kotiavusta menee kotona asuville, iäkkäille ja huonokuntoisille vanhuksille. Lapsiperheiden tilapäinen kotiapu on riittämätöntä. Apua on tarjolla vain niille perheille, joissa on suuria elämänhallinnan ongelmia, vanhemmuuden haasteita ja lastensuojelun tukitoimia.

Olen huolestunut myös pienempien sisarusten hyvinvoinnista. Miten heidän hyvinvointiinsa vaikuttaa, että murrosikäinen sisarus käyttäytyy kotona usein ilkeästi ja töykeästi? Puutun pienempien sisarusten arvosteluun ja nimittelyyn joka kerta, kun sitä huomaan ja kuulen. Perheen isä ei joko ymmärrä tai halua ymmärtää tilannetta äidin kannalta. Perheen äiti jätetään yksin selviämään lastenhoidosta ja kodinhoidosta ja haastavan murrosikäisen kasvatuksesta.

Olen puhunut usein pienempien sisarusten kanssa, että isosisaruksen murrosikä ja itsekäs ja ilkeä käytös ei ole sisarusten syytä. Haluan, että murrosikäinen isosisarus ei aiheuta avioeroa ja perheen hajoamista. Jokaisella perheenjäsenellä on oikeus kotirauhaan, hyvään arkeen ja oikeus olla tasavertaisia perheenjäseniä.

Onko kenelläkään kokemusta esimerkiksi tukiperheestä, jossa murrosikäinen lapsi voisi viettää esimerkiksi yhden tai kaksi viikonloppuna kuukaudessa? Onko murrosikäisille lapsille olemassa tukiperheitä? Olen myös kuullut, että jotkut väsyneet ja uupuneet vanhemmat ovat tehneet itse lastensuojeluilmoituksen omasta lapsestaan. Se on voinut olla ainut keino saada apua perheelle.

Alueelle ‘Elämää murrosikäisen kanssa’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.

Takaisin ylös