Siirry sisältöön
Nimetön

Eli meillä tilanne jossa toinen poika käy 9:ttä luokkaa toista kertaa ja huonosti menee tälläkin kertaa,on saanut koulusta kaikki tukitoimet,pienempi ryhmä ym. mutta siltikin käy siellä milloin huvittaa.vloput valvoo myöhään ja nukkuu päivät.sosiaalitoimi tässä jo mukana.No sitten on toinen poika,seiskaluokkalainen alkanut tehdä ihan samaa..ei vaan suostu lähtemään kouluun,makaa vaan sängyssä.kukaan ei ymmärrä sitä tuskaa ja ahdistusta mitä äitinä tunnen kun en saa poikia ylös..asumme uusperheessä,nämä vanhimmat minun edellisestä suhteesta ja meillä myös yhteinen 3v lapsi.miehelläni tiukempi ja tomerampi ote tähän kasvatukseen mutta noiden isojen poikien juttuihin puuttuu vasta jos pyydän,ja yleensä tämä seiskaluokkalainen siitä aina loukkaantuu mutta pakkohan aikuisen on komentaa.itse alan olla tilanteesta aikamoisen poikki henkisesti,pitäisi jaksaa käydä töissä ja huolehtia myös tästä pienimmäisestä.lisäksi miehellä on alkoholiongelma jota hän itse ei tietenkään myönnä,kärsin myös tästä asiasta tosi paljon.mitä teen ennkuin joudun itse johonkin hoitoon.. :(

Nimetön

Hei,

Sinulla on aika haasteellinen tilanne kotona. Hienoa että jaoittuntemuksiasi.

Murrosikäiset nuoret ovat haaste lähes joka perheessä. He kasvavat fyysisesti aikuisen kokoon jo varhain mutta henkinen kasvu rajojen, tapojen ja itsekurinkin kanssa ovat vielä hakusessa.

Kerroit että kummallakin pojistasi on haasteena koulunkäynti ja/tai sinne meno aamuisin. Oletteko jutelleet siitä mikä kaikki tähän voi vaikuttaa? Onko pääsyynä väärä unirytmi mm.yöhön venyvän pelaamisen vuoksi?

Ovatko pojat olleet miten paljon tekemisissä oma isänsä kanssa? – Jos hän ei koe pystyvänsä tukemaan sinua poikien kasvatuksessa, onko teillä ystäväpiirissä/sukulaisissa joitain miespuolisia henkilöitä,jotka voisivat tukea poikienne aikuiseksi kasvua? Uskon että yhteinen tekeminen ja yleinen jutustelu voisivat viedä poikien toimintatapoja parempaankin suuntaan. Yhdessä tekeminen voi olla jotain hyvinkin arkista esim. (miesten) kesken kalareissulle/punttisalille meno tai jotain muuta mistä nuoret poikasikin voisivat pitää.

Jos tällaista ystävää/sukulaista ei ole, uskon että nykyinen miehesikin pystyisi tukemaan erityisesti 7:llä luokalla olevan poikasi kasvua. Kerroit että hän uskoo miehesi kehoitusta kouluunmenosta,joka on selvä merkki siitä että hän hyväksyy nykyisen miehesi yhdeksi perheenne pääksi.

Teillä on 3-vuotias lapsi, jonka tasapainoinen kasvu on varmasti sinulle ja miehellesi tärkeää. Teidän kannattaa puhua yhdessä siitä millaiset elämänarvot teille molemmille ovat elämässä tärkeitä.Sen pohjalta voitte sopia mitä haluatte nuorimmalle lapsellenne opettaa ja millä tavalla olla hänelle ja ehkä myös vanhemmillekin pojille esimerkkinä. Näistä asioista voitte ehkä parhaiten pystyä puhumaan, jos saatte käydä niitä läpi kodin ulkopuolella esimerkiksi kahdenkeskeisen kylpyläviikonlopun/illallisen äärellä.

Muistathan olla myös itsellesi armollinen. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen ja moni asia voi odottaa ainakin hetken.

Sinuna yrittäisin listata vaikka paperille asioita, jotka ovat elämässäsi/elämässänne hyvin. Miettisin myös asioita, jotka tuovat sinulle ja perheellesi aitoa iloa/mielihyvää. Nämä hyvät asiat voivat olla hyvinkin arkisia ja pieniä. Niitä ei ehkä tule ajatelleeksi ennenkuin ne kirjoittaa paperille. Kun sinulla on tämä lista yritä miettiä miten saisit sen pohjalta luotua pieniä positiivisia asioita elämääsi/elämäänne. Ne voivat olla vaikka normaalia hienompi aamupala, josta miesväkennekin pitää tai ihan mikä tahansa pieni asia, joka tuo hyvää mieltä myös sinulle.

Jokainen päivä on uusi mahdollisuus.
Tsemppiä!

Vastaa aiheeseen: Murrosikäisen koulukielteisyys

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Takaisin ylös